Kantri

Vanha aateliskartano on yhdistänyt taiteilijoita ja tutkijoita kymmenen vuoden ajan – Mietoistenlahden rauhassa vierailta ei vaadita tuloksia

Kantri

Vanha aateliskartano on yhdistänyt taiteilijoita ja tutkijoita kymmenen vuoden ajan – Mietoistenlahden rauhassa vierailta ei vaadita tuloksia

Kantri 20.05.2018 Mynämäki

Haluttuun työskentelypaikkaan Saaren kartanolla pääsee tänä vuonna vain viitisen prosenttia hakijoista.

Opetusta, kokouksia, illanviettoja.

Kirjallisuudentutkija Maria Laakso nauttii tutkijan työstä Tampereen yliopistolla. Siinä on vain yksi ongelma: siitä ei aina välillä tahdo tulla mitään. Muita töitä ja häiriötekijöitä työntyy tielle niin yliopistolla kuin kaupungilla.

Tänä keväänä Laakso vaihtoi maisemaa. Hän oli saanut apurahan Koneen Säätiöltä, joka mainosti myös mahdollisuutta residenssiin eli työ- ja asuinpaikkaan Saaren kartanossa.

Vanha aateliskartano sijaitsee maan länsirannikolla Mynämäellä. Alue huokuu rauhallisuutta. Pohjoisessa kartanokumpua ympäröi pieni metsikkö, idässä ja etelässä peltolakeus. Lännessä kartanoa tervehtii lintubongarien suosima Mietoistenlahti. Lähimpään kaupunkiin on kymmeniä kilometrejä.

Laakso päätti hakea residenssipaikkaa – ja myös sai sen.

”En ole oikeastaan ikinä ollut maaseudulla. Olen niin urbaani ihminen kuin mahdollista. Kaipasin irtiottoa ja yksinäisyyttä, ja ajattelin, että on varmaankin seikkailu tulla tänne”, tutkija kertoo.

Laaksolla kävi tuuri, sillä paikka on haluttu. Vuodelle 2018 residenssipaikkaa haki 408 taiteilijaa ja tutkijaa, joista sen sai vain 22, runsaat viisi prosenttia hakijoista.

Mukana on muun muassa teatteri-, kuva-, tanssi- ja sirkustaiteilijoita sekä säveltäjiä ja tutkijoita.

Onnekkaat jaetaan 5–8 hengen ryhmiin. Heistä jokainen saa säätiöltä kahdeksi kuukaudeksi asuin- ja työtilan ohella apurahan, eli täyden ylöspidon. Kesäisin, toukokuusta elokuuhun, kartano jää työryhmien käyttöön.

Kaipasin irtiottoa ja yksinäisyyttä. Ajattelin, että on varmaankin seikkailu tulla tänne.

Huhtikuun lopussa kartanossa alkaa olla haikea tunnelma. Viiden vieraan retriitti Mietoistenlahdelle on tulossa päätökseensä.

Laakso, ryhmän ainoa tutkija, on tyytyväinen saavuttamaansa työhön. Hän on kirjoittanut tutkimukseensa liittyviä artikkeleita ja esitelmiä, joista yksi laadittiin eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle.

Tutkimusaihe sopi tulevaisuusvaliokuntaan, sillä se käsittelee dystopioita, eli kulttuurin ja viihteen kauhukuvia tulevaisuuden romahtaneista yhteiskunnista.

”Dystopiat ovat nousseet valtavaksi ilmiöksi kirjallisuudessa, elokuvassa ja televisiossa 2000-luvulla. Kukaan ei enää kirjoita utopioita”, hän kertoo.

”Ilmastonmuutos hallitsee poliittista keskustelukulttuuria, minkä lisäksi taloudelliset uhat ja terrorismi tuottavat pelkoa.

Laakso latelee uhkakuvia pöytään työhuoneessaan, joka on koristeltu pittoreskeilla tapeteilla. Kirjojen ja papereiden peittämän työpöytänsä yli hän kertoo seuraavansa lintujen ruokailua. Iltaisin tutkija on rentoutunut juoksu- ja kävelylenkeillä luonnossa.

Maalaisidyllillä ja maailmanlopulla on melkoinen sävyero, mutta tamperelaistutkijalle miljöö on ollut sopiva paikka uppoutua kirjoihin ja omiin ajatuksiin.

”Menen sisäänpäin, kun kirjoitan tutkimusta. Tarvitsen tilaa, jotta voin keskittyä ja olla omien ajatusten kanssa. Täällä ei tule lähdettyä ylimääräisiin rientoihin”, tutkija sanoo.

Markku Vuorikari
Kirjallisuudentutkija Maria Laakso asui Saaren kartanossa ensimmäistä kertaa elämässään maaseudulla. Tutkimus on edennyt maaseudun rauhassa. "Täällä ei tule lähdettyä ylimääräisiin rientoihin."

Saaren kartanolla on pitkä historia, mistä kertoo jo sen nimi. Tuhat vuotta sitten paikka oli vielä saari, mahdollinen kauppapaikka, jonka maankohoaminen on myöhemmin kiinnittänyt mantereeseen.

Ensimmäinen kirjallinen maininta siitä löytyy vuodelta 1295, jolloin Turun piispa kertoo hankkineensa alueen. Reformaation myötä tilus päätyi kruunulle kuninkaankartanoksi ja edelleen aatelisten virkatilaksi.

1940-luvulla sen osti valtio, jonka omistuksessa tilalla toimi muun muassa MTT:n, nykyisen Luken, tutkimusasema.

Vuonna 2006 Koneen Säätiö hankki Saaren taiteilija- ja tutkijaresidenssiksi. Kartanon nykyinen toiminnanjohtaja Leena Kela oli silloin itse taiteilija. Hän arvioi omakohtaisella kokemuksella, että paikalle oli tarvetta.

”Suomessa on monia residenssejä, mutta se on hajanainen toimintakenttä. Monen kuukauden mittaiset residenssipaikat ovat harvinaisia.”

Ensimmäiset residenssivieraat saapuivat kartanoon 2008, jonka jälkeen siellä on työskennellyt noin 360 residenssivierasta tai -ryhmää. Kymmenessä vuodessa Saaren residenssistä on tullut yksi Suomen tunnetuimmista.

Hakijoita houkuttelee rauhallinen työskentelymiljöö ja mahdollisuus kohdata eri alojen taiteilijoita ja tutkijoita, Koneen Säätiön johtaja Anna Talasniemi uskoo.

”Luonto ja historiallinen ympäristö ovat vahvasti läsnä, mutta täällä eletään nykyhetkessä ja tulevaisuudessa.”

Saaren nykyinen päärakennus on 1700-luvulta. Sen jälkeen ympäri pihakumpua on noussut 18 piha- ja tuotantorakennusta, joista osa on remontoitu vieraiden asuin- ja työtiloiksi.

Kepit kolahtavat navetan kattoon. Tila on liian matala jongleeraukseen.

Toistakymmentä ihmistä on kokoontunut entiseen navettaan seuraamaan sirkusesitystä. Kyseessä on tavallinen tiistai Saaren kartanolla.

Kerran viikossa yksi residenssivieraista esittelee töitään muille ja säätiön henkilökunnalle. Vuorossa on nykysirkustaiteilija Kalle Lehto.

Kokeileva sirkus ei ole Suomessa iso ala, mutta Eurooppaa Lehto on kiertänyt onnistuneesti vuosia. Saaressa on kypsynyt uusi esitys kiertueelle: yhden henkilön temppushow, joka on suunnattu lapsille.

”Lapset ovat itselleni paras yleisö. Heiltä saa suorempaa palautetta kuin aikuisilta”, Lehto perustelee hymyn kera.

Esityksen teemana ovat sirkukselle sopivasti hevoset, mutta modernilla käänteellä: temppuja on suunniteltu trendikkäitten keppihevosten ympärille.

Lehto esimerkiksi yhdistää keppihevoslaukkaa notkeasti breakdanceen tai jongleeraa hevosenpäillä koristeluilla kepeillä.

Tyhjästä ideat eivät synny. Residenssissä taiteilijalla on ollut aikaa perehtyä sirkustaiteen historiaan, josta hän on ammentanut hevosteeman temppuineen.

Hän on myös nikkaroinut tarvikkeita esitystä varten, kuten yksisarviskeppihevosen ja valtavan hevosnaamarin.

”Minulla ei ole mitään pajaa muualla, joten täällä oli mahdollisuus panostaa siihen.”

Kartano tarjoaa työrauhan ohella yhteisön. Vieraat kommentoivat toistensa esityksiä ja esittävät niistä kysymyksiä tai kehitysehdotuksia.

Syntyvä keskustelu voi jatkua esityksen jälkeen viikoittaisella brunssilla – tai milloin vieraille keskenään sopiikaan.

Keskusteluihin väriä tuo se, että säätiö yhdistää kartanoon eritaustaisia ihmisiä. Paikalla ei siis välttämättä ole saman alan muita asiantuntijoita. Tavoitteena on auttaa vieraita lähestymään työtään uusilla tavoilla.

”Usein kiinnostavammat kohtaamiset syntyvät siitä, että tekijöillä on hyvin erilainen taiteellinen näkökulma”, toiminnanjohtaja Kela sanoo.

Markku Vuorikari
Kerran viikossa yksi residenssivieraista esittelee toisille tekemäänsä työtä. Sen jälkeen vieraat suuntaavat yhteiselle brunssille. Muuta muodollista ohjelmaa kartanossa on vähän.

”Olisihan sääli, jos emme englantilaisten tavoin kokeilisi riisinviljelyä.”

1700-luvulla Ruotsin yli pyyhkivät ennakkoluulottomat tuulet. Maa oli viimeisimmissä sodissa hävinnyt suurvalta-asemansa, joka haluttiin palauttaa uusilla keinoilla. Avuksi keksittiin talous.

