Kantri

Eläinten kallojen keräily kiehtoo ja kauhistuttaa

Eläinten kallojen keräilyn suosio on kasvussa Suomessa. Ilmajokelainen Sanna Keltaniemi on yksi harrastajista.
"Eläinten kalloja kummaksutaan, koska tänä päivänä ihmiset eivät näe luita ja ruhon osia. Liha jalostetaan ruokapöytään piilossa katseilta", naudan kallon kanssa poseeraava Sanna Keltaniemi sanoo.

Sanna Keltaniemen arvion mukaan Suomessa on joitakin tuhansia eläinten kallojen keräilijää.

Harrastamisen tapoja on monia. Jotkut keräävät itselleen näyttävän kallokokoelman ja toiset näpertävät kalloista taide-esineitä tai koristeita vaatteisiin ja koruihin

Keltaniemi kokoelmista löytyy muun muassa naudan, jäniksen, ketun, sian, variksen ja supikoiran kalloja. Osa kalloista on myytävänä hänen KuuKartano-yrityksessään.

”Suurin osa kalloista on peräisin eläimiltä, jotka olen löytänyt luonnosta tai tien varresta kuolleina. Muutamia kalloja olen saanut kavereilta ja tuotantoeläintiloilta. Kaikki omistamani kallot ovat rauhoittamattomien eläinten kalloja”, Keltaniemi tähdentää.

Rauhoitetun eläimen kalloa ei saa ottaa talteen, vaikka sellaisen löytää luonnosta. Rauhoitettu eläin kuuluu kuolleenakin valtiolle.

Kallojen käsittelyssä ja puhdistuksessa on eri tapoja, joilla on omat koulukuntansa. Puhdistuksen voi tehdä keittämällä tai mädättämällä. Keltaniemi suosii luonnonmukaista tapaa ja hautaa kallon maahan.

”Jos hautaa kallon lähelle maan pintaa, raatokuoriaiset pääsevät kunnolla töihin ja kallo on kaluttu puhtaaksi jopa vuodessa. Nopea ja työläämpi tapa on kallon keittäminen. Keittäminen haurastuttaa luuta ja se on aika sotkuista puuhaa.”

Harrastajat vaihtavat kallotietoa suljetussa Facebook-ryhmässä. Kallojen keräily herättää monessa ihmisessä voimakkaita tunteita.

”Jotkut ihmettelevät, että miksi näitä myydään ja osa kauhistelee muuten vain. Mutta kun asiasta juttelee, niin ihmiset ymmärtävät, että tällainen kiinnostuksen kohde on ihan luonnollinen asia.”

Eläinten kallojen keräily ei ole mikään uusi villitys: se on osa suomalaista kansaperinnettä. Ennen vanhaan kalloja käytettiin suojelusloitsuihin. Etelä-Pohjanmaalla oli tapana, että talojen perustuksiin haudattiin hevosen kallo tuomaan onnea ja pitämään syöpäläiset loitolla.

Viime syksyllä Keltaniemi järjesti ensimmäinen kallokirppiksen Ilmajoella.

”Järjestin kirppiksen kokeilumielessä nähdäkseni, kuinka suosittua kallojen keräysharrastus on etenkin tässä lähialueella. Yllättäen asiakkaita saapui tänne Espoosta saakka.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Sanna Keltaniemi perusti elämysyrityksen vanhaan maalaistaloon –”Idea toimii, kun se on tarpeeksi hullu”

Luonto on varustanut arvokkaat aivomme erityisellä suojamekanismilla

Ohjaaja Johanna Vuoksenmaa: "Elokuva-alan väärinkäytökset eivät ole miehinen, vaan väärä tapa toimia"