LÖYDÄ EHDOKKAASI: MT:n vaalikoneessa koko maan aluevaaliehdokkaat
Kantri

Ei sellueristeeksi vaan taiteeksi: hylätyt kirjat muuttavat muotoaan Katri Oikarisen käsissä

Vanhat kirjat tuntuvat olevan nykyisin lähinnä ongelmajätettä. Katri Oikarinen haluaa antaa niille toisen elämän taiteessaan.
Stiina Hovi
Katri Oikarinen veistää vanhoista kirjoista esiin persoonia. Teoksen sielu jää eloon, vaikka sen muoto muuttuu.

Massiivinen metalligiljotiini suhahtaa hiljaa, kun Kansojen historia leikkautuu kahtia. Kirjataiteilija Katri Oikarinen nappaa kirjan selkämyspalan ja lajittelee sivut sekä kannet omiin laatikoihinsa. Selkämys pääsee osaksi kirjataulua muiden hylättyjen opusten seuraan.

"Ensin näin kirjat vain kiinnostavana materiaalina. Vanhan kirjan ulkoasu on todella kaunis. Tarinat ja sisältö nousivat esiin vasta myöhemmin."

Kierrätys ja uusiokäyttö paistaa läpi kaikessa, mitä Katri tekee. Niin on ollut aina.

"Sain kulutuskriittiset arvot omilta vanhemmilta. Isä korjasi ja nikkaroi kaiken itse."

Katri ja hänen seitsemän veljeään olivat tottuneet siihen, ettei perheessä ollut aina varaa ostaa uutta. Muidenkin hylkäämät tavarat hyödynnettiin tarkoin. Kotoa saadut opit tuottavat yhä hedelmää taiteen teossa.

Katri Oikarinen teki 11 vuotta kotiäidin työtä. Sitten hän päätti, että nyt hän tarvitsee oman jutun. Sellaisen, joka on vain hänen, ei perheen.

Taide ja käsillä tekeminen oli ollut aina Katrille tärkeää. Niinpä hän hommasi itselleen työhuoneen. Aluksi hän maalasi tauluja, mutta se ei tuntunut omalta. "Tajusin että havainnoin maailmaa pikemminkin kolmiulotteisesti."

Kirjat valikoituivat materiaaliksi puoliksi sattumalta. Oikarisen perhe oli muuttanut vanhaan taloon, jonka olohuoneessa oli pariovet. Ne vain olivat kovin huonokuntoiset. Katri sai idean naamioida ne salaoveksi – kirjojen selkämyksillä.

Kirjaoviprojektista yli jääneitä kirjoja kulkeutui työhuoneelle laatikoittain. "Aloin leikkiä niillä materiaalina, sahasin, porasin... Niistä alkoi muotoutua esineitä."

"Aloin tutkia, mitä kirjasta voi tehdä niin, että sen tunnistaa vielä kirjaksi. Ja miten sen osia voi hyödyntää". Syntyi rasioita, koristeita, valokuvakehyksiä ja erilaisia koruja.

Kirjojen visuaalisuus viehättää taiteilijaa: "Vanha kirja on esineenä uskomattoman kaunis. Katso tätä selkämystä ja näitä marmoroituja kansia!"

Jossain vaiheessa Katri alkoi sommitella kirjoja tauluiksi. "Huomasin, että ihmiset tykkäävät niistä, ja lähdin tuotteistamaan ideaa."

Taulujen kehykset ovat aitoa vanhaa lautaa. "Niissä näkyy suomalainen perinnemaisema. Vanhat ladot lakoavat maisemasta pikkuhiljaa. Minua kiehtoo ajatus siitä, että näin niistä säilyy edes osa."

Katri on myös kuvanveistäjä. Hän käyttää puuta ja sen lopputuotetta eli kirjoja veistosten materiaalina.

"Tykkään haastaa itseäni ja katsoa miten pitkälle tällaista materiaalia voi hyödyntää."

"Haluan että kirjan muisto kuitenkin vielä elää. Se tuo tuotteellekin uuden ulottuvuuden. Herättää mielikuvia ja muistoja."

Kirjataulut vetoavat 'kirjasukupolveen', mutta kirjoista tehdyt korvakorut kiinnostavat myös nuorempaa asiakaskuntaa. Ne on tehty kirjojen kansista.

"Joku nostalgian kaipuu näissä tulee esiin. Usein kaipaamme menneeseen", Katri pohtii. "Asiat olivat silloin eri lailla. Paremmin vai huonommin, se on kinkkinen kysymys."

Katri Oikarinen saa kirjat pohjoismaiden suurimmasta verkossa toimivasta antikvariaatista, Finlandia-kirjasta. "Suuri osa kuluttajilta tulleista kirjoista menee jälleenmyyntiin, mutta minä saan osan niistä, joiden kohtalona olisi muuten joutua Ekovillalle sellueristeeksi."

Ihmiset myös tarjoavat taiteilijalle paljon kirjoja. Alkuun hän otti kaikki, mutta huomasi sitten hukkuvansa teoksiin, joita ei pysty käyttämään. "Ulkonäkö on tärkeä. Uudemmat kirjat eivät välttämättä taidenäkökulmasta ole kovin kauniita."

Katrilla on myös kirjoja, joita hän ei aio hyödyntää. Ne ovat hyvin vanhoja ja saavat elää rekvisiittana työhuoneella. "On niillä jotain arvoakin, ne on arvioitu."

"Toinen kriteeri on kirjan nimi. Teen myös tauluja, joissa kirjojen nimet muodostavat runoja", hän kertoo. Vuodessa runotauluja syntyy vain muutamia, sillä yhden tekemiseen menee monta laatikollista kirjoja.

Joillekin kirjojen käyttäminen materiaalina saattaa olla häiritsevä ajatus. "Aika nopeasti ihmiset ymmärtävät, etten käytä mitä tahansa kirjoja. Ne on valittu minulle ja tuhottaisiin muutenkin", Katri sanoo. "Taiteessa kirjan muisto jää vielä elämään."

Vanhat kirjat ovat ikävä kyllä lähinnä ongelmajätettä. Antikvariaatit ja kirpputorit pursuavat niitä. "Kaatopaikka on niille täysin väärä paikka. Vähintään pitäisi irrottaa kannet pahvinkeräykseen ja kierrättää sivut paperinkeräyksessä", taiteilija neuvoo.

Stiina Hovi
Kirjataulut on kehystetty aidolla vanhalla laudalla. Samassa teoksessa yhdistyvät suomalainen perinne- ja sielunmaisema.

Katri pitää pienryhmille kirjatauluntekokursseja työhuoneellaan.

"Kurssien pito alkoi silkan rahapulan takia", hän myöntää nauraen. "Sitten huomasin, että asia aidosti kiinnostaa ihmisiä."

Kurssit jäivät valikoimaan pysyvästi.

"Edistän samalla kierrätystä, kun opetan ihmiset näkemään vanhat kirjat uusin silmin."

Eräs tärkeä syy Katrille kurssien pitoon on ihmisten tapaaminen: "Taiteilijan työ on yksinäistä, ja kun näen miten innoissaan ihmiset ovat, se antaa itsellekin paljon."

Katri kertoo olleensa aikanaan hyvin mustasukkainen ideastaan, mutta kurssittaminen on opettanut päästämään siitä irti: "Se, että opin luopumaan jostain, vie minut taas uusien asioiden äärelle. Ei pidä takertua mihinkään. Maailma on täynnä asioita, jotka on joku ensin keksinyt ja muut kopioivat. Nyt olen ylpeä, että joku haluaa tehdä kirjataulun. On palkitsevaa inspiroida muita."

"Käyn muutenkin kamppailua itseni kanssa, etten rupea tekemään tauluja liukuhihnalta. Enkä halua jämähtää tähän yhteen juttuun. Taide kutsuu enemmän."

Luulisi, että kirjatyöläinen on myös intohimoinen lukija. Mutta ei.

