Kantri

Eipä muusikko arvannut, miten muutto vanhaan pappilaan mullistaisi elämän: "Hyppy tuntemattomaan pelottaa meitä monia"

Marko Isolehto teki hypyn tuntemattomaan ja muutti kaupunkikaksiosta 1800-luvun maalaispappilaan. Uuden isännän myötä historiallisesta miljööstä tuli koko kylän yhteinen tapahtumapaikka.
Johannes Tervo
Pappilan salissa on enemmän neliöitä kuin Marko Isolehdon aiemmassa asunnossa. Hän on pyrkinyt säilyttämään taloa mahdollisimman alkuperäisenä.

Lehtimäen kirkonkylän kupeessa, jyrkän mäennyppylän päällä seisoo ylväänä 1800-luvulla rakennettu Fagerkullan pappila. jonka iso ja avara pihapiiri koostuu pappilarakennuksesta, renkituvasta ja aitasta.

Marko Isolehto istuu pappilan keittiössä ja katsoo mietteliäänä ulos syystuulten riepottelemalle pihamaalle. Hän ihmettelee edelleen suurta elämänmuutostaan.

”Jos kymmenen vuotta sitten olisin nähnyt itseni tässä nyt, niin en olisi voinut edes kuvitella, mitä kautta olen tähän päätynyt”, mies toteaa kahvia hörppiessään.

Viime vuosikymmenen alussa Isolehto työskenteli sinkkitehtaan pyöräkuormaajankuljettajana ja teki viikonloppuisin keikkamuusikon hommia. Hän asui vaimonsa kanssa kerrostalokaksiossa Kokkolan keskustassa.

Kuluttava elämäntyyli alkoi vaatia veronsa. Kesällä 2012 Isolehto oli käymässä vaimonsa kanssa entisessä mummolassaan Lehtimäellä.

Pariskunta pyöräili aikansa kuluksi kirpputorille. Perillä he totesivat, että kyllä maalla on mukava olla. Kirpputorin pitäjä vastasi, että jos maaseutuelämä kiinnostaa, niin läheinen pappila on myytävänä.

Vaimo kiinnostui oitis historiallisesta kohteesta, joten pariskunta poikkesi paluumatkalla katsomaan, millainen paikka on kyseessä.

Perillä odotti tyhjillään ollut rakennus, jonka maalipinta oli rapistunut ja kattopellit repsottivat. Puutarhakin oli metsittynyt.

”Kurkimme sisään ikkunoista. Vaimoni silmissä kaikki näytti ruusuiselta ja hän näki hienon bed & breakfast -paikan, mutta minä kauhean remonttimäärän”, Isolehto muistelee.

Vaimo halusi ostaa pappilan ja muuttaa maalle, mutta Isolehto piti ajatusta typeränä. Hänkö jättäisi työpaikkansa ja kaveripiirinsä ja muuttaisi 140 kilometrin päähän hiljaiseen mummolapitäjään.

Vaimoa lepyttääkseen hän suostui tekemään tarjouksen, joka oli niin huono, ettei se menisi läpi.

”Ei se mennyt, ja kun mikään muukaan tarjous ei mennyt läpi niin paikka tuli uudelleen myyntiin. Siinä vaiheessa oma mieleni oli muuttunut ja halusin ostaa pappilan ihan oikeasti.”

Muutto toteutui nopealla aikataululla, sillä Kokkolan keskustakaksio meni kaupaksi kolmessa päivässä.

Samalla Isolehto irtisanoutui sinkkitehtaasta 17 vuoden jälkeen. Osa läheisistä oli kauhuissaan. Oletteko hulluja? Eihän siellä ole mitään elinmahdollisuuksia.

Ilmiselvää oli, että edessä oli alan vaihto ja jotain uutta piti keksiä.

Isolehto oli käynyt peruskoulun jälkeen maaseutuoppilaitoksen Alajärvellä. Koulun ansiosta hän pääsi töihin lehtimäkeläiselle luomutilalle. Tehdastyö vaihtui peltotöihin, lehmien syöttämiseen ja sonnan levitykseen.

”1980-luvun opeista ei ollut juuri hyötyä, koska maatalous oli muuttunut radikaalisti. Minun kouluaikoinani ei tiedetty vielä mitään lypsyroboteista. Onneksi minulla on maansiirtokonekoulutus. Siitä oli suuri apu työssä.”

Uuden isäntäparin ansiosta Fagerkullan pappila heräsi uuteen kukoistukseen. Asuntokaupoista yli jääneillä rahoilla teetettiin kattoremontti ja vanha öljykattila vaihdettiin maalämpöön. Kiinteistöä on remontoitu vanhaa kunnioittaen.

”Kovin urakka oli rakennuksen maalaaminen. Raavin ulkomaalia seinistä pari vuotta. Eikä se tuntunut missään, koska sitä oli niin innoissaan.”

Vaimo pyöritti bed & breakfastia. Vieraita saapui ulkomaita myöten.

Kahden vuoden jälkeen Isolehto jätti maataloustyöt ja alkoi opiskella suntioksi Jyväskylässä. Hän ei valmistunut ammattiin, mutta neljä vuotta sitten hän pääsi töihin Alajärven seurakunnalle hautausmaan työjohtajaksi. Hän vastaa muun muassa haudan kaivuusta, lumitöistä ja hiekoituksista.

Johannes Tervo
Pappilaan kuuluu kolme isoa rakennusta. Päärakennus on takana ja vasemmalla on renkitupa, jossa isännällä on oma puuverstas.

Nyt Isolehto asuu yksin 480 neliön rakennuksessa. Hän erosi kolme vuotta sitten. Parisuhteen päättyminen oli suuri pettymys, mutta välit ex-vaimoon ovat kunnossa ja aikuinen tytärpuolikin on mukana elämässä.

Eron jälkeen majoitustoiminta päättyi pappilassa. Samalla Isolehto arveli, ettei hänen ole järkeä asua yksin isossa kiinteistössä ja hän aikoi muuttaa Alajärven keskustaan. Hän laittoi pappilan myyntiin. Se oli järkytys monelle kyläläiselle.

”Mieleni kuitenkin muuttui. Aloin pohtia, miten paljon hyvää pappila on tuonut elämääni ja tarjonnut iloa myös muille ihmisille. Muutama innokas ostajaehdokas ehti ottaa yhteyttä ennen kuin poistin myynti-ilmoituksen.”

Lehtimäelle muutto toi tullessaan uusia ystäviä, joiden kanssa Marko on saanut toteuttaa unelmiaan. Pappilassa on järjestetty neljänä kesänä Fagerkullafest-musiikkitapahtuma, jota pyörittää kyläläisten perustama yhdistys. Ainutlaatuinen tunnelma ja miljöö houkuttelevat tapahtumaan kävijöitä ympäri Suomea.

Muutama vuosi sitten Isolehto katseli pappilan vanhan kivinavetan raunioita ja näki mahdollisuuden esiintymislavan rakennukseen. Nyt tontin perällä on 50 neliön lava, jonka rakentamiseen saatiin tukea Leader Aisaparilta.

Isolehto haaveili jo lapsena omasta musiikkiklubista. Pikkupojan kynästä syntyi paperille pohjapiirustuksia ja kuvia bändeistä lavalla. Nyt oma vinttiklubi on valmistumassa pappilan yläkertaan.

Isännän muusikkotausta näkyy ja kuuluu pappilan arjessa monin tavoin. Paikka toimi paikallisten nuorten soittotreenitilana sekä bändileirien ja soittoklinikoiden pitopaikkana.

Johannes Tervo
Vintillä on lapsuudesta saakka haaveissa ollut klubi ja soitto­treenitila. Täällä saa soittaa sydämensä kyllyydestä.

Vanhalla pappilalla on aina ollut yhteisöllisesti ja kulttuurillisesti suuri merkitys alueen kyläyhteisölle. Vanhimmat lehtimäkeläiset kävivät rippikoulun renkituvassa.

”Kyläläiset kokevat tämän paikan jollakin tapaa yhteiseksi ja monille on tärkeää päästä käymään täällä.”

Aktiivisimpina muusikkovuosinaan Isolehto keikkaili Aironpari ja Swingers-yhtyeissä ja säesti useita iskelmä- ja tangolaulajia. Hän kaipaa toisinaan tien päälle ja keikkojen sykkeeseen.

