Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Kantri

Maailman pohjoisin lepakkolaji elää kaikkialla Suomessa – vältä oleskelua talvehtimispaikoissa

Talven leudot jaksot voivat olla horrostavalle pohjanlepakolle ongelma.
Esko Inberg. eskoinberg@hotmail
Ylimääräiset horteesta heräämiset kuluttavat lepakon talvihorrosta varten syksyllä tankkaamia rasvavarastoja ja siten heikentävät sitä.

Talvisin pohjanlepakot horrostavat. Sen ne tekevät kallionhalkeamissa, louhoksissa, kiviröykkiöiden rakosissa ja vaikka maakellareissa.

Lepakon horrostamispaikassa lämpötilan on pysyttävä hieman plussan puolella ja paikan on oltava kostea, muutoin lepakko voi kärsiä nestehukasta. Lepakko voi palata hyväksi havaitsemaansa talvehtimispaikkaan joka vuosi.

Pieni pohjanlepakko ei tarvitse suurtakaan rakosta käydäkseen talvehtimispuuhaan. Mitä kylmempi talvi, sen syvemmälle erilaisiin onkaloihin pohjanlepakko painautuu. Horroksessakin lepakko jonkin verran havainnoi ympäristöään.

Jos kellarissasi tapaat lepakon talvehtimassa, on siellä syytä välttää metelöintiä ja keinovaloa. Talvehtimispaikassa oleskelua kannattaa välttää ylipäätänsä, sillä ihmisen ruumiinlämpö voi lämmittää tilaa nopeastikin.

Pohjanlepakkoa ei ole mahdotonta tavata myös talvella lentämässä. Ylimääräiset horteesta heräämiset kuluttavat lepakon talvihorrosta varten syksyllä tankkaamia rasvavarastoja ja siten heikentävät sitä.

Talviheräilyjen aikana ei saalista tietenkään ole saatavilla. Heräily voi heikentää pohjanlepakkoa niin kovin, että se ei selviydy talvesta. Muutama herääminen kuitenkin kuuluu sen talvihorrostusaikaan myös suotuisissa oloissa.

Kati Suominen tekee Koneen Säätiön tukemana väitöskirjatutkimusta aiheesta pohjanlepakko ilmastonmuutoksessa. Suominen tutkii pohjanlepakkoa lentäviin nisäkkäisiin erikoistuneessa Bat Lab Finland -tutkimusryhmässä.

Pohjanlepakosta ei juuri ole seurantatutkimusta tähän mennessä tehty. Suominen on saanut tutkimuksensa avuksi kansalaisten postittamia lepakonpapanoita ympäri maata, vinteiltä tai lepakoiden asuttamista ulkorakennuksista. Papanoista tutkitaan lepakkolajistoa sekä lepakon syömää ravintoa. Ravintokäyttäytyminen on osa kolmivuotista tutkimusta.

”On mahdollista, että ilmastonmuutoksen seurauksena meille levittäytyy etelämmästä uusia lepakkolajeja, jotka kilpailevat elintilasta pohjanlepakon kanssa. Pohjanlepakko on sopeutunut pohjoisen karuihin oloihin ja valoisiin öihin, mutta se ei voi enää vetäytyä juurikaan pohjoisemmaksi ilmastonmuutosten seurauksien tieltä.”

Jos pohjanlepakon talvehtiminen leudontuneiden talvien ikeessä onnistuu, huhti-toukokuun aikana pohjanlepakko herää ja alkaa saalistaa. Aktiivinen aika on illalla ja yöllä, päiväpiilon pohjanlepakko löytää vaikka kattorakenteiden välistä.

Pohjanlepakko saalistaa kaikuluotaamalla. Sen saalistuspaikka on melko korkealla puiden latvustossa, jopa kymmenen metrin korkeudessa. Sen lentotapa ja kaikuluotausääni on erikoistunut korkeuksiin ja melko avariin maisemiin, kun taas esimerkiksi vesisiippa saalistaa matalammalla. Lepakkolajit ovat siten ”kerrostuneet” eli ne eivät kilpaile ravinnosta niin voimakkaasti keskenään.

Pohjanlepakko syö hyönteisiä. Ravinnosta ei ole pulaa, jos säät ovat suotuisat. Pitkään jatkuneet sateet tai viivästynyt kevääntulo vaikeuttavat saalistamista.

Pohjanlepakko parittelee syksyllä. Naaraalla on viivästynyt hedelmöitys, se tiinehtyy vasta keväällä. Poikaset syntyvät kesäkuussa, ja emo hoitaa niitä heinä-elokuulle saakka.

Naaras saa tavallisesti vain yhden poikasen, jota emo imettää. Joskus naaras saattaa käydä saalistuslennollaan poikanen kiinni vatsapuolellaan.

Naaraat kerääntyvät uskollisesti samaan lisääntymisyhdyskuntaan vuosi vuoden perään. Laji ei kuitenkaan parveile suurissa yhdyskunnissa. Talvihorrostuspaikassa voi silti olla muutamia pohjanlepakoita.

Juttuun on myös haastateltu asiantuntija Esko Inbergiä.

Maailman pohjoisin lepakkolaji

  • Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) on maailman pohjoisin lepakkolaji. Sitä esiintyy kaikkialla Suomessa.
  • Lepakon turkki on mustanruskea, selän värityksessä on kellervä, kullanhohtoinen sävy. Myös kaulassa on kellertävää sävyä.
  • Lenninräpylät ja naama ovat mustat. Sillä on ­leveähköt, melko pyöreät korvat.
  • Pohjanlepakon vartalo on noin 7 cm:n pituinen, siipiväli on 23–28 cm. Se painaa aikuisena 8–15 grammaa.
Lue lisää

Lepakoista löytyi uusi rabieksen sukuinen virus Leppävirralta

Tiedätkö, mitä talossasi talvehtii? Arin talon kattohirsissä horrostavat perhoset

Oletko kuullut siilin köhisevän? Se tarvitsee apua, jos se ääntelee kuin videolla piilotteleva siili

Mistä tulee hyvä olo? Frantsilan yrttitilan Virpi antaa 7 vinkkiä, jotka eivät vaadi rahaa tai tavaraa