Kantri

Hilleri on kissan veroinen tappokone jyrsijöille, mutta perinteisen maatilaympäristön kadotessa se on pulassa

Perinteisestä maatilaympäristöstä talvisuojaa hakevaa pienpetoa tapaa meillä yhä harvemmin.
Esko Inberg
Kömpelö hilleri ei pysty saalistamaan myyriä kunnolla lumipeitteen alta.

Hillerin majailusta rakennuksessa voivat kieliä käpälänpainaumat, jotka tulevat jostain rakennuksen rakosesta ulos hangelle, mutta näyttävät palaavan saman tien takaisin sisälle. Koko talvisydämen hilleri viettää tavallisesti visusti sisätiloissa.

Hilleri on muita näätäeläimiä kömpelömpi ja lumiolosuhteissa huonosti liikkuva kaveri, joka tietyllä tapaa tarvitsee talvehtimiseensa ihmistä. Hilleri asettuu talveksi navettaan tai muuhun karjasuojaan tai viljavarastoon ja elelee siellä kevääseen asti, ihmisen kenties koskaan sitä havaitsematta.

Se saalistaa rakennuksesta rotat, hiiret ja myyrät parempiin suihin, ja on siksi kissan veroinen ja jopa sitä tehokkaampi, luonnonmukainen ase ei-toivottuja vieraita vastaan. Peräti 70 prosenttia hillerin ravinnosta koostuu pikkujyrsijöistä.

Perinteinen maaseutuympäristö on ollut hillerille hyvä. Lämpimään talveksi hakeutuva hilleri on Suomessa nykyään vaikeuksissa. Hillerin talvikodiksi kelpaavia asumuksia ei ole liiemmin tarjolla. Maatiloja on vähemmän ja niiden rakennukset ovat tiiviitä, ”hillerinkestäviä”.

Talvella myyräravintoa olisi tarjolla lumipeitteen alla, mutta hillerin kaivautuminen lumivaipan läpi on hidasta, ja kuullessaan hillerin lumityöt myyrät ovat jo kaukana. Kettuhan saalistaa lumen alta myyriä hyppäämällä ja syöksymällä nopeasti lumen läpi, jolloin myyrät tulevat yllätetyiksi. Tästä syystä hillerin saalistusapajat ovat talvella paremmat sisätiloissa.

Avokaatopaikkojen katoamisen myötä myös hillerin ennen niin notkuvat buffetpöydät ovat nykyisin surkeita. Vaikka rottia olisikin, rotanmyrkkyjen yleistynyt käyttö on hillerille tuhoavaa.

Saalistava hilleri ei enää tahdo löytää ekologista lokeroaan ihmisasutuksen lähellä. Hilleriä tavataan maassamme vain lähinnä itärajalla. Itänaapurissamme ja muualla Euroopassa hilleri menestyy, ilmeisesti mukavia maatilojen pihapiirejä on vielä tarjolla.

Minkin yleistyminen mainitaan usein hillerin kadon syyksi, mutta syyttä. Vaikka ne ovat melko samankokoisia ja niillä on joiltakin osin sama ruokavalio, ovat niiden elinympäristöt erilaiset. Lisäksi minkki ui ja kiipeilee hyvin, hilleri ei loista kummassakaan. Minkki kyllä tavallaan on osasyy hillerin häviämiseen, kun se saattaa eksyä minkkiloukkuun ja sitä myöten kuolemaansa.

Kesällä hilleri asettuu niittyjen tai peltojen reunamille ja muille rehevämmille paikoille, joissa on runsaasti sammakoita, sisiliskoja, käärmeitä ja myyriä saalistettavaksi.

Hilleri tekee pesän risukasaan, kivenkoloon tai maahan kaivamaansa käytävään. Hilleri saa 3–7 ­poikasta, joita emo hoitaa noin kuukauden ikään saakka.

Asiantuntijana juttuun on haastateltu Esko Inbergiä.

Hilleri kuuluu näätäeläimiin

Hilleri (Mustela putorius) on keskikokoinen eurooppalainen näätä­eläin. Täysikasvuinen uroshilleri painaa 700–1500 grammaa. Se on ruumiinpituudeltaan 35–45 cm, häntä on 15–20 cm. Hillerin keho on pitkä, jalat lyhyet. Hillerin vatsa ja häntä ovat mustat. Selällä ja kyljillä ohuen mustan peitinkarvan alta näkyy kellertävä pohjavilla. Se erottuu selvimmin talvipuvussa. Kuonon ympärillä ja korvien kärjessä on valkoista. Otsan poikittainen vaalea alue on selvimmin näkyvissä vanhemmilla yksilöillä.Hillerin ravintoa ovat pikkunisäkkäät, sammakot, liskot, käärmeet, linnut ja raadot. Hilleri ei juuri ääntele. Se voi kyllä murista ja sihahdella.Hilleriä tavataan nykyisin Suomessa harvoin, pääasiassa Itä-Suomessa. Aikaisemmin se oli yleisempi koko maassa Oulun korkeudelle asti. Hillerin alamäki alkoi 1970-luvulla. Hilleri ei ole harvinaisuudestaan huolimatta rauhoitettu, vaan sitä metsästetään edelleen. Yleistynyt rotanmyrkkyjen käyttö on ­hillerille tuhoksi. Petoeläimenä se on ravintoketjun päässä. Myrkyt kertyvät hillerin elimistöön saaliseläinten kautta. Ne eivät välttämättä tapa hilleriä, mutta heikentävät sen lisääntymis­kykyä. Hilleristä on aikaisemmin käytetty nimitystä lahokas.

Aiheet pienpeto
Lue lisää

Metsäkanalintujen saalismäärä kasvoi viidenneksellä – teeriä saaliiksi yli kolmannes edellisvuotta enemmän

Mäyrä on harmittomin pienpeto ravinnonkäytön suhteen – kettu, supikoira ja minkki suurimmat uhat maassa pesiville linnuille

Valtion riistalintuhanke vaatii metsästäjiltä ja maanomistajilta oman ajan ja rahan käyttöä

Utelias minkki ei ole yhtä ennakkoluuloinen kuin metsästäjät – kevyt ja huoleton sinkitystä pellistä valmistettu pienpetoloukku epäilyttää pyytäjiä mutta ei saalista