Oikeastaan juuri musiikki johdatti hänet suureen elämänmuutokseen. Hän tuskin istuisi tässä ilman erästä keikkailtaa kymmenen vuotta sitten.

Yksi sadoista keikoista oli juuri päättynyt encoren jälkeisiin aplodeihin. Kehossa jylläsivät hormonit ja mielen valtasi kokonaisvaltainen onnentunne. Isolehdolla oli tapana juoda alkoholia heti keikan jälkeen, että kaikkivoipaisuuden tunne säilyisi pidempään.

”Kun menin tuona iltana baaritiskille tilaamaan juomia, mieleni valtasikin tyhjyyden tunne”, Isolehto muistelee.

”Kotiin päästyäni laitoin Samuli Edelmanin Virsiä-levyn soimaan. Olin hankkinut levyn ammatillisessa mielessä, koska se niin upeasti tuotettu, mutta yllättäen virret alkoivatkin koskettaa minua. Herkistyminen tuli minulle täydellisenä yllätyksenä. Sen jälkeen aloin lukea Raamattua.”

Uskoontulo antoi lopullisen hänelle rohkeuden hypätä tuntemattomaan ja toi mielenrauhan, että kyllä elämä kantaa.

Työ haudankaivajana on saanut Isolehdon pohtimaan elämän rajallisuutta ja yksinäisyyttä. Toisinaan hän kantaa arkkua, koska vainajalla ei ole riittävästi läheisiä kantajiksi.

Sinkkitehtaassa hän työskenteli hämärässä hallissa. Nyt työpäivät kuluvat Alajärven kauniissa rantamaisemissa. Työyhteisö on hyvin erilainen kuin ennen.

”Sanotaanko näin, että kahvitaukokeskustelut muuttuivat rajusti. Ne jutut, joita jätkät tehtaalla jauhoivat, ovat todella kaukana pappien kanssa käydyistä keskusteluista”, Isolehto nauraa.

Kesäaikana pappilassa käy vilske. Etenkin tapahtumien aikoihin talkooväkeä on paikalla ympäri vuorokauden. Isolehto ei koe raskaaksi sitä, että koti muuttuu tapahtumien näyttämöksi.

Syksyllä pappila hiljenee. Isolehto toteaa, että olo on välillä yksinäinen. Toisinaan hän kaipaa kumppania rinnalleen.

”Se on ollut aika paljon itsestäni kiinni, en ole ollut asian suhteen kovin aktiivinen. Mutta nyt voisi olla hyvä aika uudelle suhteelle”, hän muotoilee.

Isolehto täyttää 23. lokakuuta 50 vuotta. Silloin pappila täyttyy syntymäpäivävieraista ja vinttiklubilla kajahtaa niin gospelia kuin kasariheviä.

Vuodet ovat opettaneet hänelle erityisesti yhden asian: elämässä ei kannata jäädä pelkäämään muutosta.

”Hyppy tuntemattomaan pelottaa meitä monia, koska meidät on kasvatettu pelaamaan varman päälle ja pitämään kiinni työ- ja asuinpaikoistamme. Vaikka monet lähimmäiseni vastustivat omaa muutostani, niin nyt he ovat ylpeitä minusta.”

Fagerkullan pappilan verkkosivuille pääset tästä.

Johannes Tervo
Vanhan kivinavetan raunioille rakennetulla esiintymislavalla on nähty tunnettuja artistinimiä. Etualan kukat kasvavat vanhoissa lehmien juottokaukaloissa.

Lue lisää

Nuoret helsinkiläismiehet ryntäsivät maalle korona-aikana – liki 40 prosenttia lisäsi maaseudulla vietettyä aikaa, MT:n kysely kertoo

Muuttoliike kaupunkeihin on ollut osittain pakon sanelemaa – entistä useammalla on mahdollisuus asua ja elää väljemmin

Tarvittiin hullu visio ja puolen vuoden jäätävä remontti, kun stadilainen porukka yrityksineen muutti Köyliöön

Maanviljelijä tekee musiikkia, kun kasvukausi päättyy: "Yhden levyn tekoon menee noin 150 tuntia"