Kantri

Maailmanvalloitus virkkuukoukulla: Kurikasta kotoisin olevan Molla Millsin käsityökirjoja luetaan jopa Etelä-Koreassa

Molla Mills on julkaissut tähän mennessä viisi virkkauskirjaa. Kuudennessa esitellään töitä, jotka ovat saaneet innoituksensa reissuista maailmalle.
Kari Salonen
Molla Mills vakuuttaa, että kirjovirkkaus on helppoa: ”Tässä tehdään pelkkää pylvästä. Pitää vain oppia tekniikka, miten lankoja kuljetetaan.”

Joskus maailmanvalloitus käynnistyy ihan yllättäen.

Esimerkiksi niin, että tekee lopputyönään käsityökirjan, jossa on ohjeita virkaten valmistettaville vaatteille, käyttötavaroille ja sisustusesineille. Kirja julkaistaan ensin Suomessa ja esitellään pian kuuluisilla Frankfurtin kirjamessuilla. Siellä yhdysvaltalainen kustantamo kiinnostuu siitä.

Muutaman vuoden kuluttua kasassa on viisiosainen kirjasarja, jota on käännetty kymmenelle eri kielelle.

Vaikka suoritus on suomalaiselle käsityökirjailijalle aivan poikkeuksellinen, Molla Mills ei leveile sillä.

”Harvoin ymmärtää olla onnellinen siitä, että kirjat tunnetaan maailmalla. Aina arki ei tunnu niin hohdokkaalta. Olen niin epäbisnesihminen kuin voi olla. Tämä toimii, kun ei ole ketään ylläpidettävää itsensä lisäksi.”

Mills myöntää, että monien mielestä virkkaus on uudistunut Virkkuri-kirjojen myötä.

Hän kutsuu mallejaan puoliteollisiksi, ja nimitys on osuva: samannäköisiä tuotteita voisi hyvin olla myynnissä jonkin suurkaupungin trendikkäässä pikkuputiikissa.

Esineissä on paljon mustaa ja valkoista, vahvoja kontrasteja. Kun pehmeästä langasta valmistettuun kassiin tekee pohjan ja kahvat nahkasta, lopputuote ei näytä enää aivan perinteiseltä käsityöltä.

Molla Millsin työt ovat monelle tuttuja paitsi kirjoista myös Instagramista. Suunnittelijalla on siellä yli 90 000 seuraajaa eri puolilta maailmaa.

Sinne hän lataa kuvia keskeneräisistä ja valmiista töistään, ja seuraajat eri maista kommentoivat. Moni jakaa kuvia omista töistään, jotka on tehty Virkkurin ohjeiden mukaan tai niitä inspiraationa käyttäen.

Virkkaaminen yhdistää yli kulttuurirajojen. Vaikka suomalaiset ovat Millsin mukaan ”hardcore-käsityökansaa”, neulominen on täällä useimmille ykköstekniikka, kun taas virkkaaminen sopii lämpöisiin maihin. Viimeiset viisi vuotta Mills on viettänyt suurimman osan vuodesta ulkomailla.

”Kun matkustin Etelä-Amerikkaan ensi kertaa, yllätyin: täällähän enemmistö virkkaa!”

Latinalainen Amerikka lumosi hänet heti. ”Rakastan lattarien iloista ja puheliasta kulttuuria.”

Työmatkat ulkomaille ovat epämuodollisia. Mills majoittuu Instagramin kautta saatujen ystäviensä luona, kiertää tutustumassa paikallisiin käsityötekniikoihin, tekee ostoksia ja tutkii käsityökirjojen tarjontaa kirjastoissa ja kirjakaupoissa – tuntuu ihanalta, jos oma Virkkuri-kirja löytyy hyllystä.

Kun paikalliset virkkauksen harrastajat kokoontuvat jonkun kotiin tai vaikka puistoon, Molla Mills lähtee mukaan.

”Reissuilla opetan sen, minkä ehdin ja jaksan.”

Edes kielitaidon puute ei ole esteenä. Mills kertoo puhuvansa espanjaa välttävästi, portugalia ei ollenkaan.

Kari Salonen
Kun virkatussa tyynyssä on nahkainen kahva, sen voi ottaa mukaansa vaikka piknikille.

Viime keväänä Molla Mills oli Brasiliassa, kun koronaepidemia puhkesi. Sitä ennen hän oli kiertänyt Latinalaista Amerikkaa puolen vuoden ajan ja vieraillut Argentiinassa, Chilessä, Panamassa, Guatemalassa ja Meksikossa.

Vaikka metsän ja oman tilan puute olivat tuntuneet ulkomailla toisinaan ahdistavilta, siltä tuntui myös paluu Suomeen. Koronaeristäytyminen otti koville, varsinkin kun palasi sen keskelle paikasta, jossa ihmiset olivat olleet lähellä toisiaan, koskettaneet ja halanneet.

”Täällä huomasin jossain vaiheessa, etten ollut koskenut kuukauteen mihinkään elävään! Odotan niin päivää, jolloin pääsen taas reissaamaan.”

Koronan ja Suomeen paluun myötä koko vuodelle tehdyt suunnitelmat peruuntuivat.

”Samalla alkoi mietityttää, mitä työstä jää jäljelle, jos ihmisten tapaaminen jää pois”, Mills sanoo.

