Kantri

Joogaavat yksisarviset ja kultaiset kuukautiset - Jasmin Anoschkinin veistokset herättävät mielipiteitä

Taide on Jasmin Anoschkinin leikkikenttä, mutta samalla hän on täysin tosissaan.
Stiina Hovi
Jasmin Anoschkinin työhuoneella vilistää erikoisia keramiikkaotuksia. Taiteilija nauttii niiden kanssa leikkimisestä ja asetelmien tekemisestä.

Valoisan työhuoneen ikkunalaudalla marssii jonossa kummallisia olentoja. Ne ovat kuin karanneet lasten piirroksista. Joogaavia yksisarvisia, värikkäitä pupuja, pandoja ja bambeja.

"Tykkään eläimistä tosi paljon, mutten jaksa hoitaa niitä. Nämä ovat paljon helpompia", taiteilija Jasmin Anoschkin nauraa.

Anoschkinin keramiikkaveistokset herättävät mielipiteitä ja tunteita – kuten taiteen kuuluukin. Niiden rujous ja epätäydellisyys on jotain hyvin inhimillistä. Kukaan ei ole täydellinen, ja se on ihan ookoo.

"En suunnittele mitä teen, teokset vain tulevat minusta. Ideoita on niin paljon, etten mitenkään ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin."

Helsinkiläistyneen Anoschkinin suku asuu yhä synnyinkaupungissa Porissa. "Parikymppiset lapseni välillä ihmettelevät jotain käyttämääni sanaa. Mieheni sitten valistaa, että se on lapset satakuntaa!"

Taiteilijaksi tie vei kuin itsestään. Taidemaalariäiti oli paljon kotona, kun Jasmin sisaruksineen oli pieniä. "Saimme kokeilla, leikellä ja ommella, maalata vanhojen töiden päälle", hän kertoo. "Tiesin pienestä pitäen, että minusta tulee taiteilija."

Taidelukio jäi kesken, kun Anoschkin pääsi Kuvataideakatemiaan vain 18-vuotiaana.

"Akatemian aika oli tosi mahtavaa. Kuuden vuoden aikana opin työskentelemään järjestelmällisesti taiteilijana. Se toi tekemiseen rytmin."

Joogaaminen on tärkeä taiteilijan hyvinvoinnille. Jooga-asanat ovat sujuvasti siirtyneet myös veistoksiin. Joogaaja on yleensä yksisarvisen pään omaava ihmishahmo. Eläin ja ihminen yhdistyvät.

"Yksisarvinen vaan tupsahti jossain vaiheessa piirustuksiini. Siitä se hyppäsi veistoksiin."

Työhuoneella on kaksi isoa veistosta kesken. "En vielä tiedä mitä näistä tulee. Tulen vaan tänne ja alan tekemään." Alitajunta työskentelee ja kädet muovailevat.

Taide on Anoschkinille oma leikkikenttä: "Tämä on kuin leikkimistä, mutta samalla teen tätä todella tosissani, lähes pakkomielteisesti."

"Mitä enemmän työhuoneella on valmiita töitä, sitä enemmän saan leikkiä niillä. Laitan niitä jonoon, teen asetelmia. Se on meditatiivista."

"On vähän semmoinen olo, että toivottavasti en jää tästä kiinni", hän nauraa. "Ääni sisällä sanoo, että pitää olla kunnolla ja tehdä kunnollisia asioita."

"Maailmassa on niin paljon sääntöjä, miten pitäisi muka elää. Tee näin, syö näin, liiku noin..." Taistelen sitä vastaan! Helposti tulee olo, että elää jotenkin väärin."

Savi edustaa hänelle autuutta: "Miten onnellinen olenkaan, että saan maasta tulevaan töhnään työntää käteni päivästä toiseen! En rasitu työnteosta, tykkään siitä niin hirveästi."

Keramiikkaveistosten lisäksi Anoschkin maalaa ja tekee puuveistoksia kotonaan.

