Kantri

Melkein kaikki Suomen kaalikääryleet tehdään täällä – vuodessa kääritään 12 miljoonaa herkkua

Pienessä keuruulaisessa Riihon kylässä näppärät kädet käärivät Vaissin tehtaalla vuodessa 12 miljoonaa kaalikäärylettä. Niistä riittää jopa vientiin.
Kari Salonen
Kaalinlehdet varastoidaan pakastettuina.

Kun ostat kaalikääryleitä, niin 70 prosentin todennäköisyydellä ne tulevat samasta Vaissin tehtaasta Keuruun Haapamäeltä. Viime syksyyn asti Vaissi valmisti kääryleitä vain alihankintana muille, mutta nyt myös omalla merkillä.

Kaalikääryleet ovat monelle herkku, mutta harva viitsii tai osaa niitä itse tehdä. Ei niiden teko toki mitään rakettitiedettä ole, mutta oma vaivansa on ensin keittää kaali ja sitten irrotella lehdet, täyttää, kääriä ja paistaa. Joten onneksi on Vaissi.

Vaissin tilalla on viljelty kaalia 1940-luvulta asti. 1970-luvulla tuli hyvä kaalivuosi, jolloin hinta romahti. Pappa Vaissi nostatti kaikki kaalit varastoon.

"Pappa oli nähnyt Raision kalayhtymällä, miten kaalia keiteltiin. Hän päätti tehdä samaa ja saikin ennakkoon myytyä 300 tonnia pakastettua kaalinlehteä. Pappa luuli, että hommaan riittää kaksi keitintä ja kaksi arkkupakastinta", toimitusjohtaja Maria Hanho kertoo.

Pakastimet kuohuivat kahden päivän päästä yli, kun kaalinlehdet rupesivat käymään. Lopulta saatiin toimitetuksi vain 30 tonnia.

"Ainut onnellinen oli mummo, joka sai kaksi uutta arkkupakastinta", Hanho nauraa.

Kaalinlehtien myynnistä ei silti luovuttu. Marian isä Jaakko Vaissi on viljelijä viidennessä polvessa, mutta hänessä on insinöörin geenit. Hän hankki lehtien varastoimista varten pakastustunnelit.

Kaalit keitettiin ja niistä porattiin kanta pois sähköporakoneella, joka oli kiinni kolmijalassa. Sitten ne pakastettiin.

Kun tilalle vuonna 1974 tuli työsuojelutarkastaja, tämä näki sakean keittohöyryn alta vain ihmisten jalat ja porakoneet. Tuli ukaasi kehittää kahdessa kuukaudessa turvallisempi systeemi.

"Isä mietti, voisiko kaalin höyryttää lehtien irrottamiseksi. Mutta missä olisi höyryä? No Haapamäen höyryveturitalleilla. Hän pääsi sinne kokeilemaan. Niin isä keksi keinon, millä sekä kaalin saanto, laatu ja työturvallisuus paranivat", Hanho kertoo.

Kun kaalikilosta saatiin vesikeitolla talteen 20 prosenttia, niin höyrymenetelmällä saanto lähes kolminkertaistui. Lehdistä tuli tasakypsiä, notkeita ja helppoja kääriä.

Tuote alkoi myydä itse itseään. Oli syntynyt Vaissin keittolehti.

Vuonna 2001 hyvinkääläinen kaalikääryletehdas lopetti toimintansa. Sieltä ehdotettiin Jaakko ja Saara Ampiala-Vaissille, että ruvetkaa te tekemään kääryleitä.

Vanhemmat eivät halunneet enää investoida uuteen, mutta jos nuoret innostuvat, niin mikäs siinä, he ajattelivat.

Maria oli tuolloin 19- ja Juho 17-vuotias.

"Olivat ikänsä tottuneet tekemään töitä, maatilalla kun elettiin", Saara-äiti kehuu.

Niin syntyi Vaissin kaalikäärytehdas. Vanhan sukutilan maille on noussut lehtipakastamon viereen kääryletehdas, ja tilan entinen navetta toimii huolto- ja korjaamorakennuksena, missä Jaakko ja Juho työntekijöineen huoltavat ja kehittelevät tehtaan koneita ja laitteita.

Kaikkiaan Vaissi työllistää kääryletehtaalla ympäri vuoden noin 34 henkeä, lehtitehtaalla heinäkuusta helmikuuhun 28 henkeä ja huollossa ja hallinnossa kymmenen henkeä. Kaalia käsitellään 2,3 miljoonaa kiloa vuodessa.

Vaissin maatila on Juhon omistuksessa ja Maria Hanho on Vaissi Oy:n eli kaalitehtaan pääomistaja. Maatilalla Juho viljelee kaikkea muuta, muttei enää kaalia. Siihenkin liittyy tarina.

"Kaalia oli 20 hehtaaria, kun isä meni naimisiin. Juhannusviikolla rupesi satamaan, ja heinäkuun loppuun mennessä oli satanut 440 millimetriä. 16 hehtaaria kaalia hukkui veteen ja lopulle pellolle harjuri ruiskutti vahingossa hormotuhoa. Nostettavaa jäi kaksi hehtaaria. Sopimukset oli tehty 20:sta", Maria Hanho kertoo.

Lisäksi kaalipelloille iski möhöjuuri. Tauti, josta on vaikea päästä eroon.

Vaissit oppivat, että tuotanto kannattaa hajauttaa.