Hän on alkanut miettiä alan vaihtamista. Opettajan työ kiinnostaisi.

”Nyt tuntuu, että virkkauksesta on aika laajentua muihin aihepiireihin. Viidellä kirjalla sain sanottua sen, mitä halusin.”

Kari Salonen
Virkkuri-kirjoja on käännetty kymmenelle eri kielelle, jopa koreaksi.

Aivan tyhjän päälle Mills ei ole Suomessa jäänyt, sillä tänne palattuaan hän sai puolivuotisen apurahan vielä kuudennen kirjan kirjoittamiseen. Seuraavassa kirjassaan hän aikoo esitellä töitä, jotka ovat saaneet inspiraationsa reissuista maailmalla.

Kulttuurinen omiminen on päivän sana, eikä Molla Millskään ole välttynyt sitä koskevilta syytöksiltä.

Chilessä hän sai yllättäen kimppuunsa naisliigan, joka syytti häntä paikallisten kuosien omimisesta. Sähköpostia, johon oli kopioitu sama viesti, tuli monelta lähettäjältä. Myöhemmin selvisi, että kyseinen joukkio harrastaa samantapaista maalittamista laajemminkin.

”Se oli ensimmäinen kerta, kun olen kokenut tuollaista. Yleensä käsityöpiireissä on ystävällinen ilmapiiri.”

Vihaposti on pannut Molla Millsin kuitenkin miettimään paljon, missä käsityötaiteen rajat menevät ja milloin lipsahdetaan kulttuurisen omimisen puolelle.

”Toisaalta inspiroituminen on kaiken lähtökohta. Minunkin suunnittelemani mustavalkoiset kuosit on nähty ties missä aikaisemmin. Enemmän on kyse siitä, miten voi yhdistää olemassa olevia juttuja toisiinsa.”

Kuten muutkin suunnittelijat ja käsityöalan ammattilaiset, myös Molla Mills törmää silloin tällöin copycat-toimintaan. Hänen suunnittelemiaan töitä ja kuoseja otetaan surutta omiin nimiin.

Joskus kopiointi on suorastaan törkeää: Espanjassa on julkaistu toisen tekijän nimissä käsityökirja, jonka mallit muistuttavat erityisen paljon Molla Millsin malleja. Suomalaisen yrittäjän mahdollisuudet tehdä mitään asialle ovat pienet.

Kari Salonen
Tähkä-pussukan Molla Mills suunnitteli Lankavalle.

Kun koronarajoitukset viime kesänä hellittivät, Taitoliitto polkaisi käyntiin kiertueen, jolla Molla Mills opetti puisen virkkuukoukun vuolemista 17 eri paikkakunnalla. Taitoliitto oli valinnut vuolemisen viime vuoden käsityötekniikaksi.

Millsille kiertue oli ihana kokemus.

”Se tuntui hirveän luontevalta! Tietenkin monia hirvitti kokoontua yhteen, mutta hyvin siitä selvittiin.”

Illat alkoivat sillä, että osallistujat kävivät hakemassa metsästä itselleen virkkuukoukun materiaaliksi sopivat oksankappaleet. Sen jälkeen niitä alettiin työstää.

Moni veisti ensimmäistä kertaa eläessään, mutta vastoin ennakkoluuloja harvan ensikertalaisenkaan virkkuukoukku lopulta muistutti hammastikkua tai syömäpuikkoa.

”Kovin pientä virkkuukoukkua oksasta ei pysty itse tekemään, pienin koko on kuusimillinen”, Mills kertoo.

Parhaaksi puulajiksi virkkuukoukkujen tekemiseen on osoittautunut pihlaja.

Kari Salonen
Molla Mills opetti vuonna 2020 virkkuukoukkujen vuolemista. Itse tehdyt koukut ovat isoja, 6-millisistä ylöspäin.

Molla Mills

  • Molla Mills, oikealta nimeltään Mari Leppälä, on 41-vuotias käsityökirjailija.
  • Kotoisin Kurikasta. Työhuone sijaitsee Helsingissä.
  • Ennen korona-aikaa Molla Mills kiersi suurimman osan vuodesta maailmalla, jossa suunnitteli mallejaan ja opetti virkkausta paikallisille.
  • Viisi Virkkuri-kirjaa ovat ilmestyneet vuosina 2013–2018. Niitä on käännetty yhteensä kymmenelle kielelle: englanniksi, saksaksi, hollanniksi, ruotsiksi, tanskaksi, viroksi, ranskaksi, espanjaksi, portugaliksi ja koreaksi.
  • Koulutukseltaan taiteiden maisteri. Valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta pääaineenaan taideteollinen muotoilu.
Lue lisää

Amerikkalaisjulkkis ihastui nuoren suomalaisyrittäjän villeihin asuihin: Nyt Kaliforniassa pukeudutaan suomalaiseen designiin

Viidestäkymmenestä leipäpussista syntyy virkaten pyöreä matto – kaunein lopputulos syntyy kuitenkin suosikkipakasteen pussista

Kaskinen matkalla Suomen virkkauspääkaupungiksi? Kaupunginpuiston joulukuusi syntyi isoäidinneliöistä

Joko virkkasit turvalonkeron keskoselle?