LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Kantri

Liima haisee ja nahka venyy: Ajoneuvoverhoilun kurssilla laitetaan penkit uusiksi

Ajoneuvo­verhoilun kurssi vetää porukkaa elimäkeläiseen autoverhoomoon lukukausi toisensa perään.
Stiina Hovi
Riihiluoman verhoomoon mahtuu kerralla maksimissaan yhdeksän opiskelijaa.

"Laita tämä reuna heftiin muutamalla neulalla ja kiristä tasaisesti", neuvoo opettaja Mauri Riihiluoma Merja Paakalaa. Paakala päällystää vuosimallin -66 Dodge Coronetin etupenkkiä turkoosilla kankaalla ja keinonahalla.

”Joka kerralla tässä tulee uutta opittavaa. Yhdessä ideoidaan, ja tulee ahaa-elämyksiä”, Paakala kiittää.

Viereisessä pöydässä haisee liima. Jaakko Kivisen pakettiauton kuskinpenkki vaati lisäpaloja kuluneen täytteen kohdalle. Liiman kuivuessa Kivinen ratkoo sukkelasti auki penkin vanhat päälliset ja käyttää niitä kaavoina uusiin.

”Tämä on ihan työautoon. Yleensä teen prätkän satuloita. Ja kerran myös yhden veneen sisustan.”

Ikkunan ääressä Kai Nyyssönen surruttaa menemään järeällä teollisuusompelukoneella. Hän päällystää auton käsinojaa vanhasta sohvasta kierrätetyllä nahalla.

”Tästä työstä on 70 prosenttia ompelua”, valottaa verhoilijamestari Riihiluoma. ”Käytössä on teollisuusompelukoneet, ne ovat vieraita useimmille. Aloitetaan ihan perusteista.”

Mauri Riihiluoma vetää ajoneuvoverhoilun kurssia Kouvolan kansalaisopistossa jo kymmenettä vuotta. Alkuun kokeiltiin yhdellä kurssilla, ja nyt ne pyörivät jo kolmena iltana. On kaksi peruskurssia ja yksi jatkokurssi.

Idean kurssiin Riihiluoma sai, kun verhoomossa kävi materiaaliostoksilla paljon isiä ja poikia, jotka kunnostivat vanhoja autoja. ”Usein kävi niin että myin kaksi metriä kangasta ja sen lisäksi juttua riitti kolme tuntia, miten homma kannattaisi tehdä. Näin, että porukalla on kiinnostusta tehdä itse.”

Riihiluoman tuttuja oli kansalaisopistossa töissä ja heidän kanssaan mietittiin, mitkä ovat kriteerit kurssinpidolle: Mistä tila ja työkalut? ”Oma verhoomoni oli lopulta luontevin vaihtoehto. Tämä muokkautuu 'opetuskeittiöksi' kolmena iltana viikossa.”

Kursseihin kuuluu 40 tuntia sekä syksyllä että keväällä. Kurssipaikkoja on yhdeksän. Ne täyttyvät hetkessä. ”Ennätys oli 26 sekuntia viime syksynä! ”Riihiluoma päivittelee. Kaikki halukkaat eivät mahdu mukaan.

Kurssilla verhoillaan harrasteautojen, työkoneiden ja moottoripyörien penkkejä. Suurin osa oppilaista on autoharrastajia. Kun ajoneuvoa aletaan kunnostaa, tulee verhoilujen uusinta jossain vaiheessa vastaan.

Stiina Hovi
Mauri Riihiluoma opastaa Merja Paakalaa vuosimallin -66 Dodgen penkin kanssa.

Vaikka miehiä onkin ehdoton enemmistö, on joka kurssilla 2–3 naista. ”Ompelukoneista on naisilla kokemusta, heidän kanssaan pääsee sikäli helpommalla kuin miesten kanssa. Termit ovat tuttuja etukäteen, piiputus ja katesaumat tiedetään.”

Kurssilaisten ikähaitari vuosien varrella on ollut 15–78 vuotta. Kurssille ajetaan jopa Lahdesta saakka.

Riihiluoma arvelee, että Elimäen kurssi on ainoa laatuaan: ”En tiedä että muualla Suomessa olisi kansanopistoissa mitään vastaavaa.”

Pisimpään mukana olleet ovat pysyneet kyydissä alusta saakka. Aina löytyy uusi projekti –­ vaikka sitten ­kavereille tekisi.

