Kantri

Kuuntele kolumni Simo Rallin kertomana: Simo-paapan tarinoita

"Mikä ilo ja riemu olikaan, kun lapsenlapset kirmasivat maalle ja tupaani. Olemme tehneet kaikkea sitä, mitä omakin isäni lapsieni kanssa puuhaili. Körön körön kirkkoon on monesti pompittu ja traktorilla orahilla käyty. Nyt on aikaa lapsenlapsille."

Olen vihdoin päässyt siihen ikään, että lapsenlapsia on alkanut siunaantua.

Heti ensimmäiseksi aloin pohtia nimeäni, olenko paappa, taata, ukko, äijä, vai vanha isäntä? Päädyin perinteiseen Simo paappaan.

Mikä ilo ja riemu olikaan, kun lapsenlapset kirmasivat maalle ja tupaani. Olemme tehneet kaikkea sitä, mitä omakin isäni lapsieni kanssa puuhaili. Körön körön kirkkoon on monesti pompittu ja traktorilla orahilla käyty. Nyt on aikaa lapsenlapsille.

Piltit ovat kaksi- ja kolmevuotiaita, sopivimmassa iässä olevia palleroita. Nykylasten tapaan, kun eletään liian kliineissä kodeissa, eikä peuhata pihalla luonnonliassa, on jo todettu astma. Sitä lääkitään päivittäin. Jos lääkkeen ottaa kiltisti saa palkinnon kuppiinsa.

Poika toi lapsilleen oman hiekkalaatikon ja leluja. Päivittäin leikitään ja rapsutetaan kovasti laatikolla. Välillä pääsee kakat, niin sanotusti housuihin, niin että koko rati haisee. Mitäpä siitä.

Toinen hyppii juuri nyt kärpäsen perässä, ja toinen tunnistaa itsensä jo nimeltä. Lasten nimiä vähän ihmettelin, mutta muistin, että vanhat sukupolvet ovat aina ihmetelleet jälkikasvun nimivalintoja. Pääasia että lapset ovat kiiltäväkarvaisia, ja ettei niissä ole loisia ja tietenkin lasten pitää olla leikattuja! Toinen on harmahtava maatiainen Rontti ja toinen keltaruskea ja tukevahko Miukku.

Kyllä, lapsenlapseni ovat kissoja, aivan kuin tuhansilla ja tuhansilla nykypaapoilla ja mammoilla on. Kyllähän te tiedätte mikä on Suomen yleisin koirarotu? Se on tyttären koira!

Järisyttävää on se, että koiria on rekisteröity tänä vuonna enemmän kuin lapsia on syntynyt. Lapsia syntyi vajaat 50 000 ja koiria rekisteröitiin 53 000. Koirat ovat siis syrjäyttäneet vauvat suomalaisten kodeissa.

No, jotenkin tuon ymmärrän, lapsistahan on riesaa koko loppu iäksi, koirasta pääsee eroon kahdessatoista vuodessa ja ennemminkin, jos laittaa sen toriin myyntiin.

Ihmislasta ei pitovaikeuksien takia pysty myymään, ainakaan vielä. Enkä ihmettele yhtään, että yhden koiran jälkeen ei edes tohdi haaveilla omasta lapsesta. Lemmikkejähän pidetään suurimmaksi osaksi pois heidän luontaisista ympäristöistä, ne saavat liian vähän liikuntaa ja ne höperöityvät ja sairastuvat kaksioissa. Kun on käynyt koissun kanssa läpi cushingin oireyhtymän, demodikoosin, ja sen jälkeen vielä tassutulehduksen eli furunkuloosin, voi olla, ettei omaa lasta tohdi enää tehdä.

Ei minua näin paappana muu huoleta kuin se, että kuka maksaa eläkkeet? Minä olen jo osuuteni hoitanut, ja kaksi töissä kulkevaa, minun eläkkeitäni maksavaa tenavaa on olemassa, mutta kuka maksaa eläkkeen lapsilleni, kun nykyiset lapsenlapset ovat kissoja, koiria, kobria, minipossuja ja hämähäkkejä?

Niin, millä saadaan tulevat eläkkeet maksuun? Minulla on ratkaisu. Otetaan vanha koiravero käyttöön ja muutetaan se lemmikkiveroksi!

Suomessa on pelkästään koiria 700 000. Kissoja 1,3 miljoonaa. Jos kaikkia muita otuksia on vielä miljoona, on Suomessa 3 miljoonaa verotettavaa lemmikkiä.

Jos vero olisi vaikka 5 000 euroa vuodessa, niin kyllä tuolla viidellätoista miljardilla jo vähän eläkettäkin kertyisi perillisille.

Lisäksi porkkanana vauvantekotalkoisiin voisi olla että yhdestä lapsesta saa ottaa aina yhden verottoman lemmikin! Eiköhän alkaisi petihommat kiinnostaa...

Ei, nyt pitää mennä. Lapsen­lapset maukuvat oven takana!

Kirjoittaja on teuvalainen maanvilje­lijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Livonsaaren kyläkaupalle tullaan vaikka vuohien kanssa – uusi osuuskauppa on alueen yhteinen olohuone

Maaseudun Tulevaisuuden kuukausiliitteen pääset lukemaan tästä

Kuuntele kolumni Rallin kertomana: Syksy pimenee televisiossa