Kantri

Nokkela oivallus yhdisti kyläilyn ja ruisleivän leipomisen – ja siirtää osaamista nuorille

Jo 30 nuorta on oppinut Saarijärven ruisleipäakatemiassa ruisleivän leipomisen perinteikkään taidon.
Petteri Kivimäki
Tuire Kettunen (toinen vas.) ja Hanna Kaihlajärvi (oik.) ovat opettaneet ruisleivän leipomisen salat jo yli 30 nuorelle. Jouluisessa leivonnassa mukana olivat Mustamäen siskokset Anni (vas) ja Ida.

Aamulla Tuire Kettunen alusti taikinan. Hän lisäsi tiinuun vettä, suolaa, palan hiivaa ja ruisjauhoja sen verran, että tiinussa kuplinut velli sakeni taikinaksi. Yhdentoista aikaan saapuivat Hanna Kaihlajärvi sekä Ida (17) ja Anni (14) Mustamäki.

"Tapasimme Hannan kanssa päivitellä, miten emme koskaan ehdi kyläillä toistemme luona ja miten ruisleipääkään ei tule leivottua", Kettunen kertoo samalla, kun kaataa taikinan pöydälle.

"Sitten keksimme yhdistää nämä kaksi asiaa."

Ensin naiset leipoivat kahdestaan, vuorotellen jommankumman kotona. Molemmista tuntui tärkeältä, että taito siirtyisi sukupolvelta toiselle. Syntyi ruisleipäakatemia.

"Ainakin 30 nuorta on ollut mukanamme leipomassa", Kaihlajärvi laskee.

Ida ja Anni Mustamäki ovat kokeneita akatemialaisia ja ryhtyvät tottuneesti muovaamaan taikinaa limpuiksi.

"Muistakaa painella riittävästi, ettei limppuun jää anoppi sisälle", Kettunen muistuttaa.

Anoppi limpussa tarkoittaa, että limpun kuori irtoaa paistettaessa leivästä ja limpusta tulee kohokuorinen.

Ruisleipäakatemian limppu leivotaan juureen paikallisista jauhoista. Kettusen juuri on Jyväskylän Mankolasta, jossa vielä 1990-luvulla toimi kotitalousoppilaitos. Kaihlajärven juuri on siirtynyt kotitilalla sukupolvelta toiselle.

"En edes tarkkaan tiedä, miten vanha se on. Sukumme on asunut tilalla 200 vuotta, joten juurikin voi olla yli satavuotias."

Kaihlajärvi on kaulinnut taikinasta levyn, josta painelee piparkakkumuottia apunaan käyttäen sydämen muotoisia kakkaroita.

"Kyllä on leppeä taikina. Savossa asuva ystäväni sanoisi, ettei näin pehmeää voi leipoa. Siellä taikinan pitää olla niin kova, että nyrkit on veressä."

Puolilta päivin kymmenen litran taikinasta on leivottu 24 limppua ja kolme pellillistä kakkaroita. Kettunen ryhtyy valmistelemaan 300-asteiseksi lämmitettyä leivinuunia. Hän kaapii tuhkat tuhkaluukkuun ja pesee lopuksi arinan kuumalla vedellä.

"Me täällä ruisleipäakatemiassa toivotaan, että jokainen löytäisi oman leipomiskaverin. Kun tätä tekee kahdestaan, tästä tulee taikinaterapiaa", hän sanoo.

Kettunen ja Kaihlajärvi ovat leiponeet yhdessä yhdeksän vuotta. Yhteistyö on hioutunut tasolle, jolla itse leipomisesta ei tarvitse enää puhua: kun toinen ottaa kupin, toinen tietää tuoda jauhot.

Samalla, kun kädet vaivaavat taikinaa, ajatukset nousevat siivilleen.

Leipomisen lomassa syntyneistä ideoista ovat saaneet alkunsa esimerkiksi koko kylän yhteinen juhannusateria ja kuoro, johon tervetulleita ovat kaikki itseään laulutaidottomina pitävät.

Ida Mustamäki poimii leipälapiota apunaan käyttäen uunista limpun ja koputtaa sen pohjaa, joka kumisee vastaukseksi. Ääni kertoo, että limppu on kypsä.

Kettunen ja Mustamäen sisarukset nauttivat limppunsa mieluiten tuoreena, Kaihlajärvestä ruisleipä vain paranee vanhetessaan. Yhtä mieltä kaikki ovat siitä, että viipaleen pitää olla ohut, korkeintaan neljämillinen.

"Ruisleipä kuuluu sekä aamu- että iltapalaan ja on parhainta juuston kanssa", Ida Mustamäki sanoo.

Tapana on, että valmiit limput jaetaan leipojien kesken. Joulu on oven takana, joten näistä limpuista moni annetaan lahjaksi.

"Käsintehty ruislimppu on perinteinen tuliainen ja lahja, jota arvostetaan edelleen", Kettunen sanoo.

Lähipiiri arvostaa limppuja niin paljon, ettei muita lahjoja ole enää vuosiin ollut tarpeen viedäkään.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hellan kulmalla: Ruisleipää matkan jälkeen

Tänään on ruisleivän päivä – Juhli sitä tekemällä helppoja rukiisia muikkupitsoja

Makea piirakkalevy eli lentokenttä on maaseutuleipomon kestosuosikki