Kantri

Pöytyäläispuutarha löysi pelastuksen pinaatista – Babypinaatti on kotimainen vaihtoehto ulkomaantuonnille

Kantri 13.04.2018

Piltin tila kärvisteli kurkun kanssa, kunnes Hanna Helenius keksi pinaatin. Se koitui puutarhan pelastukseksi.


Pinaatin ympärivuotisen viljelyn kehittäminen on ollut kuin viljelyoppaan kirjoittamista itselle, sanoo Hanna Helenius.
Pinaatin ympärivuotisen viljelyn kehittäminen on ollut kuin viljelyoppaan kirjoittamista itselle, sanoo Hanna Helenius.
Piltin tila työllistää ympäri vuoden seitsemän työntekijää. Kesällä työntekijämäärä lähes kolminkertaistuu. Vuonankaalia lajittelemassa Auli Sirama.
Piltin tila työllistää ympäri vuoden seitsemän työntekijää. Kesällä työntekijämäärä lähes kolminkertaistuu. Vuonankaalia lajittelemassa Auli Sirama.
Piltin tila kasvattaa myös kesäkukkia. Amppelit valmistautuvat uuteen kauteen.
Piltin tila kasvattaa myös kesäkukkia. Amppelit valmistautuvat uuteen kauteen.
Pinaatti kasvaa kolmesta neljään viikkoon kylvöstä sadonkorjuuseen. Korjuu on ajoitettava taiten, sillä liikkumavaraa on vain päivä. Muuten leikkuu epäonnistuu ja laatu kärsii.
Pinaatti kasvaa kolmesta neljään viikkoon kylvöstä sadonkorjuuseen. Korjuu on ajoitettava taiten, sillä liikkumavaraa on vain päivä. Muuten leikkuu epäonnistuu ja laatu kärsii.

Hanna Helenius kirjoitti jo alakoululaisena Ystäväni-kirjaan, että hänestä tulee isona puutarhuri. Pöytyäläisen Piltin tilan esikoiselle se olikin luonteva valinta, sillä Hannan isovanhemmat ja vanhemmat olivat kasvihuoneviljelijöitä, alkuun perusmaatalouden ohessa ja sitten päätoimisesti.

Isovanhemmat aloittivat kurkulla ja tomaatilla ja pian rinnalle tulivat myös kukat, ne mitä 1960 luvulla ostettiin – äitienpäiväruusut, tulppaanit, orvokit ja hautajaiskukat. Hannan isä sisaruksineen astui remmiin 70-luvulla, ja tällöin keskityttiin pelkästään kukkiin, kuten neilikkaan ja krysanteemiin. Myös ensimmäisiä leikkoruusuja kokeiltiin.

1980-luku oli ruusun aikaa ja 90-luvulla alettiin kehittää valotusta, jonka ansiosta ruusuja saatiin talvellakin.

Mutta EU-jäsenyys ja sen seurauksena tuontitullien poistuminen romahdutti ruusunviljelyn kannattavuuden. Piti keksiä jotain muuta.

"Vanhemmat miettivät, että vihanneksia syödään aina. He kysyivät Keskolta, että luuletteko te, että joku ostaisi kotimaista kurkkua talvella. Niin aloitettiin kurkunkasvatus valojen avulla ensimmäisten joukossa", Hanna Helenius kertoo.

"Se oli jännää aikaa. Uusi kasvihuone vaihtui lennossa ruusuista kurkulle."

Hanna-tytär pysyi lapsuuden unelmassaan ja opiskeli Lepaalla hortonomiksi. Tuntumaa alaan hän oli saanut pienestä pitäen.

"Rakastin juosta pikkusiskon kanssa ympäri kasvihuoneita. Ihannoin sitä, miten isä osasi ohjeistaa työntekijöitä. Isä otti minut jo lukioikäisenä mukaan Hollantiin miesten reissuille, missä mietittiin, että otetaanko toi vai toi lajike viljelyyn."

Hollannissa Hanna oli silloinkin, suorittamassa kaksoistutkintoa, kun vanhemmat päättivät luopua ruusunviljelystä ja keskittyä tulppaaniin ja kesäkukkiin.

Vuonna 2005 Hanna palasi Pöytyälle ja sai yrityksen vastuulleen. Siskoa kiinnostivat muut asiat – hän on nykyisin ilmastohistorian tohtori ja tekee tutkimustyötä Hollannissa.

Hannan kanssa osakkaaksi tuli opiskelukaveri Lepaalta. Hannan puoliso tekee tuotekehitystyötä autoelektroniikan parissa.

"On hyvä, että meillä molemmilla on omat työt, mutta siitä on ollut apua, että Teemu pystyy korjaamaan jonkun säätölaitevian vaikka keskellä yötä."

Kasvihuonekurkun tuotanto alkoi kannattaa yhä heikommin 2010-luvulle siirryttäessä. Närpiössä kurkkua ja tomaattia tuotetaan isosti, mihin pieni pöytyäläispuutarha ei pystynyt.

Jotain muuta oli taas keksittävä.

"Silloin ei vielä ollut kotimaisia salaattisekoituksia. Ostajan kanssa pohdittiin, voisiko niille olla kysyntää. Alettiin sitten tehdä niitä", Hanna Helenius kertaa.

Markkinat olivat kuitenkin tukkoiset, koska samoihin aikoihin kauppoihin tulivat Lempi-annossalaatit.

