Kantri

Ympäristöpuhe masentaa viljelijöitä – Syytösten sijaan kaivataan rakentavaa otetta

Kantri 14.03.2018

Ympäristöahdistus koskettaa viljelijöitä siinä kuin ketä tahansa muutakin. Monia painaa myös julkisen keskustelun syyllistävä sävy.


Stiina Hovi
Kun lehtijutussa tai television uutispätkässä puhutaan ihmisten kokemasta ympäristöahdistuksesta, ahdistunut on yleensä esimerkiksi rantansa rehevöitymisestä tuskastunut mökkiläinen tai lihansyöntiä paheksuva kasvissyöjä.

Järvet ja meret täyttyvät leväpuurosta, muoviroskasta ja lääkejäämistä. Kasvi- ja eläinlajeja kuolee sukupuuttoon, arvokkaat luontoympäristöt häviävät.

Ilmasto muuttuu ja lisääntyvä lämpö sulattaa arktiset jäät.

Ympäristön huonontunut tila masentaa.

Kun lehtijutussa tai television uutispätkässä puhutaan ihmisten kokemasta ympäristöahdistuksesta, ahdistunut on yleensä esimerkiksi rantansa rehevöitymisestä tuskastunut mökkiläinen tai lihansyöntiä paheksuva kasvissyöjä.

Sen sijaan viljelijöiden näkökulmaa kuulemme harvoin – jos lainkaan.

Ovatko viljelijät immuuneja ahdistukselle vai suhtautuvatko he peräti välinpitämättömästi ympäristönsä tilaan?

Ei. Se kävi selväksi, kun kysyimme asiaa MT:n verkkosivujen lukijoilta.

Kyselyyn vastasi parissa vuorokaudessa lähes 350 lukijaa. Neljä vastaajaa viidestä kertoi pyrkivänsä omalla tilallaan ympäristöystävälliseen tuotantoon.

Monien uutisten antama kuva maataloudesta on kuitenkin toinen. Kyselyyn vastanneista lähes kaikki pitivät ympäristöuutisoinnin sävyä maataloutta syyllistävänä.

Uutisoinnin sävy harmittaa myös Tamsaaren tilalla Naantalin Merimaskussa varhaisperunaa ja -porkkanaa, lanttua ja sipulia sekä viljaa viljelevää Jaakko Tammelinia.

Hän kummeksuu tapaa, jolla rehevöitymisestä on viime vuosikymmenet julkisuudessa keskusteltu. Se on hänen mukaansa synnyttänyt mielikuvan ravinteista jätteenä ja saasteena.

Viljelijälle tällainen ajatus on vieras.

"Ravinteet eivät ole jätettä, josta vain pyrkisimme eroon. Meille lannoitteet ovat välttämätön tuotantopanos ja kaiken kasvun mahdollistaja", Tammelin korostaa.

"Kasvintuotanto perustuu siihen, että pellosta saadaan mahdollisimman paljon syötävää eli laadukas ja iso sato. Sitä varten tarvitaan kasvin tarpeita vastaava määrä ravinteita. Oikein käytettynä ravinteet eivät mene hukkaan."

Värittynyttä kielenkäyttöä ei esiinny vain yksittäisissä lehtijutuissa. Ympäristölakimies Minna Ojanperä MTK:sta korostaa olevansa syvästi huolissaan maatalouden ympäristöpolitiikassa käytettävästä retoriikasta.

Eräässä maatalouspoliittisessa seminaarissa maataloustukien ja ympäristötoimien yhteyttä tutkinut tutkija nimitti maanviljelijöitä "kurittomiksi kakaroiksi".

"Olin pöyristynyt! Ensinnäkin, miten arvostetut tutkijat voivat alentua keskusteluun tuollaisella tasolla? Ja toiseksi, jos politiikan tavoitteena on muuttaa totuttuja toimintatapoja, en suosittele väheksymään, häpäisemään, mitätöimään tai alistamaan heitä."

"Jos maatalouden ympäristövaikutuksia halutaan muuttaa kestävämpään suuntaan, on parempi kulkea viljelijöiden rinnalla kuin olla heitä vastaan", Ojanperä korostaa.

Tammelin muistuttaa, että maataloudessa on jo tehty paljon ravinnepäästöjen vähentämiseksi. Työn tulokset vain näkyvät hitaasti.

Omalla tilallaan hän on sitoutunut ympäristökorvaukseen ja tehnyt ympäristösitoumuksen. Ympäristösitoumuksen ehdot määrittelevät muun muassa sen, kuinka paljon fosforia ja typpeä pelloilla saa käyttää.

Typen käyttöä rajoittaa myös kaikkia tiloja koskeva nitraattiasetus. Se sanelee muun muassa aikarajat sille, koska peltoja saa lannoittaa tai miten lantaa ja lannoitevalmisteita pitää säilyttää.

Ympäristösitoumuksessa Tammelin on sitoutunut pitämään talven yli kasvipeitteisenä vähintään viidenneksen tilansa pelloista. Kasvipeitteisyyden uskotaan pidättävän ravinteet pellolla paremmin kuin ilman kasvipeitettä olevan kynnöksen.

Tänä talvena kasvipeitteisenä on Tamsaaren pelloista nelisenkymmentä prosenttia pelloista.

Koska Tamsaaren tila sijaitsee saaressa, useat sen pelloista rajoittuvat mereen. Ojiin ja vesistöihin rajoittuvilla pelloilla on tukijärjestelmän ehdoissa vaaditut suojavyöhykkeet eikä yksikään pelto ei ole kiinni rantaviivassa.

Tamsaaren tila sijaitsee Turun saaristossa eli alueella, jonne rehevöitymisestä syyttävä sormi useimmiten osoittaa.

Siinä missä Suomenlahtea kuormittavista ravinteista iso osa on kulkeutunut merivirtojen mukana eteläiseltä Itämereltä asti, Saaristomeren rehevöitymisen muistutetaan olevan "kotikutoinen" ongelma eli suomalaisten itsensä aiheuttama.

Tammelin ei halua lakaista olemassa olevia ja tutkimuksissa todettuja ongelmia maton alle. Hän korostaa, että suomalaisten on huolehdittava itse aiheuttamistaan päästöistä siinä missä muidenkin.

"Emme me voi sanoa, että ensin pitää huolehtia Pietarin puhdistamoista ja muista isommista saastuttajista. Toisten syyttely ei auta mitään."

Moni MT:n verkkokyselyyn vastannut ei ajatellut samalla tavalla. Lukemattomissa vastauksissa toistuivat Pietarin jätevedet, lannoitetehtaiden jätekasat sekä teollisuuden päästöt Itämeren rantavaltioissa.

Moni myös muistutti, että Pohjanlahti ei ole Pohjanmaan maakuntien tehokkaasta maataloustuotannosta huolimatta yhtä huonossa kunnossa kuin Suomenlahti.

Minna Ojanperä asettuu samoille linjoille kuin Tammelin.

"Kaikki ihmistoiminta, maatalous mukaan lukien, vaikuttaa väistämättä ympäristöön. Oleellista on se, että pyrimme minimoimaan oman toimintamme ympäristövaikutukset kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit