LÖYDÄ EHDOKKAASI: MT:n vaalikoneessa koko maan aluevaaliehdokkaat
Kantri

Jouluruusu talvehtii Suomessa oletettua paremmin – kokeile menestyykö joulun kukkalahja puutarhassasi

Herkällä viattomuudellaan valloittavat jouluruusut ovat monen mielestä joulun kukista kaikkein kauneimpia. Pieni kasvi kuljettaa katsojansa tarujen matkassa aina ensimmäisen joulun tapahtumiin saakka.
Säde Aarlahti
Jouluruusuja saa nykyään monen sävyisinä. Valkoisten ja kellertävien lisäksi on tarjolla punaisia ja vihertäviä lajikkeita.

Jouluruusu on yksi joulun rakastetuimmista kukista. Se ei ole se kaikkein näkyvin ja komein, ei edes ostetuin. Silti se on joulun kukista taianhohtoisin. Pieni ihme, jonka tähtisilmäiset kukat puhkeavat esiin silloin, kun ulkona on pimeintä ja maa peittyy lumeen.

Jouluruusuja on kasvatettu joulun koristeiksi jo 1800-luvun lopulta saakka. Niiden suosio oli huipussaan 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Tämän jälkeen jouluruusut painuivat pieneen unholaan, kunnes 2000-luvulle tullessa ne löydettiin uudelleen. Jouluruusun tarina kulkee kuitenkin satoja vuosia taaksepäin aina antiikin aikoihin saakka.

Jouluruusut (Helleborus) kasvavat luonnonvaraisina Etelä- ja Itä-Euroopan vuoristoissa. Siellä niiden kukinta-aika osuu talven kuukausille, minkä vuoksi suvun kasvit ovat jo varhain saaneet erityistä huomiota.

Vanha legenda kertoo, kuinka nuori tyttö saapui katsomaan vastasyntynyttä Jeesus-lasta. Tyttö olisi tietäjien ja paimenten tavoin halunnut antaa tälle lahjan, mutta hän oli köyhä, eikä hänellä ollut varaa lahjaan. Niinpä hän puhkesi kyyneliin. Enkeli Gabriel huomasi tytön murheen ja johdatti tämän mukanaan läheiselle kedolle. Siellä kukoisti kuin ihmeenä joukko valkoisia kukkia, vaikka maa muuten oli talvinen ja autio. Ne olivat kuin ruusuja.

Tyttö ymmärsi, että kukkien puhkeaminen oli merkkinä jostain suuresta. Maailmaan oli syntynyt Vapahtaja. Hän keräsi iloisena kukat ja vei ne lahjaksi Jeesus-lapselle.

Aikojen saatossa jouluruusuun on liitetty myös monia muunlaisia uskomuksia. Kasvin nimi Helleborus juontuu kahdesta vanhasta kreikan kielen sanasta, jotka merkitsevät ”vahingoittavaa” ja ”ruokaa”. Kasvi onkin kauneutensa ohella hyvin myrkyllinen. Siitä huolimatta jouluruusu tunnettiin aiemmin myös merkityksellisenä lääkekasvina.

Kasvin juuresta valmistettiin muun muassa aivastuttavaa rohtoa, jolla on lääkitty masennusta ja muita mielenterveyteen liittyviä sairauksia. Ajateltiin, että aivastus saa aivot puhdistumaan ja parantumaan. Toisaalta jouluruusun tappavaa myrkyllisyyttä on hyödynnetty nuolenkärjissä ja myrkkyliemissä. Noitien tiedettiin osaavan valmistaa jouluruususta jopa näkymättömyyspulveria.

Kannattaa kokeilla, menestyisikö jouluruusu omassa puutarhassa. Kokemukset jouluruusun kasvatuksesta ovat osoittaneet, monet lajikkeista talvehtivat Suomessa oletettua paremmin.

Etelä-Suomessa jouluruusut saattavat jopa kukkia ulkona marras-joulukuussa luonnonvaraisten lajitoveriensa tavoin. Yleisempää toki on, että jouluruusujen kukinnoista päästään nauttimaan vasta keväällä lumen sulamisen aikoihin. Keski- ja Pohjois-Suomessa lunta ja pakkasta on yksinkertaisesti liikaa, jotta kasvi kykenisi kukkimaan jo sydäntalvella.

Kukkijoista varhaisin on valkokukkainen vaaleajouluruusu (Helleborus niger), joka on myös joulun ruukkukasvatuksien perinteisin ja yleisin laji. Nykyisin jouluksi hyödettyinä näkee myös uudempia jouluruusun lajikkeita. Tarhajouluruusut (Helleborus Orientalis-ryhmä) kasvavat vanhanajan jouluruusuja korkeammiksi, noin 20–40 senttimetrisiksi mättäiksi, ja kukkivat valkein, vihertävin, vaaleanpunaisin tai tumman purppuraisin kukin. Niiden kukinta-aika ulkona ajoittuu hieman vaaleajouluruusua myöhäisemmäksi.

Jos jouluruusun haluaa säilyttää maahan istutettavaksi, hoidetaan sitä joulun jälkeen viileässä ja valoisassa. Kuisti tai autotalli sopii tarkoitukseen hyvin. Kuivassa sisäilmassa kasvin lehdet kuivuvat ja se kärsii herkästi kirvojen ja muiden tuholaisten hyökkäyksistä. Ulos kasvi voidaan istuttaa, kun maa on sulanut niin, että juuripaakulle saa kaivettua sopivan istutuskuopan.

Jouluruusu viihtyy parhaiten puolivarjoisalla tai varjoisalla paikalla puiden ja pensaiden suojissa. Maan tulee olla multavaa ja ravinteikasta, mutta ilmavaa. Tiiviissä savessa tai kuivassa hiekassa jouluruusu ei menesty. Talvehtimisen varmistamiseksi kannattaa kasvi peittää syksyisin havunoksilla tai lehdillä.

Jos jouluruusun saa menestymään omassa puutarhassa, voi suuresta mättäästä irrottaa syksyllä pienen paakun hyödettäväksi kukkaan jouluna. Paakku asetetaan laakeaan vatiin tai ruukkuun ja nostetaan valoisalle paikalle noin 5–10 asteen lämpöön. Hyödön aikana on tärkeää huolehtia, että multa juurten ympärillä säilyy kosteana, muttei märkänä.

Valmiina kasvin tyvellä olevat hennot kukkanuput lähtevät yleensä nopeasti kasvuun. Ikioman jouluruusun kukinnasta pääsee nauttimaan yleensä viikkojen ajan.

Näin hoidat jouluruusua

  • Sijoita jouluruusu viileään, 10–15 asteen lämpöön. Jos haluat nauttia kasvista olohuoneessa, kannattaa se nostaa ainakin yöksi viileään.
  • Kastele kukkaa aluslautaselle joka toinen päivä. Juurten ympärillä olevan mullan tulee säilyä tasaisen kosteana. Liika märkyys on kuitenkin pahasta.
  • Älä heitä kukkaa joulun jälkeen pois, sillä voit saada siitä monivuotisen puutarhakasvin.
  • Nosta kasvi kevään ajaksi vaikkapa kuistin ikkunalle, jossa sitä kastellaan harvakseltaan. Seuraa, että lehtien alapinnoille ei ilmesty tuholaisia. Jos näin käy, torju tuhojen eteneminen. Keväällä maan sulamisen jälkeen jouluruusun voi istuttaa ulos puutarhaan.
  • Muista, että jouluruusu on myrkyllinen. Tämä kannattaa pitää mielessä etenkin, jos perheessä on lapsia tai lemmikkejä.
Lue lisää

Nämä joulukukat pitävät suosionsa vuodesta toiseen, mutta yksi on pysynyt kärjessä

Puutarhaunelmia vai painajaisia?

Syklaami on värikäs kaunotar - Tiesitkö, että se oli ennen sikojen ruokaa?

Syksy on parasta istutusaikaa – kunhan muistaa nämä seikat