LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Kantri

Yrttinainen tietää, miten mieheen saa vauhtia: "Siitepölykuurille vaan!"

Elämässä tarvitaan sisua ja unelmia, sanoo Satu Hovi, luonnon­yrttien ja marjojen tuntija ja keskiajan harrastaja.
Jaana Kankaanpää
Katajahovin emäntä sanoo, ettei ihminen voi hallita luontoa.

Satu Hovin talon nimi Pornaisissa on Katajahovi. Osuva nimi talolle, joka seisoo jyrkän mäen päällä niin, että katajat miltei tunkevat taloa ympäröivälle terassille.

Hovi seisoo keittiössään ja vaivaa taikinaa samalla, kun kertoo elämästään. ”Ei jännitä tämä haastattelu niin paljon”, hän perustelee.

Keittiö on oikeastaan iso tupa-olohuone, jota hallitsee yli neljä metriä pitkä pöytä. Joka puolella pursuu katsottavaa: astiahyllyjä, kukkamaljakoita, kynttiläkruunuja, himmeleitä, kirjoja. Penkin päällä makaa iso hirventalja sorkkineen.

”En voi ymmärtää, että naiset suostuvat kokkaamaan yksin keittiössä ja vieraat ovat keskenään. Kun kaikki ovat tässä, voi sanoa, että viitsittekö jeesiä”, Hovi miettii. Hän lisää, että hänelle avun pyytäminen on helppoa, koska synnynnäisen jalkavammansa takia hän on joutunut turvautumaan muiden apuun lapsesta asti.

”Mutta silloin oli rankkaa, kun jäin yksin eron jälkeen tähän taloon.”

Kymmenen vuoden ajan Hovi on ollut itsenäinen yrittäjä. Hän opiskeli aikoinaan vaatesuunnittelijaksi, mutta saa nykyisin toimeentulonsa kirjojen kirjoittamisesta ja kurssien pitämisestä. Hovi on erikoistunut luonnonyrtteihin ja marjoihin sekä keskiaikaan.

”Olen selvinnyt sisulla ja sillä, että on joku unelma, joka tietysti kehittyy koko ajan. Minulle se on tämä paikka: talon ympärillä on jo toinen keskiaikainen yrttitarha ja rupean tekemään tästä syötävää metsää”, Hovi suunnittelee.

Hovi on luonut itselleen yrttinaisen hahmon, joka kertoo yrttien käytöstä ja järjestää niihin liittyvää toimintaa, kuten liköörikursseja ja yrttisaunoja.

Luonto on nimittäin täynnä aarteita, kunhan osaisimme vain käyttää niitä, Hovi huomauttaa.

"Luonnonyrtit ovat nyt muotia, mutta ihmiset osaavat käyttää vain muutamaa harvaa. Kasveja voisi käyttää paljon monipuolisemmin.”

Otetaan vaikka mänty. ”Se on tosi hyvää ruokaa, siitä saa terveyttä ja ravintoa. Kerkät, männyn siitepöly, oksat, kaarna. Pettua on tutkittu, se alentaa verenpainetta, kunhan sitä laittaa leipään tarpeeksi vähän, ettei suolisto tuhoudu. Tai siitepöly – jos naiset haluavat mieheen vähän enemmän vauhtia, niin siitepölykuurille vaan.”

Hovilta on ilmestynyt viisi kirjaa ja kuudes on tekeillä. ”Se on jatkettava loppuun. Apurahat säätelee tekemistä.”

Hovi sanoo olevansa unelmiensa ammatissa: ”En voisi kuvitella kahdeksasta neljään työtä. Kumpi on helpompaa: käyt töissä, maksat veroja ja ostat safkan vai olet himassa, viljelet itse ja voit järjestää aikasi, miten haluat? Teet semmoista työtä, missä voit itse päättää vauhdin ja työajan. Pitää vain keksiä itselleen ala, jolla pystyy olemaan spesialisti ja josta pitää niin paljon, että haluaa tutkia ja opiskella sitä.”

Hovin vanhemmat olivat lypsykarjatilallisia ja työnarkomaaneja. ”Ei ne koskaan olleet meidän kanssa, kun oltiin lapsia. Ei elämä saa olla semmosta. Vaikka itse olenkin koko ajan töissä, kun kerään tietoa kaiken aikaa, niin se on sellaista, joka minua kiinnostaa. Haluan oppia uutta.”

Hovin tehtävä lapsuudenkodissa oli hoitaa ruokataloutta, kun muut tekivät maataloustöitä, joihin hän ei jalkavammansa takia kyennyt. ”Mutta tykkäsin siitä. Joitain ohjeita on säilynyt sieltä 18-vuotiaasta asti, kuten tämä mustikkapiirakka. Se on vaan niin hyvää!”

Piirakka valmistuu samalla kun Hovi jatkaa tarinointiaan.

Talo on rakennettu Sadun kotitilan maille sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Veljelle jäi tilanpito.

”Tämä on äärimmäinen piste siitä tilasta. Valitsin korkean mäen ja olen viihtynyt hyvin. Kun on neliveto autossa, niin sillä pärjää.”

Vuoden kuluttua talon valmistumisesta Hovi kertoo heittäneensä silloisen miehensä ulos talosta. Nykyisin hänen kanssaan asuu avopuoliso, asetutkija Kai Kankaanpää. ”Lapsia en ole erikoisemmin koskaan halunnut.”

Puuhellassa rätisee tuli. Leivinuuni on liian kuuma lämmitettäväksi kesäaikaan, joten Hovi paistaa puolukkakakun pienessä sähköuunissa. Se saa lisäarominsa mesiangervosta, joka maistuu ihan vaniljalta.

”Puolukkamaustekakku on maailman parhaita kakkuja. Rakastan sitä. Kakkuja kuluu niin paljon, ettei kannata tehdä kerralla vain yhtä, kun uuniin kerran mahtuu kaksi vierekkäin.”

Kakuissa on ihanaa myös taikina, jonka rippeet voi kaapia suuhunsa.

Sitten ovat vuorossa sämpylät. Taikinaan tulee ohrapuuroa ja jauhojen jatkeeksi valkoapilaa sekä kuivattuja pihlajanmarjoja.

”Oih, nyt meni väärin. No ei se mitään, elämä on”, Hovi sanoo ja naurahtaa, kun kulhoon hurahtaa vahingossa vähän liikaa marjoja.

”Puuronjämäleivät on parhaita!” Sitä paitsi nyt syntyy taas uusi resepti, kun leipätaikinaan tulee marjajauhetta. Marjaiset ohrarieskat. Marjajauheet tehdään marjojen puristejätteistä eli kuorista, joissa on eniten terveysvaikutteisia aineita. Siis varsinaisia terveysleipiä, Hovi opettaa.

Välillä Hovi surauttaa tehosekoittimessa smoothien puolukoista ja tyrnimarjoista. Kaksi hapanta makua kumoaa toisensa. Hunaja ja mantelimaito pehmentävät lopputuloksen.

”Meidän pitäisi elää enemmän tässä hetkessä. Kunnioittaa luontoa. On puppua, että ihminen voi hallita luontoa mielin määrin. Pitäisi ymmärtää, että eläimet ja kasvit ovat yhtä viisaita. Eikä saisi tappaa itseään työllä, vaan tuottaa kauneutta ympärilleen”, Satu Hovi sanailee pyöritellessään sämpylöitä pellille.

”Onks tää liian filosofista? