Kantri

Nina Abraitis hyppäsi korkkareista kumppareihin – Tuloksena syntyy villiä ruokaa

Nina Abraitiksen korkokengät vaihtuivat kumisaappaisiin, kun hän löysi kumppanikseen maajussin Ikaalisista. Seurauksena syntyi Luonnon Magiaa.
Sanne Katainen
Nina Abraitis kerää villiyrtit ja tyrnimarjat itse, mutta muut metsämarjat hän ostaa paikallisilta poimijoilta.

Luonnon Magiaa on Nina Abraitiksen ja Jukka Mäkelän yhteinen luonnontuoteyritys, joka valmistaa marjoista ja villiyrteistä siirappeja, marjarouheita, yrttisuoloja ja -teetä, granolaa, mehuja ja tilauksesta hilloja. Raaka-aineet tulevat Suomen luonnosta ja omasta puutarhasta ja jalostuvat tuotteiksi Abraitis-Mäkelän keittiössä.

Tai eivät kohta enää omassa keittiössä, sillä pariskunta osti Ikaalisten Jylllinkylältä parin kilometrin päästä kotoaan vanhan omakotitalon, johon on tarkoitus siirtää yrityksen toiminta. Talossa on meneillään remontti, jossa eri huoneisiin tulee kodinomaiset työskentelytilat.

"Ihastuin talon isoihin ikkunoihin, joista näkee luonnon. Kun asiakkaat tulevat tänne, he näkevät, mitä me teemme – kaikki on avointa", Nina sanoo. Jukka hymyilee ja pukkaa keinutuoliin jalallaan vauhtia.

Ei Ninasta pitänyt maalaista tulla. Pikkutyttönä hän kyllä vietti kesät Turun saaristossa äidin ja mummon luonto-opissa, mutta paljasjalkaisen stadilaisen veri veti ulkomaille. Kielitaitoinen Nina työskenteli Ruotsissa, Englannissa, Ranskassa Italiassa ja Espanjassa ja päätyi lopulta EU-töihin Brysseliin ja Luxembourgiin.

"Minut oli kasvatettu eurooppalaisuuteen. Olin enemmän eurooppalainen kuin suomalainen."

Ulkomailla Nina alkoi unohtaa suomen kieltä. Äiti ei aina ymmärtänyt, mitä Nina puhui ja kirjoitti suomeksi.

"Kollega oli löytänyt puolison netistä ja ehdotti, että laita nettiin ilmoitus, että haet keskustelukumppania Suomesta." Niinpä Nina ilmoitti, ettei hae deittiseuraa eikä romantiikkaa, mutta matkaseura on ok.

Vastauksia tuli kymmenkunta ja kaikki pyysivät kuvaa. "Laitoin kamalimman, missä olin huivi päässä syöpähoidoissa ja katsoin kameraan. Kiinnostuneet häippäsivät saman tien." Nina oli hiljattain sairastanut imusolmukesyövän, mutta parantunut.

Eurooppa-päivänä 9.5.2004 Jukka Mäkelä kirjoitti Ninalle netti-ilmoituksen perusteella. Kuvassa mies seisoi ruskea t-paita yllä pienlentokoneen vieressä Jämijärvellä.

"Ai jaa, tämmönen maalainen! ajattelin. Mutta viestistä huokui älykkyys ja tasapainoisuus", Nina kertaa. Hänelle oli tuolloin tärkeää, että jakkupuku on oikeaa merkkiä ja kengissä riittävän korkeat korot.

Nina ja Jukka kirjoittelivat puoli vuotta. Syksyllä Nina oli käymässä Suomessa ja Jukka ehdotti tapaamista, vaikka Ninalla oli vain vähän aikaa.

"Käveltiin Töölönlahden ympäri, juotiin kahvit ja hän nousi bussiin. Hänellä oli kiire autoa korjaamaan", Nina nauraa.

Nina sai kuitenkin vastaukset kolmeen tärkeään kysymykseen: oletko naimisissa, onko lapsia ja haluatko niitä ja onko rikollista taustaa. Vastaus kaikkiin oli ei. Ninalle lääkäri oli sanonut jo varhain, että hän ei voi saada omia lapsia.

Jonkin ajan kuluttua Nina soitti Jukalle ja kysyi, tavataanko uudelleen. Tulisiko Jukka käymään Brysselissä?

"Hänellä ei ollut passia. Siis sittenkin rikollinen, kauhistuin. Mutta selvisi, ettei hän ollut koskaan käynyt ulkomailla." Jukalla ei ollut ollut tarvetta lähteä lypsykarjatilaltaan Suomea kauemmas matkustelemaan.

Kun mies sitten saapui Ninan luo, peräti kahdeksi viikoksi, nainen hämmästyi. Miehellä oli pienessä laukussaan vain kamera, laturi, passi ja vakuutusasiakirjat. Ei muuta, ei edes hammasharjaa.

"Onneksi lähikaupasta löytyi tarvittava. Sittemmin me ollaan matkusteltu paljonkin ja nykyisin Jukka on enemmän maailmankansalainen kuin minä."

Kun Nina tuli ensimmäistä kertaa Varpeen kylälle Ikaalisiin Jukan perhettä tapaamaan, hänellä oli yllään vaaleat pellavahousut ja kenkien piikkikorot upposivat syvälle mutaan.

"Vähän mua katsottiin pitkään ja Jukan äiti pelkäsi, että vien pojan kauas maalta. Mutta hyvin mut silti vastaanotettiin", Nina muistaa.

Pikkuhiljaa suhde syveni. Kului viisi vuotta. Nina odotti kosintaa, jota ei vain kuulunut.

Sitten Jukka sairastui sikainfluenssaan ja Nina hoiti häntä. "Juotin mummon neuvon mukaan hänelle konjakkia. Yhtäkkiä sain päähäni kysyä, mennäänkö naimisiin. Joo, joo, hän vastasi konjakkihuuruissaan."

Tautia kesti pari viikkoa. Kun mies alkoi toipua, Nina kysyi, jutellaanko illalla naimisiinmenosta. Sinä iltana asiasta ei kuitenkaan hiiskuttu mitään, mutta seuraavana päivänä Jukka sanoi, että eiköhän se ole sillä selvä.

Niinpä Eurooppa-päivänä 2009 Ikaalisten kirkon kellot soivat Ninan ja Jukan häitä.

Tuore vaimo ei kuitenkaan saman tien muuttanut Suomeen, vaan jatkoi työskentelyä EU-tehtävissä. Vasta vuonna 2012 Nina asettui pysyvästi Ikaalisiin.

Paluuta edelsi työuupumus, jota helpotti maaseudun rauhaan asettuminen.

"Täällä ei ole sellaista kiirettä kuin kaupungissa, vaikka työtä onkin paljon. On tilaa ja rauhaa olla ja ihana luonto. Lähin kauppa on 20 kilometrin päässä, joten talvella käyn siellä vain kun on pakko, kolmen viikon välein."

Taloushallinto ja tuotemerkkiasiat olivat olleet Ninan alaa EU:ssa. Häntä alkoi kiinnostaa itsenäinen yrittäminen.

"Yrittäjänä kukaan ei sanelisi lomia ja työaikoja. Mutta en vielä tiennyt, mikä se yritys olisi."

Koska Nina asui nyt maalla, hän alkoi opiskella Hämeenkyrön Osaralla luonnonvaratuottajaksi ja sen jälkeen Lepaalla puutarhuriksi. "Ajattelin, että minusta tulisi viherrakentamisyrittäjä."

Se ei kuitenkaan toteutunut, sillä marjat ja yrtit alkoivat kiinnostaa naista yhä enemmän. Ulkomailla asuessaan hän oli kantanut repussaan puolukkasurvosta Suomesta, ja kun Jukka ja Nina rakensivat maakellarin Jyllille, niin Nina alkoi säilöä sinne marjoja.

"Kohta kellari oli täynnä. Äiti sanoi, että mikset myy niitä. Menin Rekoon – ajattelin, että jos kaupanteosta ei tule mitään, niin pudotus ei ole suuri."

Mitä enemmän Nina oppi luonnontuotteista, sitä enemmän hän kiinnostui. Alkuun hän lainasi Jukan Y-tunnusta yritykselleen, kunnes viime maaliskuussa Luonnon Magiaa virallisesti perustettiin.

Nina oli kysynyt Ikaalisten elintarviketarkastajalta luvan tehdä tuotteita kotikeittiössä. Samalla hän ilmoitti, että etsii omaa työtilaa, jos tuotteet alkavat käydä kaupaksi.

"Marraskuussa 2016 tuli flunssakausi. Aloitin kuusenkerkkäsiirapilla, sillä se on hyvä flunssaan. Siitä on tullut yksi suosituimmista tuotteista. Kiersimme Rekoja ja menimme elämäni ensimmäisille maalaismarkkinoille Kaskisiin, mistä saimme heti kanta-asiakkaita. Maistatimme tuotteitamme ja saimme asiakkailta palautetta ja käyttövinkkejä."

Tuotevalikoima on pikkuhiljaa kasvanut ja Nina on huomannut, että kun keksii jotain uutta, niin pian tulee vastaavanlaisia markkinoille kilpailemaan.

Työnjako on vakiintunut niin, että Jukka keittää siirappeja ja Nina kerää ja kuivaa yrttejä ja tekee mehuja. Strategiana on, että isoihin marketteihin ei yritetä, vaan panostetaan laatuun ja ennen kaikkea vientiin.

Syyskuussa Luonnon Magian tuotteita esiteltiin Ranskassa ja tammikuussa Nina ja Jukka ovat lähdössä Grüne Wochelle Saksaan.

Suomalaisille tuotteita on joskus vaikea markkinoida, sillä raaka-aineet ovat monelle liian lähellä. "Ihmiset ajattelevat, että saanhan mä siankärsämöä tai voikukkaa, kun menen omalle pihalle."

Nina toivoisi, että ihmiset oppisivat arvostamaan luonnon antimia niin paljon, että oikeasti myös keräisivät niitä voikukkia ravinnokseen. Tai sitten ostaisivat valmiina tuotteina.

Tänä vuonna Nina täyttää 50 vuotta. Hän on kiitollinen ajasta, jonka sai viettää maailmalla.

"Tiedän, mitä hieno elämä on, mitä se antaa ja verottaa. Olen tutustunut eri kulttuureihin ja oppinut arvostamaan Suomen luontoa. Maailmalta on hyviä muistoja, mutta siellä olet hyvin yksin, kun tulee ongelmia. On itse opeteltava kieli ja luotava verkostot."

"Joku sanoi, etten koskaan sopeudu tänne maalle, kun olen niin kaupunkilainen. Mutta en kaipaa mitään, kun vain saan olla koirien kanssa ja tehdä tuotteita. Jos viihtyy omissa oloissaan eikä pelkää pimeää ja on tottunut siihen, että itse pitää hoitaa hommat, kun tulee vaikka paljon lunta tai putkirikko, niin onhan täällä maalla aivan mahtavaa."

"Palvelut voi hakea kaupungista, muttei siellä ole pakko asua", Nina hymyilee.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Huippukokki visioi, miten maaseutu elvytetään: ”Jos minulla olisi maatila, kasvattaisin siellä voikukanjuurta ja takiaisenjuurta”

Kuusenkerkät ja koivun lehdet korkkaavat luonnontuotteiden keruukauden

Kirja-arvio: Oletko kokeillut jauhosavikkaa possun kanssa?