Kantri

Katso videolta, miten Suomenlinnan kirkon vanhat urut soivat nyt vanhassa maatilan konesuojassa

Petteri Saari ystävineen hankki kirkkourut huutokaupasta ja siirsi ne Kauhajoen Uuronkylälle vanhalle maatilalle.
Johannes Tervo
Kangasalan urkutehtaalla vuosina 1963–1964 valmistetuissa uruissa on 933 pilliä. Niiden purkaminen ja kasaaminen oli valtava urakka.

Omat kirkkourut maatilan pihapiiriin, miksi ei? Suomenlinnan kirkon vanhat viisimetriset urut soivat nyt vanhassa konesuojassa Kauhajoen Uuronkylällä.

Urkujen päätyminen sai alkunsa Petteri Saaren päähänpistosta. Viime vuoden lopulla Saari sai vihiä, että Suomenlinnan kirkko on uusimassa kirkkourut ja vanhat tulevat julkiseen myyntiin.

Hän sai hullunrohkean idean. Kirkkourut voisi ostaa ja tuoda maatilalle Uuronkylään.

Saari sai houkuteltua mukaan joukon ystäviään. Heitä yhdisti se, että kukaan ei tiennyt kirkkouruista mitään.

Jännitys kupli huutokaupan alettua, sillä he saivat kuulla, että myös helsinkiläinen konservatorio oli kiinnostunut ostamaan urut

”Laitoimme tarjouksemme vain kolme minuuttia ennen huutokaupan päättymistä ja se hyväksyttiin. Konservatorio oli käsittänyt, että huutokauppa alkaisi kolme päivää myöhemmin, joten he myöhästyivät.”

Kangasalan urkutehtaalla vuosina 1963–1964 valmistetuissa uruissa on 933 pilliä. Niiden purkaminen ja kasaaminen oli valtava urakka.

Jokainen osa piti merkata eikä mitään saanut rikkoa, koska varaosia ei ole saatavilla. Työryhmä kuvasi kaikki työvaiheet.

Oman haasteensa toi se, että urut sijaitsivat saaressa. Suomenlinnan lauttaan ei pääse kuorma-autolla, joten urut piti purkaa osiin ja kuljettaa kuomukärryillä.

Uuronkylässä odottivat uudet haasteet. Uruille oli varattu paikka betonilattialta, mutta asentaessa selvisi, että se olisi vaatinut neljän kattotuolin poistamista.

Urut oli siirrettävä paikkaan, jossa oli puulattia ja tilalle oli valettava betonilattia. Saaren laskujen mukaan urakkaan kului 1 050 työtuntia.

Isojoen seurakunnan kanttori Nina Nikola vihki kirkkourut käyttöön elokuun alussa. Urut eivät tosin tule kirkolliseen käyttöön, vaan niitä käytetään kulttuuritapahtumissa.

Saari on järjestänyt ystäviensä kanssa jo 19 kesänä Uurock-ilmaisfestivaalin. Talkootyönä toteutetun tapahtuman idea on tarjota ilmaiseksi kivaa yhdessäoloa.

”Vaikka täällä on soitettu välillä lujaakin, niin kukaan kyläläinen ei ole valittanut metelistä. Päinvastoin moni on kertonut istuneensa iltaisin kuistilla kuuntelemassa festivaalialueelta kantautuvaa soittoa. Olemme saaneet kyläläisiltä talkooapua ja he ovat lainanneet työkoneita.”

Kauhajoelta kotoisin oleva Saari asuu Tampereella. Hän vietti Uuronkylässä lapsuudenkesiään. Isän papan vuonna 1896 rakentamasta maatilasta on tullut hänelle turvasatama arjen kiireiden keskellä.

Urut ovat tuoneet mainetta Uuronkylälle ja moni asukas on käynyt tutustumassa niihin.

Saaren mukaan koko touhussa on kyse aikuisten leikistä – elämä ei saisi olla liian vakavaa.

”Vaikka hanke oli hullunkurinen, niin kai me samalla jonkinlainen kulttuuriteko tehtiin. Emme etsineet kirkkourkuja, vaan urut löysivät meidät.”

Lue lisää

Maalaiskesäteatteri kasvatti Antti Tuomas Heikkisestä näyttelijän

Aikansa huipputeknologiaa – Jalasjärvellä kunnostettiin vanhat tuulimyllyt

Kuka nyt haluaisi vaan yrittää – maatilajohtaja kuulostaa paljon paremmalta

Kone kuin kone, se voi mystisesti jämähtää – ja yhtäkkiä taas toimia