Kantri

Isokauris eli saksanhirvi on leviämässä Suomeenkin leudontuvien talvien myötä

Metsänreunasta lähestyy meille jälleen uusi laji, kun talvet leudontuvat. Isokauriin leviäminen Suomeen on vain ajan kysymys.
Esko Inberg. eskoinberg@hotmail
Aikuisilla isokaurisuroksilla on komea sarvikruunu, joka muistuttaa enemmän poron kuin hirven sarvia.

Suomalaismetsissä tavattu isokauris päätyy usein lehtiotsikoihin, sillä sen verran harvinainen se vielä on. Tulevaisuudessa se tulee todennäköisesti olemaan tavallinen laji myös meillä, sillä lämpimämpien talvien myötä isokauris leviää Pohjolaan.

Isokauris, joka usein mainitaan nimellä saksanhirvi, on laji, joka elää miltei kaikkialla Euroopassa. Se ei ole sopeutunut selviämään paksussa lumipeitteessä, mutta ilmastonmuutoksen myötä sille on avautunut uusia elinalueita myös Suomessa. Ruotsissa isokauris on jo melko tavallinen.

Kun Suomessa kohdataan isokauris, se on todennäköisesti vaeltanut tänne joko Ruotsista tai itärajan takaa. Venäjän suunnasta tänne tulleet isokauriit ovat usein karkulaisia tarhoilta. Silloin on mahdollista, että kyseessä on isokauriin (Cervus elaphus) kaukaasialainen alalaji, maraali (Cervus elaphus maral).

Suomessa tavatut isokauriit ovat tavallisesti uroksia. Urosisokauris saattaa vaeltaa pitkiä matkoja naaraita ja uusia elinalueita etsiessään. Syys-lokakuussa on isokauriin kiima-aika, ja havainnot ajoittuvatkin usein syksyyn ja syystalveen.

Isokauris on meillä pyyntiluvan varainen riistaeläin. Isokauris on tullut joskus ammutuksi metsäkauriina metsästyksen yhteydessä, mutta ilman Riistakeskuksen myöntämää pyyntilupaa kyseessä oli metsästysrikos.

Otsikoita isokauris on saanut myös muista syistä. Moni muistaa ruokaväärennöskohuja, joissa eurooppalaista tarhattua saksanhirveä myytiin kotimaisena porona tai hirvenlihana, villissä luonnossa kasvaneena.

Isokauris sujahtaa suomalaismetsissä samoihin ekologisiin lokeroihin kuin muutkin hirvieläimet. Se on hirvieläimistä toiseksi suurin hirven jälkeen, joten on mahdollista, että se kookkaampana dominoi pienempiään. Isokauriit hyödyntävät riistan ruokintapaikkoja, mutta sille maistuvat yhtä hyvin myös luonnon antimet.

Isokauriit viihtyvät laumoissa, urokset ja naaraat omissaan. Naaraslaumassa on myös vasoja ja nuoria yksilöitä. Kun uros aikuistuu, se liikkuu pääasiassa yksikseen. Syksyn kiima-aikana uros kokoaa ympärilleen naaraslauman ja ajaa tunkeilevat muut urokset pois.

Isokauris elää luonnonvaraisena ympäri Eurooppaa, ja on suosittu riistalaji. Sitä myös tarhataan Euroopassa ja Venäjällä. Lajia tuotiin myös Suomeen tarhattavaksi 1500-luvulla ja uudelleen 1970-luvulla, mutta nykyisin tarhausta harjoitetaan Ahvenanmaalla. Eläin koristaa Ahvenanmaan vaakunaa.

Nähtäväksi jää, miten Suomi suhtautuu isokauriiseen, kun lajia alkaa näkyä meillä enemmän. Onko se vieraslaji, jonka meille tulo on ihmisen aiheuttamaa (karanneet tarhaeläimet) vai tulokaslaji, joka levittyy meille luonnonvaraisesta kannasta?

Juttuun haastatellut Luonnonvarakeskuksen asiantuntijat Esko Inberg ja Juho Matala.

Isokauris eli saksanhirvi

  • Isokauris (Cervus elaphus) on toiseksi suurin kaikista Euroopassa elävistä hirvieläimistä. Sitä kutsutaan joskus myös punahirveksi ja saksanhirveksi, mutta nykyisin suositaan isokauris-nimeä. Isokauris ei ole hirvi laisinkaan, vaikka kuuluu hirvieläinten heimoon.
  • Täysikasvuinen isokauris painaa noin 80–150 kg ja korkeudeltaan se on noin 110–140 cm. Urokset ovat huomattavasti naaraita isompia.
  • Aikuisilla uroksilla on komea sarvikruunu, joka muistuttaa enemmän poron kuin hirven sarvia.
  • Isokauriin karvapeite vaihtelee selkäpuolen punaruskeasta harmaanruskeaan. Vatsapuoli on vaaleampi. Värit vaihtelevat hieman vuodenaikojen mukaan.
  • Peräpeilistä laji on helpoin erottaa muista pienistä hirvieläimistä. Hännässä ei ole lainkaan mustaa, ja peräpeilin vaaleus ulottuu laajemmalle alueelle, eläimen selkäosia kohti.
  • Isokauris syö varpuja, heiniä, lehtipuun vesoja ja havupuiden kuorta.
  • Ensimmäisillä hirvieläimillä miljoonia vuosia sitten oli terävät kulma- tai syöksyhampaat, joilla ne puolustautuivat hyökkääjiä vastaan. Suomessa elävillä hirvieläi­millä ainoastaan isokauriilla on jäämiä ilmeisesti näistä esihistoriallisista ajoista. Isokauriin ­leukaluussa on usein pienet kulmahampaat.
Lue lisää

"Hirvittää jos se pääsee kunnolla leviämään" – Suomen ilmastolle epätavallinen kananhirssi valtaa peltoja Etelä-Karjalassa

Vieraslaji nousee Tenoon – kyttyrälohia on havaittu tänä vuonna merkittävästi enemmän kuin aikaisemmin

Kultakalakin on haitallinen vieraslaji – voi paisua luonnonvedessä parikiloiseksi vonkaleeksi ja tuhota alkuperäislajeja

Lampaat nitistävät haitallista ja nopeasti leviävää jättipalsamia tehokkaasti – Jyväskylässä on saatu hyviä kokemuksia nelijalkaisista torjujista