Kantri

Tarvittiin hullu visio ja puolen vuoden jäätävä remontti, kun stadilainen porukka yrityksineen muutti Köyliöön

Kun edellinen paikka meni alta, päätti helsinkiläinen kolmikko muuttaa ­maalle sekä yrityksensä että koko elämänsä.
Stiina Hovi
Kirsi Pitkänen, Rebwar Zurar ja Pia Pitkänen ovat yhtä kuin Laatikko­kauppa. Lisäksi firma työllistää Kirsin tyttären, joka hoitaa Helsingin myymälää. Laatikkokauppa on erikoistunut laatikoihin ja penkkeihin.

Köyliön entisen kunnantalon valtuustosalissa laulaa palkkisaha ja tuoksuu uusi puu. Siitä syntyy laatikoita. Paljon laatikoita. Ja lisäksi huonekaluja.

Puualan yrittäjä Kirsi Pitkänen, siskonsa Pia Pitkänen sekä puuseppä Rebwar Zurar eli Alan päättivät muuttaa Helsingistä maalle, kun edellisen verstastilan vuokrasopimus irtisanottiin yllättäen. Se merkitsi valtavaa urakkaa ja vaati sitkeyden lisäksi hullunrohkean vision.

Vuonna 2010 Kirsi perusti ovi- ja ikkunakorjaamon, joka teki töitä alihankintana eri yrityksille. ”Halusin antaa yhteistyökumppaneille jouluistutukset isoissa kotimaisissa puulaatikoissa. Sellaisia ei ollut myytävänä. Ja kun meillä oli verstas, niin ajattelin että tehdään ne sitten itse.”

Pia-siskon kukkakauppataustaa hyödynnettiin laatikoiden koon määrittelyssä. ”Lähdimme koemarkkinoimaan tuotteita joulumarkkinoille. Kauppa kävi hyvin.”

Alkuun firma toimi Hausjärvellä siskosten isän yrityksen alivuokralaisena. Ovi- ja ikkunatyöt olivat kesäpainotteisia. ”Mietimme Alanin kanssa mitä muuta tulonlähdettä voisi olla”, Kirsi kertoo.

No, laatikoita tietenkin. Lopulta ovet ja ikkunat saivat kokonaan mennä, ja Pian tullessa mukaan yritykseen 2016 päätettiin keskittyä Laatikkokauppaan.

Jossain vaiheessa Hausjärven paikka myytiin ja uudet vuokratilat löytyivät Tuusulasta.

Ensimmäisenä koronakeväänä yrityksen vuokrasopimus yllättäen irtisanottiin.

”Vetäydyimme koko henkilökunta saarimökkiin miettimään jatkoa. Syntyi päätös lähteä hakemaan paitsi työtiloille myös elämänlaadulle parannusta. Kaikki olimme valmiit muuttamaan pois pääkaupunkiseudulta”, Kirsi kertoo.

Päätöstä helpotti se, että kaikki osapuolet ovat sinkkuja. ”Jos tässä olisi puolisot ja perheet, niin olisi tämä varmasti vaikeampaa”, Kirsi pohtii.

He alkoivat aktiivisesti etsiä sopivaa kohdetta.

Laatikkokauppalaiset kävivät Köyliön kunnantalossa ensi kertaa kesällä 2020.

”Käveltiin koko sokkeloinen talo ulkopuolelta ympäri ja todettiin, että herran jestas, tässä se on”, Pia nauraa. ”Ei ole helppoa löytää paikkaa, missä voi myös asua. Meille oli tärkeää, että saadaan asua pihapiirissä.”

Ensin piti selvittää onko rakennuksen muunto verstaaksi ja kodeiksi ylipäänsä mahdollista. Se vei aikaa.

”Rakennuksen käyttötarkoituksen muuttaminen kaavamuutoksineen on hyvin hidasta”, Kirsi sanoo.

Kunta auttoi mahdollisuuksiensa mukaan nopeuttamalla rakennusluvan käsittelyä. ”Säkylän kunnasta on saanut kaiken mahdollisen avun, ei varmaan tämän yrittäjäystävällisempää paikkaa löydy!” hän kiittelee.

Tarvittiin myös taito nähdä kaikkien turhien seinien ja romujen taakse, miltä paikka näyttäisi valmiina. Kirsillä oli visio, ja se kantoi.

Kunnantalo vaihtoi omistajaa 17 000 euron hintaan. Rakennuksessa on 1 400 neliötä ja kellarissa vielä lisää. Puolessa vuodessa paikka laitettiin uusiksi.

Uutena vuotena kaadettiin ensimmäiset seinät. ”Teimme parin viikon jaksoissa remonttia, ja välillä jatkoimme perusbisnestä pääkaupunkiseudulla. Kyllä sitä hetkeä odotti, ettei tarvitse enää lähteä täältä”, Kirsi muistelee.

Remontissa purettiin 18 huonetta ja kilometreittäin sähköjohtoja ja putkia. Rakennusinsinööri teki tarkat laskelmat kantavuuksista ja muusta tarvittavasta. Urakka oli valtava.

Matkan varrella tuli paljon yllätyksiä, joihin oli keksittävä ratkaisu. ”Jos se on ihmisen tekemä, se on ratkaistavissa”, Kirsi summaa.

”Vasta jälkeenpäin remonttikuvia katsoessani ymmärsin, että hyvät ihmiset sentään: Me on tehty tämä! Olemme kolmistaan saaneet ihan hirveästi aikaan”, Pia päivittelee.

Remppavaiheessa Alan sai lempinimen Tarzan. ”Hän on oikea voimahärkä!” Kirsi kehuu.

”Oli myös mahtavaa seurata urakoitsijoiden työskentelyä. Kaikki tekivät epäröimättä sitä, missä ovat asiantuntijoita. Sähkömiehet, putkimiehet, asvaltoijat, insinöörit... Meillä oli hyvä verkosto.”

Verstaan lisäksi kiinteistössä on myymälä ja toimistotiloja. Toiseen päätyyn tulee Pian ja Kirsin asunnot. Rakennuksessa on Laatikkokaupan lisäksi pari tekstiilejä myyvää pop-up-liikettä sekä urheiluseura Köyliön Lallien toimisto.

Puuseppä Alan muuttaa kaupan yhteydessä hankittuun omakotitaloon.

”Tällä hetkellä se on meidän kimppakämppä. Tilanne vaatii sopeutumista kaikilta”, Kirsi nauraa. ”Onneksi osa on aamu- ja osa iltavirkkuja ja tilaa on.”

Läheisen perheenjäsenen kanssa työskentely ei ole ongelma Pitkäsen siskoksille. ”Näin viisikymppisenä särmät on jo hiottu ja toinen tunnetaan läpikotaisin. Osaamme kunnioittaa toistemme elämiä. Ei tämä olisi välttämättä onnistunut 15 vuotta sitten”, Pia hymyilee.

Selkeät työnkuvat auttavat asiaa. Pia hoitaa verkkokaupan ja markkinoinnin, Kirsi hoitaa suunnittelun ja talouspuolen, kuten ostot ja laskutukset. Molemmat tekevät tuotteiden pintakäsittelyä ja ovat myymälässä. Alanin sarkaa on kaikki puuntyöstö.

Alan on ollut Laatikkokaupalla töissä yhdeksän vuotta. Hän tuli ensin työkokeiluun ja jäi taloon. Yksitoista vuotta Suomessa asunut Irakin kurdi muutti mielellään Helsingistä Köyliöön. ”Olen viihtynyt hyvin ja töitä riittää. Parasta työssäni on haju”, hän hymyilee.

Niinpä, uuden puun tuoksua on vaikea päihittää. Siihen ei kyllästy.

Stiina Hovi
Puuverstaan paikalla oli ennen Köyliön kunnantalon valtuustosali. Sen parkettilattia asennettiin salin kattoon. Rebwar Surar on työskennellyt Laatikkokaupassa kohta yhdeksän vuotta. "Mänty on lempipuuni työstää. Se on pehmeää ja muokattavissa miten vaan."

Verstassalissa on lukuisia isoja koneita eri työ­vaiheisiin.

”Konearsenaalin ja koko verstaan muutto käyttöönottotarkastuksineen vei kaksi kuukautta, sen ajan oli tuotanto seis. Se oli kallista monella tapaa.”

”Mutta tämä on rakennettu presiis meidän toiminnalle. Eikä kukaan enää tule sanomaan, että nyt pitää lähteä”, Kirsi huokaa.

Vanhaa henkeä haluttiin jättää, esimerkiksi valtuustosalin parketti asennettiin verstaan kattoon.

Kaikki tuotteet syntyvät kolmeen pekkaan. Suunta on selvä: eteen- ja ylöspäin. ”Kasvua haetaan jonkin verran, muttei liikaa. Haluamme pitää käsityön jäljen tuotteissa”, Kirsi sanoo.

Pintakäsittelyssä käytetään vesiliukoisia lakkoja, petsejä, öljyjä ja vahoja. Kaikki levitetään pensselillä omin käsin.

Kasvua haetaan etenkin yritysmyynnistä. Ravintolat ovat tärkeä kohderyhmä: ”Jossain ne aterimet, servietit ja leivät pitää säilyttää”, Pia sanoo.

Korona lopetti ravintolatilaukset kuin seinään. Oli pakko koettaa paikata menetyksiä kuluttajamarkkinoinnilla. ”Voi hyvät ihmiset miten paljon sen eteen tehtiin töitä!” Pia huokaa.

Kaikki eivät valitettavasti ymmärrä mikä ero on halvalla bulkkituotteella ja kotimaisella käsin tehdyllä. ”Meidän asiakkaille onneksi tuotteen alkuperä on tärkeä. Me tiedämme myös, mistä käyttämämme puu on peräisin”, Kirsi sanoo.

Laatikkokauppa käyttää kotimaista mäntyä ja koivua. Vain tammi tuodaan Euroopasta ja sekin on sertifioitua puuta. ”Lisäksi ostamme vaikkapa keloa ja loimukoivua, jos vastaan tulee sopiva erä.”

Mittatilaustuotteet ovat suuressa roolissa. ”Pystymme toteuttamaan toiveet hyvin joustavasti”, Pia sanoo. ”Se on käsityötehtaan etu.”

”Keräilijätkin ovat löytäneet meidät. Esimerkiksi äänilevyille tilataan laatikostoja”, Kirsi kertoo.

Ekologisuus on eräs firman kantavia arvoja. Remontissa öljylämmitys vaihtui ilmalämpöpumppuihin ja vesi-ilmalämpöön. Syntyvä jäte on polttokelpoista eli puhdasta puuta.

”Täyspuutuote on aika lailla ikuinen. Mietimme sille myös useamman käyttötarkoituksen. Laatikoita voi käyttää missä vain, penkki voi toimia yö- tai sohvapöytänä, kukka-alustana...” Kirsi luettelee.

Tuotetta suunnitellessa mietitään aina käytännön arkea. ”Laatikon tekee tärkeäksi sen sisään jäävä tyhjä tila.”

Penkit ovat olleet alusta asti mukana tuotannossa. Siskosten isän saunassa oli kiikkerä jakkara, joka kaatui joka kerta kun sille astui. Se purettiin osiin. ”Mietimme miten sen voisi tehdä yksikertaisemmin ja turvallisemmin”, Kirsi kertoo.

Jakkarasta lähti ensimmäisen penkkisarjan kehittely. ”Halusimme turvallisuuden lisäksi ulkomuodon, jossa on perinteikkyyttä, mutta sopii myös nykykotiin.”

Nyt penkkisarjoja on neljä. Kaikki penkit numeroidaan ja niihin merkitään valmistusvuosi. Esineen historia on tiedossa vuosienkin päästä.

Laatikkokauppa tähyää Japanin markkinoille yhden sarjan voimin. ”Siihen tarvitaan aika paljon apuja, työtä ja myös tuuria”, Kirsi myöntää. Matka on kuitenkin alkanut.

Stiina Hovi
Laatikkokaupan tehtaanmyymälässä on suuri valikoima laatikoita joka tarpeeseen.

Laatikkokauppa on otettu Köyliössä sydämellisesti vastaan. ”Avoimissa ovissa oli tupa täynnä ihmisiä koko ajan.” Heinäkuisiin avajaisiin muut yrittäjät toivat lahjoja ja kukkia. ”Sanoma oli, että ihanaa kun tänne kylälle tulee elämää”, Pia kertoo.

Maallemuutto on tuonut yrittämiseen rentoutta ja lisää vapautta.

”Meillä ei ole tarkkaa työaikaa. Täällä Köyliössä ei ole kelloa, viikkoja, eikä kuukausia. On vain tämä päivä”, Pia kertoo.

”Mulla soi herätyskello joka päivä kello puoli kolme iltapäivällä, että on edes joku käsitys ajasta”, Kirsi nauraa. ”Kovaa työtähän tämä on, mutta vapaus korvaa paljon.”

Alan on yöeläjä, joten hän saattaa aloittaa vasta puoliltapäivin ja jatkaa iltamyöhään.

”Tämä työ sallii erilaiset rytmit. Välillä voi istua tunnin takapihalla tai tehdä puutarhahommia jos huvittaa”, Pia avaa. ”Luontoakaan ei tarvitse lähteä bussilla etsimään, vaan se on tässä.”

Elämänlaatukin on kohentunut. ”Muutos on iso, kun on asunut Helsingissä kerrostalossa koko ikänsä. Joka ikinen aamu nautin kahvia juodessani, kun jostain kuuluu tikka ja jostain kukko. Se on sitä ihmeellistä arkea, kun ei tarvitse herätä liikenteen meluun”, Kirsi huokaa.

Laatikkokaupan väki on ratkaisuunsa varsin tyytyväinen. ”Olen haaveillut maallemuutosta todella pitkään. Jos vuokrasopimustamme ei olisi irtisanottu, olisiko tullut lähdettyä?” Kirsi pohtii.

Alan kasvattaa kyyhkysiä ja haaveilee kyyhkyslakkansa valmistumisesta. ”Mulla oli lapsena kyyhkysiä, ja haaveilin että voisin joskus vielä pitää niitä. Kun näin tämän paikan, tajusin, että siitä voi tulla totta.”

Siskosten talon toiseen päätyyn tulevat asunnot odottavat vielä remonttia. ”Haaveena on jouluksi kotiin”, Pia sanoo.

”Ja iso perhejoulu täällä olisi ihana”, Kirsi jatkaa.

”Kun asunnot ovat valmiita, terassin ovi aukeaa ja sulla on edessäsi se puutarha josta olet ikäsi unelmoinut. Tai talvi-iltana takassa rätisee tuli. Se on siinä”, Pia unelmoi. ”Tavallinen arki, muuta ei tarvita.”

Stiina Hovi
Laatikkokaupan rakennuksessa on lähes 1400 neliötä. Rakennuksen muoto muistuttaa S-kirjainta. Toisessa sakarassa on puuverstas, pakkaamo ja pintakäsittelypuoli, toiseen sakaraan tulee Pitkäsen siskosten asunnot.

Laatikkokauppa

Perustettu 2010Puulaatikoiden ja penkkien erikoisliike, lisäksi valmistaa hyllyjä, moduulikalusteita ja mittatilaustuotteita puusta.Henkilöstömäärä: 4Sijaitsee Säkylän Köyliössä, lisäksi myymälä ­Helsingin Tapanilassa.Liikevaihto 2020: 240 000 euroaAvainlippu- ja Design From Finland -tunnuksetLaatikkokauppa on rekisteröity tavaramerkki, samoin vientiin menevä Jakkaristo. Jakkaristolla on myös mallisuojaus. laatikkokauppa.fi

Lue lisää

Muuttoliike kaupunkeihin on ollut osittain pakon sanelemaa – entistä useammalla on mahdollisuus asua ja elää väljemmin

Sahatavaran hinta nousi jopa kolminkertaiseksi ja romahdutti autotalliyrityksen kannattavuuden: "Olen ollut alalla vuosikymmeniä, eikä koskaan ole nähty mitään vastaavaa"

Kun paljasjalkaiset kaupunkilaiset muuttivat Espoosta Mäntyharjulle, 15 hehtaarin maatila tuntui heti kodilta: "Kaupungissa näimme kavereita useammin, mutta ne olivat lyhyitä kohtaamisia kahvikupin äärellä"

Muutto käy, ja mökkikauppa