Kantri

"Sukutilat pitäis kieltää lailla!" – Simo Rallin klassikkokolumni vuodelta 2011

Miten maatilat jatkuvat? Kantrin kolumnisti Simo Ralli perehtyi aiheeseen vuosikymmenen alussa.
Jaana Kankaanpää
Kantrin kolumnisti Simo Ralli.

Mä olen jo kauan ihmetellyt tätä maatilojen jatkuvuutta. Millään laskelmakaavalla en saa tätä maanviljelyä tuottavaksi. Väitän, ettei kukaan pysty ostamaan 100 hehtaaria maata, koneita ja tuotantopanoksia niin, että se olisi kannattavaa.

Ensinnäkin maan hinta. Keskimäärin se on 7 000 euroa hehtaari. Herrantähäre! Maan hintaa ei voi vähentää edes verotuksessa.

Saadaksesi hehtaarin maata sun pitää tienata vähintään 10 000 euroa.

Viljanviljely tuottaa keskimäärin noin 500 euroa/hehtaari. Vielä vähemmän, jos oot menny ostamaan kauppiaalta uusimman mallin traktorin. Sun pitäää viljellä 20 vuotta, ilman omaa palkkaa, jotta saat tuon maapläntin ittelles.

Miljoonalla eurolla saat ostettua 100 hehtaaria maata. Ostat siihen sadallatuhannella traktorit, sadantuhannen puimurin ja viidelläkymmenellätuhannella hilavitkuttimia traktorin perähän. Niille pitää rakentaa pellihalli ja tietysti pakettikuivaaja, jotta saat tuottamas jyvät kuivaksi. Miljoona ja 500 tuhatta on palanut rahaa ja sulla on maapläntti, kuivaaja ja pellihalli.

Jos 30 vuotta uurastat ilman palkkaa olet saanut sijoituksesi maksuhun. Olishan sitä mukava toki jossakin asuakin. Pellihallis tuloo talavisin kylymä. Millä ihmeellä tämä suomalainen maatalous oikeen pyörii?

– Vanhan isännän rahoolla!

Isäntä kun tuloo tiettyyn ikään se alkaa haaveilemaan jatkajaa taloolle.

Se ottaa kohteekseen sen tyttären tai pojan, jolla on uskonto kymppi ja matematiikka nelonen. Useimmiten niistä jatkaja löytyykin. Naapureille ei maata myydä edes ylihintahan. Poijalle myyrähän puolehen hintahan. Pellot, konehet, hallit ja kuivaajat. Näin on käynyt jo vanhan isännän aikana. Se osti isältään tilkun peltoa, navetan ja Fordson majorin samalla tavalla.

Vanhat jäävät uuden miniän riemuksi samahan pihapiiriin asumaan. Ah, mikä ihana syytinki!

Maataloon isäntä on rikas vain silloon, kun se kuoloo tai silloon kun se myy tilansa naapureille. Sukutilallisen kohtalo on kasvattaa sukutilanviirihin oikeuttavaa rakennuskantaa, eikä omaa hyvinvointiaan.

Kuka tästä kaikesta hyötyy? No kaupunkilainen ruuan ostaja tietysti. Niin kauan kun vanhat isännät rahoittaa jatkajan touhuja, voi teollisuus kupata meidän tuottamat tuotteet sillä hintaa kuin ne itse määräävät.

Jos maatiloja alkaisi mennä oikeasti konkurssiin, huomattaisiin, ettei tämä tilanpito ole oikealla pohjalla. Maatalouteen voisi tulla jonkin sortin muutos.

Mä en voi ymmärtää tuollaasta rahan siirtoa kaupunkilaasille. Eikö riitä, että me maalaiset rahoitettiin kaupunkien rakentaminen älyttömillä sisarosuuksilla vielä 80-luvullakin. Silloon jos ostit kotitilan, jouduit maksamaan sisarillesi osuuden maatilasta.

Vanhaisäntä perittihin jo ennen kuolemaa ja kaupunkihin muuttavat sisarukset ostivat kaksioita kantakaupungista. Jos me ollahan rakennettu kaupungit, pitääkö meirän vielä syöttää siellä asuvat?

En yhtää ihmettele kaupunkilaisia, jotka ihmettelevät meitä maanviljelijöitä. Valitamme, ettei viljelyllä pärjää ja samalla ajetahan kivitaloon kokoosella traktorilla pihahan. Sitä saakin ihmetellä. Mä kuuntelin pikkupoikana kuivaajalla ollessani erään vanhanisännän aatteita.

Viisas harmaahapsi oli myymässä tilaansa pojalleen. Se kuiskasi isälleni:

”Jos ei poika ymmärrä myyrä, tottapa poijanpoika ymmärtää!”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Maatilojen konkurssiaaltoa ei näköpiirissä, vaikka konkurssien määrä onkin kasvanut – "Tässä näkyy tulos pitkään jatkuneesta heikosta taloudellisesta tilanteesta"

Viljelijä tyrmää puheet sikatalouden noususuhdanteesta: "Kotieläintilojen huono kannattavuus näkyy jo elämänlaadussa"

Jussi Halla-aho tietää, kuinka tärkeitä mielikuvat ovat politiikassa – Tampereen puoluekokouksessa PS onnistui vahvistamaan omaansa