Piltin sekoituksissa oli pinaattia, jota ostaja pyysi pakkaamaan myös erikseen pusseihin. Sitä alkoi mennä enemmän ja enemmän ja Piltin tilalla mietittiin, uskalletaanko jättää muut pois ja keskittyä pinaattiin.

"Meitä toppuuteltiin, mutta niin me vain tehtiin. Sitten pinaatille tulikin isoja asiakkaita. Tästä opimme: asiakasta kannattaa kuunnella herkällä korvalla."

Uusi tuote ristittiin babypinaatiksi, jotta se erottuisi avomaalla viljellystä Uuden-Seelannin eli lamopinaatista. "Lamopinaatti ei ole edes pinaatinsukuinen, mutta se on kotiutunut Suomeen, koska sitä on pystytty viljelemään savisilla pelloilla", puutarhuri selvittää.

Babypinaatti vaatii lämpimät kasvuolot, ja sitä käytetään salaatin tapaan tuoreena. Sitä ei tarvitse ryöpätä ennen käyttöä, mutta sitä voi käyttää myös ryöpättynä tai kevyesti paistettuna.

Piltin tila on toistaiseksi ainut puutarha Suomessa, joka viljelee babypinaattia ympärivuotisesti niinkin isossa mittakaavassa kuin 1,1 hehtaarilla.

Pinaatit kasvatetaan kasvihuoneessa turvealustalla. Kasvuaika on kesällä kolme viikkoa kylvöstä sadonkorjuuseen, talvella jopa neljä viikkoa. Kun kasvusto on valmis, se leikataan koneellisesti ja lehdet pakataan pusseihin. Tuote on heti käyttövalmis.

Leikkuun jälkeen penkit jyrsitään ja kylvetään uudelleen.

"Tämä on vaatinut paljon itseopiskelua ja reissaamista, että on löytänyt koneet ja laitteet, viljelyopin ja soveltamisen meidän oloihin eli valoviljelyyn." Hanna Helenius vertaa työtä viljelyoppaan kirjoittamiseen itselle erehdysten ja onnistumisten kautta.

Tänäkin aamuna kello kuusi Hanna Helenius on ajanut parin kilometrin työmatkan puutarhalle tekemään toimistotyöt pois päivän muiden töitten alta. Hän hoitaa kirjanpidon ja palkanlaskennan itse, vaikka aikoinaan ajatteli, että siihen ei ainakaan ryhtyisi.

"Itse asiassa se on päivän paras puolituntinen. Siinä näkee niin hyvin, mitä yrityksessä tapahtuu ja mihin rahat menee."

"Äiti teki sen aikoinaan ja sanoi, että kyl oman väen pitää se tehdä. Ajattelin sitten, että no, jos mä opettelen."

Taloudenpito omissa käsissä on ollut tarpeen, sillä muuten ei ehkä olisi selvitty kovista ajoista vuosikymmenen vaihteen tienoilla.

"Rahat oli loppu eikä tunnelin päässä näkynyt valoa. Se oli surkeaa, mielessä oli jopa lopettaminen", yrittäjä tunnustaa.

Mutta pinaatti pelasti, ei kuitenkaan ihan heti.

"Tuotteen saa kyllä keskusliikkeen valikoimiin, sillä ostajat ovat fiksuja. Mutta miten saat kuluttajat oppimaan? Tuotat hyvää tavaraa ja heität sen suurimmaksi osaksi roskiin, se on rankka paikka."

Babypinaatin viljely sujui alussa kuin tanssi. Koneet olivat uusia, alustat puhtaita ja tuote hyvä. Pinaattipussit lähtivät keskusliikkeeseen, mutta kaupat ottivat niitä vähän, koska kukaan ei tuntenut tuotetta.

Hanna Helenius kiersi viikoittain torstaista lauantaihin kaupoissa maistattamassa. "Oli pakko, vaikka äärirajoilla mentiin."

Kului reilu vuosi ennen kuin kuluttajat oppivat. Sitten alkoi tulla lisää keskusliikkeitä asiakkaiksi, ja nykyisin babypinaattia löytää jo pienistäkin marketeista.

Hanna Helenius iloitsee nyt, että hän on onnistunut tuomaan markkinoille uuden kotimaiset tuotteen. "Se valaa uskoa. Niin kuin sekin, kun keväällä kesäkukat lähtevät kasvamaan ja asiakkaat ilahtuvat niistä ja sitten syksyllä saa sähköpostin, että amppeli kukkii vielä marraskuussa. Saa tunnustusta omasta työstä."

Piltin tilalla viljellään siis edelleen kukkia pinaatin rinnalla. Lisäksi naapuri tuottaa Piltille alihankintana vuonankaalia, jonka pakkaaminen onnistuu mainiosti samoilla koneilla kuin pinaatin ja joka työllistää puutarhan naapurikunnassa.

Hanna Helenius on pinaatin ansiosta edelleen unelmatyössään ja sanoo olevansa kovin inspiroitunut.

"Alan mahdollisuudet ja toisaalta ruuantuotannon haasteet ovat hurjat. On vain ajan kysymys, kuinka kauan esimerkiksi Espanja voi toimia kurkun ja tomaatin päätuotantoalueena kasteluveden puutteen ja maaperän saastumisen takia. Ehkä Suomesta aletaankin viedä tomaattia ja kurkkua sinne", puutarhuri visioi.

Heleniuksen mukaan Suomi on maailman kärjessä siinä, paljonko hehtaarilla voidaan tuottaa kiloja. "Meidän kustannuksemme ovat niin korkeat, että tuotanto on hiottu huippuunsa."

Aiheeseen liittyvät artikkelit