Kantri

Ison leivinuunin teko on muurarin onnellisinta aikaa – sen sijaan byrokratia uuvuttaa: "Työtä on hirveästi vaikeutettu"

63-vuotias Arto Väisänen muistelee kaiholla aikaa, jolloin muurari sai tehdessä päättää, minkälainen uunista lopulta tulee.
Kai Tirkkonen
Arto Väisänen tekee pönttöuuneja yhteistyössä peltiseppä Mika Häkkisen kanssa.

"Ensimmäisen tiilen muurasin vuonna 1975", Arto Väisänen kertoo ja sytyttää tulet valkeaan pönttöuuniin, jonka hän on itse muurannut uudehkoon rivitaloasuntoonsa.

Yli 40-vuotisen uran muurarina tehnyt haukiputaalainen on mietteliäs. Työt ovat vähentyneet, sillä perinneuuneja tehdään yhä vähemmän.

"Kun kulkee vanhoilla asuinalueilla, joka talossa on savupiippu. Uusissa omakotitaloissa niitä ei välttämättä ole."

Määräykset lisääntyvät, ja tarjouskilpailuihin osallistuminen on mutkistunut.

"Aina pitää olla piirustukset. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia, mutta ainakin työtä on hirveästi vaikeutettu."

Piirustukset pitää olla valmiina jo tarjousta jättäessä.

"Joskus on jopa pitänyt ennen työn aloittamista vahvistaa insinööritoimiston piirtämä suunnitelma omilla pankkitunnuksilla", Väisänen päivittelee.

Maanviljelijäperheeseen syntynyt Väisänen päätyi muurarin ammattiin puolivahingossa.

"Sisko näki lehdessä ilmoituksen, että muurarikoulutus oli alkamassa."

Vuodesta 1979 Väisänen on tehnyt muurarin töitä päätoimisesti.

"1980-luvulla ihmiset halusivat todella koristeellisia tulisijoja", Väisänen kertoo. Silloin hän sai usein vapaat kädet tehdä juuri sellaisen tulisijan kuin itse katsoi parhaaksi. Piirustuksia ei tarvittu.

Töitä oli paljon. Väisänen muurasi tulisijojen lisäksi piiput ja julkisivutkin.

1990-luvun alussa työrintamalla hiljeni laman vuoksi, mutta sen jälkeen riitti taas uuninmuurausta.

Vuosituhannen vaihteessa Väisänen ryhtyi yrittäjäksi.

Nykyisin hän tekee eniten takkoja, leivinuuneja enää vähän. Funkkismalliset ajattoman tyylikkäät takat ovat suosittuja, samoin pönttöuunit.

Uunien koko on keventynyt vuosi vuodelta.

"Kamiinoihin on menty."

63-vuotias Väisänen muistelee kaiholla aikaa, jolloin muurari sai tehdessä päättää, minkälainen uunista lopulta tulee.

Leivinuuneihin hän teki usein pankolle johtavat portaat. Ne muotoutuivat uunia muuratessa.

Taiteilijan vapaus on katoamassa. Nykyään monesti Väisäselle lähetetään kuvapankkikuva takasta tai uunista, joka kotiin halutaan. Se ei hänen luonteelleen oikein sovi.

"Isoja, viikkoja kestäviä työkohteita, joissa joutuisi oikeasti miettimään, ei enää ole."

Viimeksi Väisänen sai aivonystyröilleen ja taitelijasielulleen kunnolla töitä, kun hänet palkattiin Museoviraston entisöintikohteelle Oulun Pikisaareen, jossa vanhan talon kaksi piippua piti yhdistää.

Väisäsen unelma-asiakkaita ovat ihmiset, jotka haluavat siirtää tai saneerata vanhan hirsitalon. Sinne hän tekisi ison sydänmuurin, jossa savu kiertää.

"Luovuudesta on muurarin työssä etua. Silloin viihtyy."

Kai Tirkkonen
Pönttöuunit ovat suosittuja nykykodeissa.

Niin ikään Haukiputaalla asuva Aleksi Isola edustaa nuorta muurarisukupolvea.

Hänelle ammatinvalinta tuli jo verenperintönä: Isolan isoisä ja setä ovat myös muurareita.

31-vuotias Isola muurasi ensimmäisen tulisijan vuonna 2009 ja perusti toiminimen 2012.

"Töitä on riittänyt hyvin", Isola kiittelee.

Hänen mukaansa taajamissa pieni ja siro takka tai pönttöuuni on suosittu.

"Maaseudulla nuoret rakentajat laittavat takka-leivinuunin, eläkeläiset puolestaan leivinuunin, jossa on myös hella."

Haastatteluhetkellä Isolan työmaa on Taivalkoskella, jossa lapsiperhe rakentaa hirsitaloa ja on tilannut tupaan Tiileriltä takka-leivinuunin.

Standardimallisia uuneja, joihin asiakas on valinnut mallin ja pintamateriaalin, Isola tekee paljon.

"Muurarilla ei ole paljon sanomista, minkälainen uunista tulee. Sillä mennään, mitä asiakas sanoo", hän toteaa.

Työssään hän kokee kuitenkin vapautta, koska saa itse valita, mitkä työkohteet hän ottaa hoitaakseen.

"Aina kun pääsee leivinuunia tekemään, on mukavaa."

Kai Tirkkonen
Kuvaushetkellä Aleksi Isola oli juuri saanut takan pesän muurattua omakotityömaalla Taivalkoskella.

Kun asiakas pohtii, millaisen uunin kotiinsa haluaa, Väisänen suosittelee soittamaan asiantuntijan paikalle katsomaan.

Saneerauskohteessa on syytä tarkistaa hormin kunto ja koko, kattotuolien sijainti ja tulisijan alla olevan valun kunto.

Hän kehottaa myös selvittämään, minkälaiset luvat uuni vaatii.

Ongelmallista on, että samoja määräyksiä tulkitaan eri lailla kunnasta riippuen.

Myös Isola allekirjoittaa tämän.

"Lupabyrokratia riippuu kunnan rakennusvalvonnasta. Esimerkiksi Oulussa on tiukkaa", Isola toteaa.

Väisänen tekee nykyään niin, että hän kysyy aina itse ensin kunnasta, miten uunin saa tehdä.

"Se on kaikkein viisainta niin."

Huoltovarmuus mietityttää sekä Väisästä että Isolaa.

"Toivottavasti ihmiset muistavat, että tulisija on hyvä varalämmönlähde, jos vaikka myrsky vie sähköt", Isola sanoo.

Hänen mukaansa varaava tulisija on joskus rakennusluvan ehtona. Sitä hän pitää hyvänä asiana.

Moniin uusiin omakotitaloihin rakennetaan maalämpö, mutta sähköä lämpöpumputkin tarvitsevat.

"Vähän hirvittäisi, jos olisi vain pieni kamiina olohuoneessa", Isola summaa.

Kai Tirkkonen
Muurarin ammatti vaatii tarkkaa käsityötä.
Lue lisää

Voit helposti säästää mökin peruslämmityksessä satoja euroja – näin toimii kaikkein edullisin kuivanapitolämmitys

Sähkölämmittäjää kuritetaan jopa 600 eurolla – näin säästät energiaa tehokkaimmin

Näin käytät tulisijaa oikein – puolet Suomessa syntyvistä pienhiukkasista on peräisin kotitalouksien polttopuusta

Yle uutiset: Yhden eteläsavolaisen ilmastopäästöt kaksinkertaiset uusimaalaiseen verrattuna ja puolet eteläpohjalaisen päästöistä