LÖYDÄ EHDOKKAASI: MT:n vaalikoneessa koko maan aluevaaliehdokkaat
Kantri

Eija Koski on maailman ainoa kokopäivätoiminen himmelisti: "Kohderyhmäni on ulkomailla"

Himmelit ja himmelin tekeminen vetoavat johonkin mystiseen sisimmässämme. Vai onko kyse sittenkin vain joulukoristeesta?
Ananya Tanttu
Eija Koski kiittelee miestään Kari Koskea himmelimatkasta. ”Ilman Karia ja maatilaa en olisi koskaan tutustunut tähän upeaan luonnonmateriaaliin, rukiinolkeen.” Puoliso kulkee himmelistin mukana myös maailmalla.

"Haluan viedä suomalaisen himmelin maailmalle samalla tavalla kuin sauna on viety." Näin sanoo Eija Koski, Suomen ja ehkä maailman ainoa himmelisti. Ainoa ainakin siinä mielessä, että muita kokopäivätyönään himmeleiden parissa elantonsa tienaavaa kollegaa ei ole vastaan tullut ei Suomessa eikä ulkomailla.

Himmeli maailmankartalle -missio ei ole Koskelta mitään haihattelua. Parhaillaan hänen Pohjanmaalla tekemiään himmeleitä on esillä Japania kiertävässä suomalaista muotoilua esittelevässä kiertävässä näyttelyssä.

Himmelikirja, järjestyksessä jo viides, julkaistaan pian saksan kielellä, kustantajana on sveitsiläinen kirjakustantamo.

Himmelisti itse on pakkaamassa laukkujaan, sillä kirjan julkistamisen yhteydessä järjestetään himmelinäyttely. Sveitsissä on luvassa myös PR-työtä ja useita himmelintekokursseja.

"Kohderyhmäni on ulkomailla. On paljon syitä sille, miksi suomalainen himmeli on lyönyt läpi ulkomailla", Koski sanoo.

Syyt ovat koko lailla samoja kuin suomalaisuuteen ja Suomi-designiin liittyvät mielikuvat muutoinkin. Luonnonmateriaalit, jotka ovat kasvaneet ainutlaatuisessa yöttömässä yössä. Vanhat perinteet ja uskomukset, viittaukset pyhyyteen tai maagisuuteen ja sukupolvien jatkumoon. Himmelin muoto puhuttelee yleisinhimillisesti kaikkialla maailmassa.

"Himmeli on matemaattinen kauneuden kieli. Sen muoto on yksi Platonin kappaleista, pyhän geometriaa", Eija Koski määrittelee.

Antiikin filosofi Platon on määritellyt maailmankaikkeuden järjestyksen takana olevan viisi geometrista muotoa, niistä yksi on himmelissä, oktaedri eli 8-tahokas. Tätä taustaa vasten ajatellen ilmavirrassa hiljaa keinahtelevassa himmelissä on jotain mystistä.

Mustasaaren Veikkaalassa rakennettujen himmelien matka maailmalle ei tapahtunut yhdessä yössä. Eija Koski kävi himmelikurssin vuonna 1993, innostui ja oppi lisää ja alkoi pian pitää kursseja itse. Hän julkaisi myös himmelikirjan ja syventyi entistä enemmän himmelien tekemiseen ja niiden historiaan ja merkitykseen.

Kymmenen vuotta sitten Koski jätti työnsä yliopistotutkijana ja ryhtyi täyspäiväiseksi himmelintekijäksi ja himmelikurssien vetäjäksi.

Himmelikirjansa hän lähetti Suomen Japanin instituutin johtajalle. Instituutti yhdistää Japanin ja Suomen tieteen ja taiteen kenttää. Johtaja innostui himmeleistä niin, että vieraili Koskien tilalla kahtena seuraavana kesänä tutustumassa taiteilijaan ja myös himmeleissä käytettävän rukiin viljelyyn.

"Toisella vierailullaan hän tokaisi lähtiessään, että seuraavan kerran näemmekin sitten Tokiossa. Se tuntui ihan sadulta, aivan utopistiselta, vaikka olin sitä toivonutkin", Koski kertoo.

"Himmeleille oli paikka isossa galleriassa, joka on aina täyteen varattu kolme vuotta eteenpäin."

Ennen kuin Tokion näyttelyn avajaisia vuonna 2016 päästiin juhlimaan, astui tullilaitos poikkiteloin.

"Olin pakannut kaikkiaan 61 himmeliä huolella kuuteen isoon matkakirstuun ja lähettänyt kuljetusyrityksen matkaan. Kolme viikkoa ennen näyttelyä tuli tieto, että kirstut oli otettu pois Japanin-koneesta", Koski muistelee.

"Japaniin ei saisi maahantuontisääntöjen mukaan viedä mitään eloperäistä. Kai pelättiin, että himmeleissä olisi jotain öttiäisiä."

Gallerianpitäjän ehdotus korvata aidot himmelit valokuvilla oli Eija Kosken mielestä musertava. Eihän se olisi ollenkaan sama!

Kuin ihmeen kaupalla jonkun keksimä idea kelmuttaa kirstut huolella kelpasi yhtäkkiä viranomaisille, ja himmelit matkasivat ehjinä Tokioon, Koski päätähtenä perässä.

Näyttely oli menestys kaikin tavoin. Koski oli etukäteen ajatellut, ettei edes yritä rahdata himmeleitä takaisin, sen verran vaikeaa se oli. Kaikki himmelit olivat näyttelyssä myytävänä.

"Ajattelin, että elleivät ne mene kaupaksi, lahjoitan ne vastaantulijoille. Olin hämmästynyt, kun A4-galleriaa pyörittävän säätiön johtaja sanoi, että hepä haluavat ostaa kaikki 61 himmeliä."

Kuuden vuoden takaisen näyttelyn jälkeen Eija Kosken himmelit ovat olleet Japanissa näytteillä uudelleenkin. Parhaillaan ne komeilevat suomalaisten muotoilijoiden yhteisnäyttelyssä. Kaj Franck, Helena Tynell, Alvar Aalto… ja Eija Koski – muutamia nimiä näyttelyluettelosta.

Ananya Tanttu
Himmelin geometrisia malleja voi varioida. Lisäelementit muuttavat tyyliä.

Eija Koski on kielitaitoinen, hän on kirjoittanut himmelikirjojaan paitsi suomeksi ja ruotsiksi, nyt myös saksaksi. Japania hän opiskelee, mutta ei vielä mainittavammin puhu.

"Kun pidän japanilaisille himmelikurssia, opetuskieli on englanti, ja mukana on aina tulkki. Japanilaisista moni ei puhu englantia."

Jonkinlainen yhteinen kieli heillä Eija Kosken kanssa kuitenkin on. Japanissa on pitkä ja yhä voimakkaana elävä käsityöperinne.

Japanilaisessa kulttuurissa puhutaan ikigaista, jonka voisi suomentaa elämän tarkoitukseksi. Ikigai on japanilaisten mielenrauhan taustalla. Kullakin on oma ikigainsa. Sen voi löytää vaikka puutarhanhoidosta tai keramiikasta tai askartelusta, kun syventyy käsillä olevaan tehtävään kunnolla.

Himmelin rakentaminen on rauhoittumista ja keskittymistä, silkkaa sielunhoitoa, voisi sanoa.

"Suomalaisessa ja japanilaisessa käsityöharrastajassa on eroa", Koski toteaa. "Suomalainen harrastaa monenlaista, saattaa kahlata kaikenlaisia kansalaisopiston kursseja läpi. Japanilainen valitsee yhden ja keskittyy siihen täysillä ja syvällisesti."

Syventymisestä kertoo esimerkiksi se, että japanilaiset kysyvät Koskelta neuvoja rukiin kasvatukseen. He haluavat itse siemenestä kasvattaa himmelintekotarpeensa, vaikka sitten ruukussa parvekkeella. Himmelientusiasteja on vieraillut Japanista Kosken tilalla. Heitä kiinnostaa nähdä maa, jossa ruis kasvaa, ja kokea suomalainen maaseutu.

"Sellaisen kokonaisvaltaisen kokemuksen minä haluankin tarjota. En ole vain teknisen menetelmän opettaja. En esimerkiksi halua tehdä himmeleitä muovipilleistä. Tähän hommaan kuuluu luonnonmateriaali ja sen alkuperän tunteminen."

Ananya Tanttu
Himmelin sisällä aukeaa kiehtova maailma. Symmetrisistä kappaleista koostuva himmeli pyörii vähäisessäkin ilmavirrassa.

Eija Kosken himmeleiden oljet ovat kotitilan luomupellosta. Luomuruis on himmelintekoon paras, sillä sen kortta ei ole vahvistettu korrensäätäjäaineilla.

Himmelisti haluaa pitkää olkea. Lajikkeina Kosket käyttävät esimerkiksi Reettaa, joskus myös alkuperäislajike Sangasten ruista, joka kasvattaa yli parimetrisen varren.

"Luomurukiimme on joka vuosi erilaista, säistä riippuen. On kiinnostavaa nähdä kuivuuden tai sateiden tai kuuman kasvukauden vaikutukset oljessa. Toisinaan saadaan hennompaa, toisinaan paksumpaa olkea".

Olkimateriaalin keruu ei peltoalaa juuri verota. Koskien luomuruissato myydään Helsingin Myllylle. Rukiinolkea on harmillisen vähän saatavilla, ja Eija Koski postittaakin sitä miehenmittaisina paketteina ympäri Suomea. Materiaalia haluttaisiin tilata myös ulkomaille, esimerkiksi Yhdysvaltoihin, mutta lähettäminen tyssää alussa mainittuihin tulliongelmiin.

"Luulin yhdeksän vuotta sitten, että olen himmeleineni nyt niin huipulla kuin vain voi, kun sain ensimmäisen himmelikirjan julkaistua", Koski sanoo.

"Olen häikäistynyt siitä, miten paljon on tapahtunut sen jälkeen. Himmelin suosio on laajentunut ja syventynyt. Siitä ovat kiinnostuneet muotoilijat ja arkkitehdit. Himmeli ei ole vain maaseudun emäntien juttu."

Ilman maatilaa ei olisi himmelisti Eija Koskea. "Ellen olisi tavannut miestäni Karia silloin 28 vuotta sitten ja tullut maataloon emännäksi, ei tieni olisi vienyt tähän."

"En edes tunnistanut eri viljalajeja, kun kaupungin tyttönä tänne tulin", Koski naurahtaa.

"Ilman tänne tuloa en olisi löytänyt tätä upeaa materiaalia ja omaa juttuani. Kari on myös mukana aina, kun reissaan himmeleiden kanssa. On kunnia-asia viedä suomalainen himmeli suureen maailmaan."

Lue myös:

Himmelikurssit vetävät taas väkeä – moni tahtoo tehdä nimenomaan trendikkäästä oljesta

Ananya Tanttu
Himmelin tekoon Eija Koski haluaa pitkää olkea. Lajikkeena viljelyssä on esimerkiksi Reetta.

Ei mikä tahansa joulukoriste

  • Himmeli mielletään usein perinteiseksi suomalaiseksi joulukoristeeksi, mutta sen alkuperä ei ole täysin tiedossa. Sana himmel on germaanista alkuperää ja merkitsee taivasta, joten himmeli lienee keskieurooppalaista perua.
  • Suomeen himmeli on tullut Ruotsista yli pari sataa vuotta sitten. Himmeliä on nimitetty myös olkikruunuksi. Suomalainen himmeli poikkeaa muun Euroopan himmeleistä pelkistetyllä tyylillään.
  • Himmeli on perinteisesti kuulunut joulunajan puhdetöihin, mutta sitä ei heitetty kaappiin pölyttymään joulun jälkeenkään. Himmelin uskottiin parantavan seuraavan vuoden satoa ja ennustavan seuraavan kesän häitä, ja se sai koristaa tuvan kattoa juhannukseen asti. Hääkoristeenakin se on tuttu, usein kukin koristeltuna.
  • Himmelin suosio notkahti 1900-luvun alussa, kun joulukuusiperinne syrjäytti sen. Sittemmin himmeli on kokenut uusia nousuja. Myös kuulut suomalaiset muotoilijat ovat innostuneet himmelistä ja suunnitelleet omia himmelimallejaan.
  • Lähteitä: Eija Koski: Himmeli (Maahenki, 2012) ja Himmelin harmonia (Maahenki, 2017)
Lue lisää

Röh ja räks! Katso videolta, miten possut innostuivat ulkotarhaan tuodusta joulukuusesta – osa viihtyy pihalla jopa paukkupakkasilla

Ei sellueristeeksi vaan taiteeksi: hylätyt kirjat muuttavat muotoaan Katri Oikarisen käsissä

Himmelikurssit vetävät taas väkeä – moni tahtoo tehdä nimenomaan trendikkäästä oljesta

KYSELY ON PÄÄTTYNYT: Joulumieltä navettaan ja konehalliin: Oletko koristellut kotitilaa? Ota kuva tai kerro jouluvalmisteluista – vastaajien kesken arvotaan 70 euron Keskon lahjakortti