Euroopan pienin pöllö on hurja peto - Kantri - Maaseudun Tulevaisuus
Kantri

Euroopan pienin pöllö on hurja peto

Pikkiriikkisen varpuspöllön soidin jatkuu ­keväällä melko myöhään muihin pöllöihin ­verrattuna. ­Huhtikuussa sen soidinääni kiirii hämärässä ­metsässä yllättävän kovaa.
Rami Marjamäki
Pieni, mutta hurja varpuspöllö jemmaa saaliinsa esimerkiksi linnunpönttöön. Pöllö voi iskeä jopa itseään isompiin saaliseläimiin.

Varpuspöllö on takuulla ollut mielessä Angry birds -pelin hahmojen luojilla. Animaatiohahmojen lailla myös varpuspöllö on pyöreä ja hurja.

Hurjuus ilmenee varpuspöllön pelottomassa suhtautumisessa saaliisiinsa. Se voi napata itsensä kokoisia ja suurempiakin herkkupaloja. Varpuspöllö syö pikkulintuja, rastaita ja pikkunisäkkäitä.

Huhtikuussa on hyvät mahdollisuudet kuulla linnun soidinääni. Se on hyvin tunnistettava, muutaman sekunnin välein sarjoissa toistuva hyy-hyy-hyy-hyy. Ehkä vihellyksessä voi kuulla jotain surumielistä ja haikeaa. Ääni on myös kova tullakseen niin piskuisesta linnusta.

Naaras munii 5–8 munaa ja asettuu hautomaan niitä. Hautominen alkaa heti kun ensimmäinen muna on pyöräytetty, joten pesään ilmestyy hieman eri-ikäisiä poikasia.

Huonoina ruokavuosina saattaa käydä niin, että vanhemmat poikaset popsivat nuoremmat tulokkaat suuhunsa, mutta useimmiten koko poikue selviää aikuiseksi saakka.

Hautomisen aikana uroksen tehtävänä on tuoda naaraalle ruokaa. Se ei tuo sitä pesälle asti, vaan muutaman metrin päähän, mistä naaras käy sen hakemassa uroksen kutsuessa.

Uroksen ruuanhaku jatkuu, kun poikaset ovat kuoriutuneet. Naaras "valmistaa" ruuan eli paloittelee sen poikasille sopivaksi.

Talviaikaan varpuspöllö saattaa viihtyä lähempänä asutusta ruokinnoilla, saalistamassa pikkulintuja. Soitimelle ja pesimään se menee syvemmälle metsään. Se pesii mieluiten havupuuvaltaisessa metsässä ja suosii erityisesti vanhoja kuusikoita. Varpuspöllön elinympäristöön kuuluu kuitenkin hyvin monen tyyppistä metsää.

Kuten petoeläimet yleensäkin, varpuspöllö pitää eniten tuoreesta ruuasta. Se kuitenkin kokoaa myöhään syksyllä talvivarastoa puiden tikankoloihin ja linnunpönttöihin.

Jos tuoretta saalista on ollut riittävästi tarjolla, varpuspöllö saattaa hylätä varastonsa. Hyvänä saalisvuonna ruokahävikki voi olla melkoinen, kun varpuspöllön jemmat pullistelevat mädäntyneistä ja kuivahtaneista pikkulinnuista ja pikkunisäkkäistä.

Muiden pöllöjen tapaan varpuspöllö oksentaa saaliseläinten sulamattomat osat, luut ja höyhenet. Jos varpuspöllön olemassaoloa ei muuten havaitsisi, oksennuspallot pesäpuun alla ovat varma merkki.

Oksennuspallot ovat lintuharrastajan aarteita, sillä yrjöistä näkee, mitä eläin on syönyt. Syksyisin poikasten ollessa isoja, on pesässä usein keko poikasten ykäämiä oksennuspalloja. Ne kun eivät aikuisen tapaan anna ylen pöntön tai kolon suuaukosta. Emo ei kenties ole ehtinyt siivota kaikkia poikasten oksennuspalloja pesäpuun juurelle.

Varpuspöllöä kuvataan ihmistä pelkäämättömäksi. Kyse saattaa olla ennemminkin sen luontaisesta käyttäytymisestä kuin opitusta uhkarohkeudesta.

Varpuspöllö on hämäräaktiivinen yöeläin, kun taas ihminen koikkelehtii tavallisesti päivisin. Silloin puun oksalta tavattu varpuspöllö nukkuu silmät kiinni oksallaan tai istuskelee paikoillaan saalista odottamassa, eikä koe tarpeelliseksi paeta. Ihminen ei suoranaisesti ole sille uhka, paitsi silloin kun lähestyy sen elinympäristöä metsätyökoneen ohjaimissa.

Vuoden 2019 uhanalaisuusluokituksessa (Punainen kirja) varpuspöllö on mainittu vaarantuneeksi lajiksi. Vanhojen metsien hävittäminen on osoittautumassa tämänkin lajin turmaksi.

Jutun asiantuntijana haastateltu Esko Inbergiä.

Varpuspöllö on kuusimetsien lintu

  • Varpuspöllö (Claucidium passerinum) on Euroopan pienin pöllö. Se on kooltaan vain alle 20 cm pitkä ja painaa 45–75 grammaa. Se ei siis ole juuri punatulkkua suurempi. Lepohetkenä puun oksalla kököttäessään se näyttää pyöreältä karvapallolta.
  • Varpuspöllö suosii kuusivaltaisia vanhoja metsiä. Pesäkseen se tarvitsee tikan kolon tai ihmisen tekemän pöntön, jossa suuaukko on vain 5 cm suuruinen. Se ei pesäänsä pehmustele: patjaksi riittää tikalta koloa kovertaessa jäänyt puuaines.
  • Väriltään varpuspöllö on ruskea ja valkopilkullinen selästä, vatsapuoli on vaaleampi ja ruskeajuovainen. Sillä on keltaiset silmät ja valkoiset silmäkulmat. Yleisilmeeltään tämä lyhytpyrstöinen lintu on pallomainen, mutta päässä voi joskus myös erottaa pöllöille tyypilliset töyhdöt. Sen pää on melko pieni, mutta sitä voisi kuvailla ilmeikkääksi.

Lue lisää

Aarre: Vaaksan mittainen varpuspöllö on hurjaluonteinen – se voi iskeä nälkäänsä itseään suurempia saaliita

Tiedot haukkojen pesäpaikoista jaettiin metsänomistajille Metsään.fi -palvelussa – avoimuuden toivotaan säästävän pesäpaikkoja hakkuissa

Korkeasaareen saatiin uusi laji laittomasti lemmikkinä pidetystä tuulihaukasta

Varpuspöllö on pöllölajeistamme ainoa, joka varastoi ruokaa – Metsäomistajan kaveri verottaa tehokkaasti taimikoiden myyräkantoja.