"Lapsena kärsin pahasta lukihäiriöstä. Pidin itseäni tyhmempänä kuin muut. Lukemiseen ei siksi syntynyt ikinä paloa", Katri kertoo. "Minua jopa hävettää myöntää, että luen niin vähän. Havainnoin maailmaa käsilläni, en tekstin kautta."

"Olen tuntenut jopa syyllisyyttä, etten lue paljoa. Kirjat ovat minulle unilääke, luen sängyssä pari sivua ja nukahdan", hän nauraa.

"Lapsistakaan ei ole lukijoita tullut. Me ollaan muusikkoperhe. Kaikki soittavat."

Katri Oikarinen on siis myös muusikko ja rakentaa soittimia luonnonmateriaaleista. Hänen musiikissaan soivat raparperihuilu, koivurumpu ja tatarpilli. Se taas olisi kokonaan toinen tarina.

Stiina Hovi
Katri ei koskaan istu työhuoneellaan, vaan tekee kaikki työnsä seisten.

Taidealaa Katri Oikarinen on opiskellut Hyvinkään taidekoulussa ja Aalto-yliopistossa, josta hän valmistui muotoilijaksi. "Siellä mietin, ettei minusta ole kuvanveistäjäksi, sillä aina veistäessä työstin omia kipeitä kohtiani. Prosessi kirjaimellisesti sattui."

Opiskeluaikoina hän pääsi kokeilemaan monenlaista mielenkiintoista, ja keksi muun muassa paperikomposiittimateriaalin, jossa hyödynsi kirjojen sivuja.

Kirjoista on syntynyt paperiveistoksia, kransseja ja lampunvarjostimia. Työhuoneen eteisessä koreilee häkellyttävän upea fantasiamekko - kirjoista tehty sekin.

"Sen värit muuttuvat vanhetessaan. Osa paperista kellastuu puun oman liima-aineen ligniinin vaikutuksesta", Katri Oikarinen kertoo.

Suikaleiksi leikattuna kirjansivut ikään kuin palaavat puuksi: ne muistuttavat puukolla vuoltuja lastuja. Teoksiin tulee yksi ulottuvuus lisää, sillä niitä voi kirjaimellisesti lukea.

Katri veistää muotokuvia kirjoista. Kaksi yhteen liimattua Emännän käsikirjaa onkin toiselta puolelta vanhan naisen kasvot, joista valo piirtää uurteet esiin.

Seuraavan kirjamuotokuvan Katri aikoo tehdä itsestään. Kirjana on Seitsemän veljestä - kuinkas muuten.

Uusi aluevaltaus on kirjojen sisään rakennetut miniatyyrimaailmat. Selkämykseen tehdystä luukusta kurkatessa silmien eteen avautuu minikokoinen huone, jossa kirkonmies tutkii papereitaan öljylampun valossa. "Se on Mikael Agricola."

Piispan työhuoneesta loistaa valo, sillä kirjan sisään on kätketty led-sarja.

Miniatyyri kiteyttää saman, minkä kirjatkin tekevät: isot asiat mahtuvat pieneen tilaan.

Lisää Katri Oikarisen teoksia täällä.

Stiina Hovi
Katri Oikarisen uusi aluevaltaus on kirjan sisään tehdyt minatyyrimaailmat. Mikael Agricola työskentelee minikammiossaan öljylampun loisteessa.

Lue lisää

Eija Koski on maailman ainoa kokopäivätoiminen himmelisti: "Kohderyhmäni on ulkomailla"

Aarre: Puunveistäjä Seppo Laatunen veistää moottorisahalla isoja ihmishahmoja – 82-vuotias taiteilija on mainiossa kunnossa, käsi ei tärise ja sormet ovat tallella

Taiteilija luo ihmeellisiä hahmoja villasta, oksista ja kävyistä: "Olen rakentanut suhdettani unimaailmaan, ja löytänyt siitä tukea arkeeni"

Oletko törmännyt tunnetun kuvanveistäjän eläinaiheisiin veistoksiin ympäri Suomea? – Jussi Mäntysen elämäntyö on pian esillä metsästysmuseossa