Kantri

Rakastettu kuvakirjahahmo syntyi yllättäen yläkoulun jälki-istunnon aikana – "Oppilaat sanoivat, että tuohan olen ihan kuin minä"

Kuvakirjailija Katri Kirkkopellon mielestä lastenkirjoissa voi käsitellä vaikeitakin asioita.
Katri Kirkkopelto / Kuvankäsittely: Stiina Hovi
Katri Kirkkopellon kirjoittamissa ja kuvittamissa Molli-kirjoissa käsitellään myös vaikeita asioita.

Joskus parhaat ideat pullahtavat mieleen mitä yllättävimmissä paikoissa. Kukapa olisi esimerkiksi arvannut, että rakastettu kuvakirjahahmo voisi syntyä yläkoululaisten jälki-istunnossa?

Vuosia sitten Katri Kirkkopelto työskenteli opettajana yläkoulussa. Erään kerran luokkaan oli kerääntynyt jälki-istuntoa varten joukko erityisen kiukkuisia murrosikäisiä.

”Rupesin piirtelemään, ja paperille syntyi todella kiukkuinen Molli-hahmo, jonka kädet olivat puuskassa”, Kirkkopelto muistelee.

Työpöytänsä ääressä paperia kynällään rapsuttanut opettaja herätti teinien kiinnostuksen. Kahden tunnin tuskallisen istumisen jälkeen he pyysivät opettajaa näyttämään luomustaan.

”He sanoivat, että tuohan olen ihan kuin minä.”

Nyt karvakorvainen Molli on ehtinyt seikkailla jo useassa kuvakirjassa ja tuoda Kirkkopellolle tämän uran kolmannen lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkuuden.

Kirkkopelto kutsuu itseään nimenomaan kuvakirjailijaksi. Miksipä muuksikaan. Kirkkopellon työssä tärkeitä ovat sekä puhuttelevat kuvitukset että mukaansa tempaavat tarinat.

Kyniin Kirkkopelto tarttui tomerasti jo lapsena. Hänen isänsä on taitava piirtäjä, ja pieni tyttö vietti pitkiäkin aikoja tämän kanssa yhteisen paperiarkin ääressä. Oli maagista nähdä, kuinka aikuinen loi kuvan viiva viivalta.

Piirtäminen oli Kirkkopellolle jopa enemmän leikkiä kuin taidetta. Hän tiesi jokaisen piirtämänsä hahmon tarinan. Piirrokset olivat myös niin hyviä, että Kirkkopellon ystävät valikoivat numeroidusta vihkosta omat suosikkinsa, jotka Kirkkopelto toteutti heille tilaustöinä.

”En minä heiltä maksua ottanut, oli vain kauhean kivaa, kun he tykkäsivät töistäni. Piirsimme kavereidenkin kanssa usein rinnakkain merirosvolinnoja, luolia, aarteita, missikisoja ja koiria.”

Vartuttuaan Kirkkopelto päätyi opiskelemaan kuvataideopettajaksi. Ammatissa hän pääsisi jatkamaan kuvien luomista, mutta toisaalta työ tuntui myös vakaalta ja turvalliselta. Opetustöiden rinnalle alkoi kuitenkin putkahdella yhä enemmän kuvitustöitä.

Vuosien punninnan jälkeen Kirkkopelto uskalsi lopulta jättää opettajanpöydän ja alkaa täysipäiväiseksi kuvittajaksi.

”Opettajavuodet olivat hirvittävän tärkeitä. Opin miten eri tavalla lapset kasvavat ja millaisista asioista he ovat kiinnostuneita. Vaikka polku oli pitkä, se oli äärimmäisen tärkeä.”

Oman pojan saamisen myötä lastenkirjat alkoivat kiinnostaa Kirkkopeltoa aivan uudella tavalla. Murjottava Molli ei suinkaan ollut Kirkkopellon ensimmäinen oma satuhahmo. Itse asiassa idea ihka ensimmäiseen täysin omaan kuvakirjaan tuli Kirkkopellon pojalta.

Poika oli ollut ensimmäistä kertaa yökylässä, mutta ikävän iskettyä itkevä lapsi oli pitänyt hakea kotiin. Kirkkopelto alkoi kysellä, miltä ikävä näyttäisi, jos olisi tyyppi. Pojan kuvailemalla olennolla oli pissankeltaiset silmät sekä kakanruskea häntä ja se pilasi aivan kaiken.

Hahmo heräsi henkiin Kirkkopellon kuvituksissa. Pikku Pesu ja iso ikävä -kirja ilmestyi vuonna 2002.

”Lapsilla on monenlaisia älyttömän isoja kysymyksiä, jotka tulevat mieleen illalla, kun pitäisi jo nukkua. Muistan kuinka helpottavaa oli äitinä, kun tällaisia valtavan kokoisia asioita voi lähteä käsittelemään kirjan kautta.”

Omien tarinoidensa lisäksi Kirkkopelto on kuvittanut kymmenittäin toisten kirjoittamaa kirjaa. Helpointa se on, jos Kirkkopelto on ollut alusta asti mukana tarinan kehittelemisessä.

”Olen tekijänä niin kauhean hidas, että minulla pitää olla tarpeeksi aikaa pyöritellä hahmoja ja maailmaa päässäni.”

Kirkkopellon mielestä lastenkirjoissa voi käsitellä hyvinkin vaikeita asioita, kuten köyhyyttä ja ikävää, kunhan sen tekee lapsen ikään sopivalla tavalla. Empatiataidot kasvavat eläytymällä kirjojen hahmoihin ja maailmoihin.

”Aikuisena ja vanhempana toivoisin, että kaikilla olisi kaikki hyvin eikä ikinä tapahtuisi mitään vaikeaa ja kurjaa. Mutta elämä ei vaan ole sellaista. Tarinoiden kautta vaikeitakin asioita voi pohdiskella.”

Lue lisää

Isä vankilassa ja mummi kuolemankielissä – uudet lastenkirjat kertovat nykyajan möröistä ja kummituksista

Aurinkorannikon ihmiskaupasta kertova kirja valmistui lapsuudenkodin vintillä Teuvalla

Uutuuskirjat parin hipaisun päässä – lasten ja nuorten kirjallisuusfestari järjestetään toista kertaa etänä

Koululaisen ilmoitus espanjalaisessa tekstitelevisiossa aloitti kirjevyöryn Pohjois-Karjalaan – Terhi Rannela haluaa kannustaa muutkin tarttumaan kynään ja paperiin