Kantri

Innostuksen lähteillä

Kantri 15.04.2018

"Joskus voidaan asioita tehdä vain siksi, että pitää tehdä, kuuluu tehdä, tai on käsketty tehdä. Pohtimatta sen enempää. Ja olla sen jälkeen ylpeitä siitä, että selvittiin, vaikka helppoa ei ollut."


Kirjahyllystäni löytyy kaksi teosta, jotka kertovat 4H:n alkuvaiheista Suomessa. Järjestömme juhlavuoden inspiroimana tartuin jälleen näihin jo aikaa nähneisiin aarteisiini ja pysähdyin erityisesti upeiden, mustavalkoisten valokuvien äärelle.

Eri vuosikymmenten merkkihenkilöiden ja päättäjien lisäksi teoksissa on paljon kuvia lapsista ja nuorista harrastuksensa parissa: harventamassa sokerijuurikasta, valmistamassa säilykkeitä tai istuttamassa metsää – vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Kuvissa esiinnytään parhaimpiin pukeutuneena ja hyvin vakavina.

Tilanne on arvokas, jopa juhlava.

Tärkeä osa omaa ja tiimini työtä 4H:ssa on pohtia, mikä lapsia ja nuoria 2020-luvulla motivoi, innostaa ja kiinnostaa?

Mitkä ovat ne keinot, joilla lapsia ja nuoria saadaan mukaan myös jatkossa 4H:n harrastustoimintaan? Toimintaan, jonka kautta haluamme tarjota valmiuksia oman elämän hallintaan, työelämään ja yrittäjyyteen.

Tiedämme nykyisin innostamisesta, innostumisesta ja erilaisista motivaatioteorioista monin verroin enemmän kuin nuo kuvien miehet, naiset, lapset ja nuoret. Ymmärrämme paremmin, mikä voima sisältyy siihen, kun ihminen on tekemästään asiasta innostunut.

Innostaminen ja innostuminen ovat työelämässäkin vahvasti esillä. Me aikuiset etsimme sisäistä motivaatiotamme ja kutsumustamme, piirrämme karttoja unelmistamme ja kouluttaudumme fasilitaattoreiksi ja valmentajiksi. Haluamme löytää ne asiat, mitkä juuri meitä aidosti innostavat. Omat juttumme.

Jo päiväkodissa ja koulussa lapsia tuetaan tunnistamaan ja löytämään omia motiivejaan, vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Ammattitaitoiset pedagogit osaavat työnsä.

Mitä tulee harrastamiseen ja vapaa-aikaan, innostavista vaihtoehdoista ei ole puutetta. Tuotekehitys, brändäys, markkinointi ja monikanavainen viestintä ovat tulleet jäädäkseen myös harrastustoimintaan. Osaavat ohjaajat ymmärtävät roolinsa lasten ja nuorten kannustajina, valmentajina, mahdollistajina ja tukijoina.

Digitalisaatio tarjoaa lukemattomia uusia mahdollisuuksia lasten ja nuorten tavoittamiseen.

Kun katsoo näitä vanhoja kuvia lapsista vihannespalstallaan, herää aiheellisesti kysymys siitä, miten oli heidän innostuksensa laita? Kuinka heitä innostettiin vai innostettiinko? Oliko juurikaspenkin harventaminen kesäpäivänä sitä, mikä heitä sisäisesti motivoi?

Joskus ja joidenkin kohdalla vastaus saattoi olla kyllä, mutta veikkaan, että aika usein myös ei.

Luulen myös, että monikaan ei harventaessaan osannut pohtia tekemisensä motiiveja ja syitä sen tarkemmin. Tehtiin, koska oli käsketty. Tehtiin, koska piti tehdä. Tehtiin, koska kuului tehdä. Tehtiin välillä myös sen vuoksi, koska talvella tarvittiin ruokaa.

Olen ollut mukana monissa tilanteissa, joissa nyt jo ikääntyvät ihmiset muistelevat näitä kokemuksiaan. Huomio kiinnittyy toistuvasti siihen, että muistoja kehystävät kaikesta huolimatta iloiset värit. He kertovat ylpeyttä äänessään siitä, mitä kaikkea he saivat aikaan ja osasivat, vaikka ikää oli niin vähän.

Kuulen kertomuksia siitä, miten hankalalta välillä tuntui, mutta miten kuitenkin selvittiin. Vaikka työn ääressä juuri silloin ei ollutkaan mukavaa, niin lopulta kuitenkin oikeastaan oli. Omalla tavallaan. Ja se liittyi jotenkin siihen, että pärjäsi, pystyi ja voitti itsensä. Kasvoi.

Tässä on jotakin sellaista, jota emme saisi unohtaa. Sellaista, joka välillä tuntuu olevan katoamassa.

Kaiken sen tietämyksen ja osaamisen rinnalla, mitä meillä nyt on liittyen lasten, nuorten ja aikuistenkin innostamiseen, tarvitsemme kuitenkin edelleen myös sitä samaa asennetta ja kokemusta, kuin noilla juurikaspellon harventajilla oli. Eivät meidän lapsemme ole siinä erityisasemassa. Työt ja tehtävät ovat vain erilaiset.

Nämä motivaatioon, innostumiseen ja innostamiseen liittyvät asiat olkoot jatkossakin asia, jossa voimme ja haluamme kehittyä. Olen vahvasti sitä mieltä, että ne ovat se suunta, johon pitää kulkea harrastamisessa, työssä ja muussakin elämässä.

Samalla haluaisin kuitenkin säilyttää palan tästä vanhojen valokuvien maailmasta, erityisesti siitä tekemisen tavasta ja asenteesta, joka kuvista välittyy. Suoraviivaisesta suhteesta siihen, että joskus voidaan asioita tehdä vain siksi, että pitää tehdä, kuuluu tehdä tai on käsketty tehdä. Pohtimatta sen enempää. Ja olla sen jälkeen ylpeitä siitä, että selvittiin, vaikka helppoa ei ollut.

Tätä elämä edelleen meiltä ja lapsiltamme odottaa. Samalla tavoin, kuin on odottanut nämä kaikki vuosikymmenet tätä ennen.

4H:ssa opitaan jatkossakin tekemällä aidoissa tilanteissa ja ympäristöissä. Katsomme järjestössä tulevaisuuteen ja siellä avautuviin mahdollisuuksiin innostuneena ja luottavaisena.

Horisontissa näkyy ruokakasvatusta, käden taitoja, villiyrttejä, metsäpelejä, digitaalisia marjahavaintoja, ympäristötekoja, yrittäjyyttä, kesätöitä, kulttuurien kohtaamista... teemoja ja asioita, joihin uskaltaa ja kannattaa innostua – isojen ja pienten. Kasvun aihioita.

Marjaana Liukko

Kirjoittaja on MMM ja 4H nuorisotyön johtaja

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT