Kantri

Jugendasunto kantakaupungista oli asuntoaddiktiksi tunnustautuvan Mian unelma – nyt hän etsii miehensä kanssa vanhaa maatilaa tositarkoituksella

Helsingin keskustasta Lauttasaareen meren ääreen muuttaneille Mia Tiitalle ja Björn Kullbergille luksuskaksio on vain välietappi kohti unelmien maatilaa.
Jarno Mela
Björn Kullberg ja Mia Tiitta ovat jo pari vuotta etsineet vanhaa maatilaa läntiseltä Uudeltamaalta, mieluiten Inkoosta, mistä Kullberg on kotoisin.

Olen ollut asuntoaddikti toistakymmentä vuotta, parikymppisestä lähtien, Mia Tiitta tunnustaa. Viitisen vuotta sitten hän ja Björn Kullberg löysivät toisensa ja pian heillä oli myös yhteinen unelma: löytää vanha maatila läntiseltä Uudeltamaalta.

Aurinkoisena pakkaspäivänä pariskunnan kodin ikkunoista avautuva maisema kimaltaa ja sädehtii. Olohuoneen ikkunasta näkyy meri ja haastattelun aikana siellä lipuu ohi pari laivaa. Keittiön ikkunasta näkyy rantametsä polkuineen.

Helsingin Lauttasaarta kutsutaan Onnellisten saareksi, eikä ihme.

”Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät halua täältä pois. Täällä on kaikki palvelut, meri ja luonto”, Tiitta toteaa.

Asunto on yhdistelmä pelkistettyjä pintoja ja rouheaa vanhaa. Kaikesta näkee taitavan kädenjäljen ja varman maun. Koti on jo toinen pariskunnan yhdessä remontoima, samanlainen maku on helpottanut projekteja.

”Ihmiset yllättyvät, että minäkin olen sisustanut täällä”, Kullberg nauraa.

Remontoinnin lisäksi Kullberg on nikkaroinut: sohvapöytä on tehty vanhasta sikalan ovesta ja nokkakärryistä ja makuuhuoneen liukuovi on vanha rautatieaseman ovi. Ruokapöytä on rakennettu neljästä vanhasta höyläpenkistä, joita on haalittu eri puolilta maata. Koristeelliset jalat siihen löytyivät kirpputorilta.

Kullbergin nikkaroimissa parvekkeen kukkalaatikoissa kasvaa kesäisin pieni viljelmä: chilejä, tomaatteja, salaattia, yrttejä ja kukkia.

Kun unelmapaikka löytyy, viljelmät kasvavat. ”Haaveissa on oma perunamaa”, Tiitta kertoo.

Lauttasaareen pariskunta muutti Helsingin keskustasta, Kruununhaasta pari vuotta sitten.

”Olisin jo silloin halunnut muuttaa maalle, mutta se ei ollut opiskeluiden ja töiden vuoksi mahdollista”, Tiitta toteaa.

Lauttasaari oli kompromissi, se vei pariskunnan lähemmäs luontoa. Laikku-koirakin viihtyy rantapoluilla, kaupungin kaduista se ei pitänyt.

Kivenheiton päässä kodista on uintiseura Humauksen talviuintipaikka. Kullberg käy siellä muutaman kerran viikossa.

Tiitta pulahtaa avantoon joka aamu koiralenkin lopuksi, aikaisimpina työaamuina jo viiden maissa. ”Hämärässä aamussa ja avannossa on jotain meditatiivista: luonto ympärillä, auringonnousu.”

Nykyisin he eivät kaipaa avannon jälkeen edes lämmintä suihkua. Päinvastoin, pariskunta säätää asuntoaan mahdollisimman viileäksi. ”Harjoittelemme vanhaan taloon”, Kullberg nauraa.

Pariskunta laittaa kotinsa nyt myyntiin, sillä heille Onnellisten saari on vain välietappi kohti unelmien maatilaa. Huhtikuussa tulee täyteen kaksi vuotta Lauttasaaressa ja asunnon voi myydä ilman myyntivoittoveroa.

Sitten he muuttavat jonnekin Inkoon suunnalle, todennäköisesti ensin rivitaloon, kunnes löytävät sen oikean kotinsa. Inkoon seutu on suuntana siksi, että Kullberg on kotoisin sieltä, maatilalta.

Reilut kymmenen vuotta Helsingissä asuneelle Kullbergille on ollut aina selvää, että hän palaa jossain vaiheessa juurilleen: ”Siellä on suku ja kaverit.” Helsinki on ollut miehelle vain välivaihe, opiskelua ja töitä.

Pariskunnan tapaamisen jälkeen myös Hattulasta kotoisin olevan Tiitan unelma vaihtui. ”Björnin isän luona tajusin, etten enää halua Helsinkiin, haluan maalle.”

Jugend-asunto kantakaupungissa oli pitkään Tiitan harras asunto­unelma. Hän myös tajusi varhain, ettei saavuttaisi sellaista sairaanhoitajan palkalla. Piti keksiä toinen keino.

Osta, remontoi, asu, myy -tie on pitkä ja vaatii suunnattomasti työtä ja osaamista. Sille on nimikin: flippaus.

”Kaikki mahdollinen tehdään itse. Vain välttämättömiin putki- ja sähkötöihin käytetään ammattilaisia”, Kullberg kertoo.

Pariskunta on nyt remontoinut yhdessä kaksi asuntoa, Tiitta sitä ennen yhden.

Ensimmäinen yhteinen urakka oli juuri se Tiitan haave: kaksio jugendtalossa Kruununhaassa.

Asuntoa varten jouduttiin ottamaan iso laina, ­onneksi sairaanhoitajilla riittää työtä. Pankissa hyväksyttiin myös perusteellinen remonttisuunni­telma.

”Se oli semmoinen asuntounelma, tiesin, että nyt löytyi kohde, jolla tehdään rahaa. Asunto oli täydellinen pommi, jossa tehtiin kaikki uusiksi: muutettiin huonejärjestys, kaadettiin väliseiniä ja purettiin 70-luvun avotakka”, Tiitta kuvaa.

Kilpatason crossfit-harrastuksesta oli hyötyä, kun pariskunta kantoi betonitiilikuormia portaikossa.

Ensimmäinen yhteinen remontti repi silti hermoja. ”Tehtiin sitä kovalla kiireellä yövuorojen välissä. Siinä vaiheessa, kun huomasin, että aamulla kello 4.30 olin edelleen työmaalla valmistelemassa kylpyhuonetta putkimiestä varten, mietin, ettei tässä ole mitään järkeä”, Kullberg toteaa.

”Kun se oli valmis, se oli kyllä unelmakämppä ­alkuperäisine puulattioineen ja parvekkeineen”, mies lisää.

Työn ja remonttien lomassa pariskunta on myös opiskellut ja harrastanut. Kullberg on ensihoitaja-palomies ja Tiitta ensihoitaja.

”Molemmat ovat tehneet aina liikaa töitä, ja burn outit on koettu. Nyt arvostamme rauhaa ja hiljaisuutta”, Tiitta toteaa.

Haaveiden maatilaa pariskunta on nyt hakenut tosissaan parisen vuotta. He ovat jakaneet Inkoon suunnalla ostoilmoituksia ja käyneet katsomassa toistakymmentä taloa.

Toiveissa on rauhallisella paikalla mahdollisimman alkuperäiskuntoinen talo, sillä he haluaisivat säästää vanhaa niin paljon kuin mahdollista.

Unelmamaatilan malli pariskunnalle on Kullbergin äidin suvun maatila, jota eno pitää yllä vanhaa vaalien. ”Eno on perehtynyt perinnerakentamiseen. Ulkoverhouksen uusiessaan hän haki itse omasta metsästä puut”, Kullberg kertoo.

Miestä inspiroi myös Tanskalainen maajussi -ohjelma. ”Se, miten paljon pystyy tekemään itse.”

Tiitta haaveilee eläimistä. ”Haluan ainakin ankkoja ja lisää koiria.”

Maallemuutto on Tiitalle myös arvovalinta. ”Mun äiti on sellainen luonnonsuojelija ja kierrättäjä, olen kasvanut niihin arvoihin.”

Aikarajaa unelmalleen pariskunta ei ole määritellyt. ”Etsitään niin kauan, että löytyy se oikea paikka”, Tiitta sanoo. ”Nyt kyseessä ei ole vain sijoitus, vaan koti loppuelämäksi.”

Lue lisää

Hullu ei ole se joka myy, vaan...

Hylätyt talot heräävät henkiin

Koko Suomi liikkeelle

Maaseutu on mahdollisuus, tervetuloa!