Isä opetti hänet käyttämään moottorisahaa ja nikkaroimaan. Vanhemmat ovat muutenkin tukeneet taiteilijan taivalta monella tapaa alusta lähtien. Uran alun kompuroinnissa tukea vaadittiin erityisesti. "Se oli jatkuvaa kuopasta ylös kapuamista, töidensä esille tuomista."

Tilanne on muuttunut, sillä nykyään Anoschkinin teoksia viedään joka puolelle. Häntä edustaa galleria New Yorkissa. Los Angelesin näyttely siirtyi koronan takia.

Hankalinta taiteilijan työssä on kaikki mitkä liittyy toimistoasioihin. "En osaa käyttää tietokoneita! Kuormitun siitä älyttömästi", hän kertoo. "Digitaalisuus ikään kuin pakottaa ihmiset tiettyyn muottiin, kunnon kansalainenhan osaa käyttää laitteita ja ohjelmia."

"Ikä on tuonut kivan jutun: Minua ei enää hävetä, etten osaa. Pyydän vain apua."

Ihmisten pitäisi Anoschkinin mielestä lakata häpeämästä asioita. Tämä näkyy hänen töissäänkin. Esimerkiksi kuukautiset on leimattu hävettäväksi ja likaiseksi asiaksi, mutta Golden Menstruation -sarjan veistoksissa ne saavat kullan sävyjä ja tuodaan leikkisästi esiin. "Olen saanut valtavasti positiivista palautetta siitä. Puolella maailman väestöstä on kuukautiset! Ei meitä olisi täällä ilman niitä."

Vuodessa kuluu savea yli 1200 kiloa. Taiteilija rakentaa veistoksiaan alhaalta ylös pala kerrallaan. Yksi teos saattaa käydä jopa neljä eri polttokierrosta.

Jasmin Anoschkinin vanhemmilla on eläkeasuntona Kuhmoisissa vanha kyläkoulu, jossa taiteilijakin viettää paljon aikaa. "Lähden sinne muka lomailemaan, mutta huomaan äkkiä tekeväni töitä", hän sanoo. "Tekemättömyys ei sovi minulle."

"Innostun valtavasti erilaisista asioista, ja into laantuu yhtä nopeasti kuin alkoikin. Työskentely on ainut mikä vaan jatkuu."

Sosiaaliseen mediaan hän postaa matalalla kynnyksellä. Juoksukoulusta innostuttuaan hän päivitti kanaviinsa videoita itsestään juoksemassa räkä poskella. "Saan sisäistä hykerrystä näistä höpsötyksistä. Mietin kyllä pitäisikö olla vakava ja aikuinen, laittaa vain taidekuvia."

Taiteilijalle näyttelyt ovat tärkein väylä esitellä teoksia yleisölle. "Kaikkeen en enää ehdi, mutta sanon mielelläni kyllä erilaisille kivoille jutuille. Pidin esimerkiksi ostarin tyhjässä liiketilassa pop-up-näyttelyn. Se oli ihanaa, sillä sinne tuli sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät taidegalleriaan ikinä menisi."

Anoschkin toivoo ihmisten oppivan kuluttamaan taidetta ja kulttuuria. "Se laajentaa katsojan maailmankatsomusta. Mitä enemmän kokee ja näkee, sitä enemmän ajattelu avartuu."

Vaikka taidetta ei kokisi ymmärtävänsä, ei se estä nauttimasta siitä.

"Töissäni ei ole hirmu monimutkaisia viittauksia mihinkään", Anoschkin nauraa.

Ehkä siis voi vain nauttia visuaalisesta elämyksestä.

Jasmin Anoschkinin ja Soili Taljan yhteisnäyttely Kultaiset kuukautiset ja jumalainen maa Joensuun taidemuseo Onnissa 18.4.2021 asti.

Lue lisää

Etsintäkuulutus: Nykytaideprojekti kaipaa lehmänkelloja ja räikkiä

Aarre: Kelot kaiuttimiksi – taiteilija Kirsi Ihalainen tutkii metsän ääniä, katso video

Google pyörähti pohjoissuomalaisilla maatiloilla

Museossa liha hyppää silmille