Nyt yrityksellä on 18 kaalin sopimusviljelijää, joista kauimmainen Nivalassa ja yksi Ruotsissa. Etelä-Ruotsissa siksi, että sieltä satoa alkaa saada aikaisin, ja siksikin, jos Suomeen sattuu esimerkiksi sellainen kesä kuin 2010 oli: kuuma ja kuiva. Sato ei täällä onnistunut.

Pelkillä kotona opituilla taidoilla tilan nuoret eivät yrityksiään pyöritä. Maria opiskeli Seinäjoen ammattikorkeakoulussa bio- ja elintarviketekniikan insinööriksi ja Juho Kauhavan yrittäjäyksikössä liiketalouden tradenomiksi. Lisäksi Juho on käynyt sukupolvenvaihdokseen vaadittavat pakolliset kurssit viljelijäksi.

Tilalla oli vuoteen 1967 asti lypsykarjaa ja vuoteen 2003 kanoja. Myös kasvihuoneviljelyä on kokeiltu.

Kääryleiden teko oli hyppy tuntemattomaan. Niinpä kääryletehdas rakennettiin sellaiseksi, että sen pystyisi muuttamaan kanalaksi, jos käärylehomma ei ala vetää. Olipa navetta, nykyinen korjaamo, vuokrattuna elokuvantekoonkin. Siellä filmattiin kaikki Talvisota-elokuvan korsukohtaukset.

"Yrittäjän pitää uskaltaa tehdä ratkaisuja ja ottaa riskejä. Jos joku homma ei onnistu, niin sitten siitä luovutaan", Vaissit tuumaavat.

Lokakuussa Vaissi otti uuden askeleen, kun se toi markkinoille kaalikääryleet omalla merkillään.

"Ennen tehtiin vain alihankintaa. Nyt pitää itse hoitaa markkinointi, kuljetukset, esittelyt", Maria Hanho kertoo.

Hanhosta on hyvä, että markkinointiin voi nyt panostaa ja se sataa muidenkin laariin. Kaalikääryle kun unohtuu niin helposti.

Kilpailu alalla on kovaa. Viime vuosina esimerkiksi HK ja kaupan merkeistä Pirkka ovat siirtyneet virolaisiin kääryleisiin.

Vaissilla on vientiä ulkomaillekin: se myy pakastettua kaalinlehteä ja kaalikääryleitä Saksaan, Viroon ja Ruotsiin.

Kaikkiaan Vaissi valmistaa lähes 40:ää erilaista käärylettä. Omalla merkillä myydään vegaanikäärylettä, jonka täytteenä on härkäpapua ja kauraa, ja lihakäärylettä, jossa riisi on vaihdettu gluteenittomaan kaurarouheeseen.

Kääryleisiin käärittävä liha on kotimaista sikaa ja nautaa.

Tehtaalla valmistetaan myös kaalilaatikkoa ja lihamureketta.

Omissa ja osassa alihankintatuotteista on raaka-aineiden kotimaisuudesta kertovat joutsenlippumerkki.

Maria Hanhosta on upeaa, että heidän yrityksensä pystyy tarjoamaan työtä 75 ihmiselle. Henkilökunta on osaavaa ja yhteishenki hyvä. Joulun alla firman tiimi osallistui Stadi vastaan Lande -ohjelmaan.

"Ajattelen kauhulla tilannetta, että kotimaista elintarviketeollisuutta ei olisi. Millainen määrä jäisi työttömiä! Eikä meitä olisi, jos ei olisi myös hyviä kaalinviljelijöitä ja lihantuottajia. On hienoa, että kotimaisen ruuan arvostus on noussut."

Vaissin sisarukset ovat kulkeneet jo yli viidentoista vuoden tien yrittäjinä. Se on vaatinut stressinsietokykyä ja joustavuutta.

"Välillä menee yöunet, jos on isompia juttuja päätettävänä. Mutta päätökset on helppo tehdä, kun hallitus on koolla joka päivä", Maria Hanho hymyilee.

Hallitukseen kuuluu Vaissin perhe eli Jaakko, Saara, Maria ja Juho.

Saara kiittää menestyksestä miestään Jaakkoa, joka keksi ja kehitti kaalinlehtien kypsytysmenetelmän.

"Lehdistä tulee tasalaatuisia, ja ne säilyttävät värinsä eivätkä haise. Jaakko on sellainen keksijä, että se piirtää kotona kaiket illat ja melkein asuu korjaamolla. Saattaa yölläkin herätä piirtämään, koska muuten aamulla ei enää muista, mitä tuli mieleen", Saara tietää.

Perheeseen kuuluvat myös Marian mies Jaakko Hanho ja parivuotias Tiitus. Hanhot asuvat puolen kilometrin päässä ja Jaakko viljelee kotitilaansa Ruovedellä.

Tiitus vierailee usein Saara-nunnun ja papan luona. Juho asustaa Vaissin päärakennusta ja vanhemmat pitävät majaa erillisessä siivessä.

"Me ollaan tällainen ilmainen työvoima. Onhan se rikkaus, että nuorten kanssa on hyvät välit ja kiva, että lapset jatkavat yritystä, vaikka ovat nähneet, mitä tämä työ on."

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Jääkaapissani on kaali, joka ei ota loppuakseen

Iso kaalirulla

Söin täällä: Ylikiimingin asukastupa tarjoaa hyvän hinta-laatusuhteen kotiruokaa