Kantri

Apua, pihapuussani on kääpä! Sieni rungossa kertoo, että lahoaminen on alkanut – lue vinkit puuvanhusten hoitoon

Käävät pihapuissa kertovat puun lahoviasta, mutta puuvanhuksia voidaan myös hoitaa.
Säde Aarlahti

Jos pihan puuhun ilmestyy kääpä, on puutarhurin syytä olla valppaana. Käävän näkyvä osa, itiöemä, on merkkinä siitä, että sen lahottavaa sienirihmastoa on jo runsaasti myös puun sisällä. Juuri sienirihmasto toimii käävän lahottavana osana. Käävän kasvu kertookin, että puun lahoaminen on alkanut, usein jo vuosia aiemmin.

Hyvä aika tarkkailla kääpiä on usein syksyllä lehtien putoamisen aikoihin, jolloin ne erottuvat hyvin. Kasvukauden lopulla näkyvissä ovat myös yksivuotiset, pehmeärakenteiset itiöemät. Kääpien ulkonäössä onkin suurta vaihtelua.

Kun puhutaan käävistä, tulevat useimmille mieleen vain runkojen kovat, muhkuraiset taulat. Suuri osa käävistä kasvaa kuitenkin sienimäisinä ryppäinä tai tiiviinä mattoina rungon pinnalla. Vain osa Suomen 250 kääpälajista kasvattaa monivuotisen, kovan itiöemän. Pihoilla ja puistoissa tuhojaan tekevät eri kääpälajit kuin metsissä.

Yhden käävän tai muutaman, saman lajin itiöemän ilmestyminen puun runkoon ei monestikaan vielä merkitse puun täyttä lahoamista. Jos puu muuten vaikuttaa elinvoimaiselta, voidaan siitä usein nauttia vielä vuosien ajan.

Erilaisten kääpien näkyminen samassa puussa sen sijaan on huolestuttavaa. Tällainen puu olisi useimmiten syytä kaataa pihalta pikimmiten, jotta se ei kaatuessaan aiheuttaisi vaaraa ihmisille tai pihan rakennuksille.

Yksikin kääpä antaa silti aihetta puun tarkempaan seurantaan. Oksien kuivuminen, myöhäinen lehtien puhkeaminen tai latvuksen uloimpien oksien lehdettömyys kielivät puun kunnon heikkenemisestä. Jos puun kunto hiipuu, tulee se kaataa ajoissa. Uuden, kasvavan taimen istuttaminen vanhan puun läheisyyteen voi olla osa vanhan puun hoitotoimia.

Parhaimpia kotikonsteja lahon estämiseksi on suojata kasvavia puita turhilta kolhuilta ja haavoilta. Ehjä runko on tehokas suoja lahottajia vastaan. Niinpä puiden rajuja typistyksiä ja leikkaamisia on aina syytä välttää. Vuosien takainen tapitusvillitys oli suoranainen kutsu erilaisille taudinaiheuttajille.

Nykyisin puiden hoidossa on opittu seuraamaan puun luonnollisia mekanismeja. Kotipihalla vanhan puun kuntoa voi virkistää poistamalla heinät sen tyveltä ja levittämällä sen juuristoalueelle ohuen kerroksen uutta kompostimultaa. Jos oma osaaminen ja työkalusto riittävät, voi puun latvusta varovasti keventää lyhentämällä oksien pituuksia. Suuria leikkaushaavoja tulisi kuitenkin välttää.

Jos puussa on epäilyttäviä oksahaaroja, osaavat puunhoidon ammattilaiset tukea latvusta köysien avulla. Myös mahdollisen lahon leviämisestä saa heiltä osaavan arvion. Ammattilaisen apua ei puiden hoidossa kannata kaihtaa. Kenenkään ei kannata elää vanhojen latvusten keskellä pelkkien arvauksien varassa.

Pihapuihin syntyy usein vahva tunneside, joten ratkaisut niiden hoidon tai kaatamisen suhteen ovat monesti raskaita. Toisaalta lahoaminen kuuluu puiden luontaiseen kiertokulkuun. Lahoaminen vapauttaa tiukasti sitoutuneita ravinteita takaisin maaperään pihan muiden kasvien käyttöön. Joissain tapauksissa on huomattu jopa, että uudet siementaimet kehittyvät ja kasvavat erityisen hyvin juuri vanhan puun lahonneen puuaineksen seassa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Aarre: Käävät ovat kaksijakoisia eliöitä – Niillä on tärkeä rooli ekosysteemissä, mutta toisaalta ne ovat pahoja tuholaisia

Väitös: Metsän poltto ja säästöpuut turvaavat kääpien monimuotoisuutta talousmetsissä

Kansanedustaja haluaa käävistä metsätaloustuotteita