Maassa kokeiltiin muun muassa uusien tuotantokasvien viljelyä, jotta tuotteita ei tarvitsisi enää tuoda ulkomailta. Vuosisadan puoliväliä on kutsuttu hyödyn aikakaudeksi.

Tuolloin Saaren kartanoa hallinnoi Suomenlinnan suunnittelijana tunnettu sotamarsalkka Augustin Ehrensvärd. Hän oli kuullut väitteen, että englantilaiset olivat viljelleet siirtomaassaan Pohjois-Amerikassa riisiä. Eikö sama voisi onnistua Mietoistenlahdella? Ehrensvärd hankki riisin hoito-ohjeet ja siemenet kirjeitse tuttaviensa kautta.

Riisikokeen lopputuloksesta hän ei kirjoittanut riviäkään. Kerrottavaa ei todennäköisesti ollut.

Toiset ideat menestyivät lopulta paremmin. Saaressakin viljelty peruna ja raparperi ovat aikojen saatossa saavuttaneet Suomen kasvimailla suuren suosion.

Kansainvälisiä virtauksia kartanoon haetaan edelleen. Vuodelle 2018 hakemuksia tuli 66 eri maasta, ja ulkomaalaisia taiteilijoita kuuluu joka vieraserään.

Muiden residenssivieraiden tavoin maaseudun rauhasta vaikuttui Lontoossa asuva taiteilija ­Marianne Holm Hansen. Ympäröivä pelto- ja merilakeus on sopinut hänen työskentelyynsä, sillä hänen taiteensa käsittelee tyhjyyttä.

”Tämä ei ole oikeastaan tyhjiö. Täällä on ryhmä ihmisiä, kartano on hyvin yhteydessä muuhun maailmaan, ja ympärillä on paljon luontoa”, Hansen pohdiskelee Saarta.

Ympärillä on myös paikallisia ihmisiä, jotka kohtaavat kartanon kautta uusia ihmisiä eri puolilta Suomea ja maailmaa. Britin kohteliaisuudella Hansen kiittelee paikallisten ystävällisyyttä. Vieraita joka viikko ruokaostoksille kuljettanut taksikuski tarjosi kerran asukkaille päivällisen mökillään.

Itse tyhjyyden luonnetta taiteilija ei tosin saavuttanut. Hansen tuli Saareen varta vasten etsimään työlleen uutta suuntaa.

”Työ on yhä kesken”, hän sanoo suoraan.

Konkreettisten tulosten puute ei tosin Koneen Säätiötä haittaa. Vieraiden ei tarvitse saada niitä aikaan Saaren kartanossa.

”Monissa residensseissä keskitytään taideteosten tuotantoon, Saaren kartanossa kannustetaan taiteelliseen kehittymiseen”, säätiön johtaja Anna Talasniemi kertoo.

”Täällä on nähty isojakin muutoksia, kun on kerrankin tilaa pysähtyä työnsä kanssa”, Leena Kela täydentää.

Vieraiden viihtyminen ei ole vain sanoista kiinni.

Laakson, Hansenin ja Lehdon ohella Saaressa ovat kevään viettäneet kolmikielinen runoilija Merima Dizdarević ja taiteilija Hou Chien Cheng. Viimeisellä brunssilla, Lehdon esityksen jälkeen, eräs vieraista esittelee viisikkoa esittävän piirroksen.

Säätiö ja residenssivieraat saavat siitä muistoksi omat kappaleensa. Vieraat kertovat yksi toisensa jälkeen uskovansa, että heille tulee Saarta ikävä.

Vain murto-osa Saareen hakevista taiteilijoista ja tutkijoista saa tavoittelemansa paikan, mutta kerran vuodessa kuka tahansa pääsee tutustumaan kartanoon ja sen toimintaan.

Avoimien ovien päivän tapahtumassa vierailee 100–300 henkilöä ohjelmasta ja säästä riippuen.

Muun vuoden ajan kartanolla toimii yhteisötaiteilija, jonka tehtävänä on edistää vuorovaikutusta kartanon ja sitä ympäröivän yhteisön välillä. Sen sijaan avoimien ovien vierailuja ei ole tarkoitus laajentaa.

”Säilytämme residenssivierailla työrauhan”, Talasniemi toteaa.

Juttua muokattu 21.5.2018 klo 15.58: Muutettu maininta "virka-asunnoksi" muotoon "virkatilaksi".

Markku Vuorikari
Koneen Säätiön Silja Pasila (tak. vas.), Pirre Naukkarinen, Anna Talasniemi, Pia Bartsch (ed. vas.), Hanna Nurminen ja Leena Kela kartanon portailla. Miljöö luo edellytykset hyvälle taiteilijaresidenssille ja vieraiden palaute on erittäin positiivista, Nurminen sanoo.

Aiheeseen liittyvät artikkelit