”Kurssille tullaan ja vaikka keksitään jotain ­hommaa!” Jaakko Kivinen tokaisee.

”Kun kaveri pyytää prätkän penkkiä verhoilemaan, teen jos saan itse suunnitella sen. En suostu tekemään mitään taval­lista.”

”Mie olen kurssin aikana tehnyt lapsenkin ja se on jo kohta kahdeksanvuotias”, yhdeksän vuotta jatkokurssilla ollut Merja Paakala nauraa.

”Isäntä harrastaa Amerikan-autoja, olen siinä mukana. Hän hoitaa peltihommat, mie sisustan.”

Stiina Hovi
Kai Nyyssönen surruttaa menemään järeällä teollisuusompelukoneella. Noin 70% verhoilutyöstä on ompelua.

Kukin oppii tavallaan. ”Pyöreesti kolmisen iltaa istuvat, kunnes jokainen alkaa sulamaan ja ompelu sujua. Yhä on vallalla asenne, että ompelu on muka vain akkojen hommaa!” Riihiluoma puuskahtaa.

”Täytyy pitää tämä sen verran yksinkertaisena, että aloittelijakin pystyy onnistumaan.”

Onnistuminen ja ylpeys itse tehdystä työstä näkyy kurssilaisista. ”On upeaa seurata, kun hiljaisempi kaveri saa valmiiksi jotain. Vähän siinä pyörittelee penkkiä ja vaihtelee katselukulmaa. Ei hehkuta, mutta näkee siitä, että on ylpeä itsestään”, Riihiluoma myhäilee.

Projektista voi tulla monen yhteinen. ”Eräs mimmi tuskaili volkkarin penkkien kanssa, kun ei ehtinyt saada valmiiksi kurssin loppuessa. No, lopulta niitä teki 3–4 henkeä, jatkettiin iltaa ja niin se homma saatiin valmiiksi”, Riihiluoma nauraa.

Välillä kurssilla valmistuu useampi työ, välillä ei yhtään. Autonpenkki on moottoripyörän istuinta nopeampi tehdä. Mitä isompi osa, sen helpompi.

Suurelle osalle verhoilukurssi on irtiotto arjesta. Voi kerrankin keskittyä vain yhteen asiaan. "Olen R-kioskissa töissä, se on hektistä hommaa. Täällä kukaan ei vaadi että tee sitä ja tätä, hae tuo tai tämä", Merja Paakala kiittää.

”Täällä on hyvä henki. Kivempi kurssilla on olla kuin vaan kököttää kotona. Usein keskitytään, mutta välillä aika kuluu jutteluun”, kertoo Kai Nyyssönen. Hänkin on ollut kurssilla lähes kymmenen vuotta. ”Tykkään oppia mahdollisimman paljon uutta. Kansanopistossa olen joskus ollut myös Venäjän kielen perusteita opiskelemassa. Ne perusteet on kyllä unohtuneet kauan sitten!”

”Parasta on kun saa tehdä omilla käsillä. Ja tämä porukka. Ymmärretään toisten ajatusmaailmaa”, Jaakko Kivinen kehuu.

Saamapuolella eivät ole vain oppilaat. Myös opettajalle kurssit ovat tärkeitä.

”Käsityö on yleensä yhden miehen hommaa, puurtamista vain oma korvienväli seurana. Opetusiltoina on tupa täys porukkaa, vitsit lentää ja puhe porisee", Mauri Riihiluoma kuvailee. "On myös kiva jakaa tätä yli 30 vuoden aikana kertynyttä tietoa eteenpäin. Kun aikanaan muuttuupi tuhkaksi, kaikki se tieto häviää muuten.”

”En näe syytä miksen jatkaisi tätä niin kauan kun aivoissa jotain liikkuu ja porukka jaksaa kuunnella.”

Stiina Hovi
Verhoilussa tarvitaan monenlaisia välineitä. Jo pelkästään erilaisia neuloja on lukuisia.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Mikä se olikaan se kiimakuu? Pohjoissaamen kurssilla kieli menee solmuun

Vapaa sivistystyö on tie jatkuvaan oppimiseen

Kansalaisopiston lyhytelokuva Muistoseurat tehtiin talkoovoimin: "Tekijöidensä, maaseudun ihmisten näköinen elokuva"