Kantri

Aikansa huipputeknologiaa – Jalasjärvellä kunnostettiin vanhat tuulimyllyt

Jalasjärvellä käärittiin hihat ja laitettiin kylän tuulimyllyt kuntoon.
Johannes Tervo
Luhtas-Köykän tuulimylly Luopajärvellä on taas kunnossa. Siellä on ollut poikkeuksellisesti kolme kiviparia, raamisaha ja pärehöylä.

Lähes 170 vuotta vanha Aittomäen tuulimylly ilahduttaa ohikulkijoita 3-tien varrella Jalasjärvellä. Kauniista harakkamyllystä on tullut koko pitäjän maamerkki.

Aittomäki on yksi neljästä tuulimyllyvanhuksesta, jonka Jalasjärvi-Seura on ahkeroinut uuteen uskoon viimeisen viiden vuoden aikana.

”Taloudellisesti ajateltuna tuulimyllyjen kunnostamisessa ei ole järkeä, mutta olkoon se kulttuuriteko, että tulevatkin sukupolvet saavat ihailla niitä”, korjaustöihin osallistunut Matti Ahtola toteaa.

Myllyihin uusittiin peruskiviä, siipiä, akselistoja, vesikattoja sekä kilometrikaupalla lautaa. Yhden myllyn kunnostaminen maksoi noin 20 000 euroa. Kotiseutumuseota ylläpitävä Jalasjärvi-Seura ry rahoitti korjaustyöt Museoviraston hankeavustuksilla ja joululehtien myynnistä saaduilla varoilla.

Kunnostustyöt olivat pitkälti Ahtolan ja kotiseutumuseon isännän Aatto Ojalan harteilla. Maanrakennustöissä apua antoivat paikalliset yrittäjät. Erikoisosaamista vaatinut urakka oli avartava kokemus.

”Totesimme moneen kertaan tuulimyllyjen rakentajien olleen todellisia ammattimiehiä. Esimerkiksi hammaspyörien tekeminen olisi nykytekniikallakin todella haastavaa”, metallialan yrittäjänä toiminut Aatto Ojala sanoo vaikuttuneena.

Kunnostusprojekti päättyi tänä syksynä, kun Luopajärven kylällä sijaitsevan Luhtas-Köykän myllyn remontti valmistui. Luhtas-Köykkä on tiettävästi koko maakunnan suurin tuulimylly.

Mylly rapistui pusikon keskellä vuosikymmeniä, yläosa puuttui kokonaan, yksi siivistä oli katkennut ja seinusta palanut.

Myllyn kunnostaminen on otettu ilolla vastaan Luopajärvellä. Moni kylän asukas on päässyt kurkistamaan ensimmäistä kertaa myllyn sisälle.

Koko ikänsä Luopajärvellä asunut Aatto Ojala kohtasi oman historiansa myllyä kunnostaessaan. ”Isoäitini toi tänne pettua jauhettavaksi, mutta myllyn isäntä vaihtoi ne rukiiseen. Myös vaimoni isoisä kävi täällä jauhamassa”, Ojala sanoo.

Puiset tuulimyllyt olivat aikansa huipputeknologiaa. Luhtas-Köykän myllyssä oli poikkeuksellisesti kolme kiviparia, raamisaha ja pärehöylä. Myllyt olivat myös suosittuja nuorison kokoontumispaikkoja vuosisata sitten.

”Siihen aikaan joillakin poikasilla oli tapana roikkua hitaasti pyörivän myllyn siivessä yhden kierroksen ajan. Se oli hurja temppu, sillä siiven kärki yltää yli kymmeneen metriin”, Ahtola toteaa päätään pudistellen.

Entisaikojen myllyjen arvoa on vaikea suhteuttaa nykypäivään. Ojala kertoo, että eräässä 1800-luvun perunkirjoituksessa oli tieto, että tuulimylly vastaa arvoltaan seitsemän hevosen tallia.

Aittomäen tuulimyllyn seiniin on raapustettu lausahduksia 1800-luvulta lähtien. Osa teksteistä on himmeästi nähtävissä.

”Kovat on aijat kun pettua pitää käyttää.”

Tiedon mukaan myllyllä on jauhettu viimeksi 1930-luvulla. Jalasjärvellä oli parhaimmillaan yli sata tuulimyllyä, nyt enää seitsemän. Jalasjärvi-seura omistaa niistä viisi.

”Luopajärvellä yhdestä kohtaa saattoi nähdä 21 tuulimyllyä. Nykyäänkin vielä näkee myllyjä, mutta ne ovat vähän modernimpia”, toteaa Ojala tuulivoimaloihin viitaten.

Jalasjärveä voi pitää tuulimyllypitäjänä. Tuulimyllyaihetta hyödynnettiin entisen kunnan logoissa ja linja-autopysäkkien ilmeessä. Kun Jalasjärvi liittyi Kurikkaan vuonna 2016, myllyteemasta on alettu hiljalleen luopua.

”Jalasjärvi-Seuran myllyt ovat huippukuntoisia koko Suomen mittakaavassa. Tähänkään ei tarttis kuin laittaa iso lautaspyörä kiinni akseliin ja vapauttaa siivet”, myllynkorjaajat innostuvat Luhtas-Köykän myllyn uumenissa.

Johannes Tervo
Aatto Ojala ja Matti Ahtola ovat tehneet valtavan urakan Jalasjärven vanhojen tuulimyllyjen kunnostuksessa.
Lue lisää

Maalaiskesäteatteri kasvatti Antti Tuomas Heikkisestä näyttelijän

Kuka nyt haluaisi vaan yrittää – maatilajohtaja kuulostaa paljon paremmalta

Ihmiset säikähtivät tuulimyllyjen levittävän kaatopaikan hajuja pihapiiriin – tutkija kertoo, miksi niin ei voi käydä

Kone kuin kone, se voi mystisesti jämähtää – ja yhtäkkiä taas toimia