Kantri

Hurahtaminen karjankutsuhuutoihin toi Vilma Jäälle näyttävän roolin Kaija Saariahon oopperassa – muusikon omissa kappaleissa leimuavat kansanrunouden synkimmät säkeet

Vilma Jää löysi kovaa ja korkealta laulettavat suomalaiset karjankutsuhuudot vanhoilta arkistonauhoilta. Kansanperinteen pohjalta syntyy nyt uutta musiikkia.
Sanne Katainen
Vilma Jää tekee musiikin ohella tutkimusta. Suomalaisista karjankutsuhuudoista on syntymässä teos, joka perustuu Jään kehittämään nuotinnusjärjestelmään.

Kansanmuusikko, laulaja, säveltäjä ja viulisti Vilma Jää singahti heinäkuussa yhtäkkiä suuren yleisön tietoisuuteen, kun hän esiintyi Kaija Saariahon säveltämän Innocence -oopperan kantaesityksessä Ranskan Aix-en-Provencessa.

Jää esittää oopperassa kouluampumisessa surmatun Marketan roolia.

Kriitikoiden arvostelut sekä Suomessa että kansainvälisesti olivat kiittävät, ja erityisen huomion sai Jään esiintyminen ja erikoinen laulutyyli.

Jäälle itselleen yllättävä käänne sattui jo neljä vuotta sitten, kun Saariaho otti yhteyttä Sibelius-Akatemiaan. Teokseen tarvittiin laulaja, jolla olisi erikoinen laulutekniikka.

Sellaiseksi valikoitui Vilma Jää, joka oli hurahtanut karjankutsuhuutoihin.

Saariaho on kertonut Helsingin Sanomien haastattelussa, että laulajaa etsiessään hänellä oli mielessään lapsuudessa Parikkalassa kuullut karjankutsuhuudot.

Jään mielessä ei ollut käynyt, että karjankutsujen taitajaa voitaisiin tarvita nykymusiikin säveltäjän oopperassa.

"Olin aika alkuvaiheessa opintoja. Silloin vain keskittyi opiskeluun eikä siihen, mitä kaikkea muusikko voi tehdä."

Ensi kerran Jää törmäsi karjankutsuntaan pohjoismaisten kansanmusiikkiopiskelijoiden tapahtumassa. Ruotsissa laulutekniikka tunnetaan nimellä "kulning."

"Se oli heti mielestäni sairaan siistiä. Se oli niin kovaäänistä, korkealta ja vahvaa."

Jää opetteli "kyylaamaan" kuulemansa perusteella ja toi äänensä Sibelius-akatemian kansanmusiikin opiskelijoiden SibA Folk Big Bandiin.

"Itseopetetusti kiljuin menemään. Ängin sitä kaikkeen tekemiseeni", Jää nauraa.

Sittemmin Jää oppi kulning-tekniikkaa myös opettajalta Tukholman Kungliga Musikhögskolanilla.

Suomessa karjankutsut eivät ole olleet vastaavalla tavalla osa nykykansanmusiikin tekemistä kuin Ruotsissa – ainakaan tähän asti. Kirjastosta ei alkuun tahtonut löytyä aineistoa.

"Ainoat suomalaiset kutsut mitä löysin oli ihmeellisiä, liian yksinkertaisia nuotinnoksia, jotka ei kerro karjankutsunnasta mitään."

Jää pääsi lopulta suomalaisten karjankutsunhuutojen jäljille Ylen Elävän arkiston dokumentin kautta. Oli pengottava kansanperinteen kerääjien tallentamia ääninauhoja. Niitä löytyi Tampereen yliopiston entisen kansanperinteen laitoksen arkistosta.

Karjankutsujen tyylit vaihtelevat Suomen eri alueilta toiselle.

"Yllätyin, että karjalaiset kutsut ei kiinnostaneet minua, vaikka siellä on muuten rikas kansanperinne."

Karjalan karjankutsut ovat usein prui-äänteellä päristelyä, nimeltä kutsumista ja puhuttelua. Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla sen sijaan kutsutaan kovaa ja korkealta, mihin Jää ihastui.

Jää tekee karjankutsuhuudoista myös tutkimusta. Tavoitteena on julkaista arkistoaineistoon perustuva nuotinnettu teos suomalaisista karjankutsuhuudoista. Nuotinnusjärjestelmän Jää on kehittänyt itse, koska länsimaisen musiikin merkintätapa ei sovellu karjankutsujen kuvaamiseen.

Innocence esitetään seuraavan kerran Suomen Kansallisoopperassa Helsingissä ensi vuoden syksyllä ja sen jälkeen ainakin Lontoossa, Amsterdamissa ja San Franciscossa.

Oopperajulkisuus on poikinut yhteydenottoja, mutta niistä Jää ei voi vielä kertoa enempää. Jää kuitenkin korostaa, ettei hän ole oopperalaulaja.

"On tullut tosi mielenkiintoisia työtarjouksia. Ne ovat kaikki liittyneet äänen käyttööni ja siihen, että olen kansanmuusikko."

Ennen oopperakiertueita Jää keskittyy tutkimustyön ohella oman musiikkinsa tekemiseen.

Hänen kappaleensa yhdistävät kansanperinnettä elektroniseen musiikkiin. Laulut ovat usein runomitassa. Sanoitukset ammentavat kansanrunouden rajuimmista säkeistä, joissa leimuaa kaltoin kohdellun naisen viha ja kostonhimo. Miksi?

"Olen raivofeministi, halusin raivota vähän. Maailman epäoikeudenmukaisuus otti päähän, ja halusin tehtä siitä taidetta."

Biiseissä saattaa kuulla myös vanhaa arkistomateriaalia, kuten lehmänkellojen kilinää ja tulen lietsontaa pajalla.

Yhteiskunnan vapautuminen koronapandemian jälkeen helpottaa esiintyvän taiteilijan elämää.

"Olen kyllä odottanut avautumista. Odotan silti, että ihmiset eivät ryntää maailmalle samaan tapaan kuin aiemmin, koska meillä on ilmastokriisi."

Hyvä puoli korona-ajassa oli, että Jää ehti opiskella ja valmistua maisteriksi Sibelius-Akatemiasta, kun Innocencen kantaesitys viivästyi vuodella.

Jään mielestä kansanmusiikkikenttä on mahtavan yhteisöllinen, täynnä tekemisen riemua ja ilman turhaa vakavuutta. Yksi ilmentymä siitä on Kaustisen kansanmusiikkijuhla, jonne Jää menee joka kerta jos vain pääsee.

Yhteisöllisen kentän nurja puoli on, että ollaan sisäänpäin kääntyneitä ja viihdytään omissa porukoissa. Suuri yleisö ei juuri tunne kansanmusiikkia.

"Olisi hienoa jos entistä useampi ihminen tulisi sinne meidän kanssa."

Vilma Jään debyyttisingle ilmestyy 5.11. Kosto -soolokonsertti Etnosoi! -festivaaleilla Vuotalossa Helsingissä 11.11. Innocence -ooppera Suomen kansallisoopperassa syksyllä 2022.

Sanne Katainen
Vilma Jää toivoo voivansa yhdistää omia soolokeikkoja tuleviin oopperamatkoihin. "En tykkää siitä kulttuurista, että muusikot lentävät yksittäisille keikoille ulkomailla. Olen miettinyt miten pystyn itselleni perustelemaan työni, ja miten se vaikuttaa ilmastonmuutokseen."
Lue lisää

Video: Kampiliira soi Tapio Mattlarin lampolan vintillä – muusikko-viljelijä julkaisi viimein levyn, kun maatilan hoito helpottui yhtymän myötä

Kaija Saariaholle Venetsian biennaalin Kultainen leijona -palkinto elämäntyöstään

Pandemia perui muusikon työt – lahjakas nuori artisti jäi tyhjän päälle

Pelimannisuvun vesa yhdistelee kaustislaista musiikkiperinnettä pop-musiikkiin – "Ilmeisesti sellainen juurevuus on minulla dna:ssa"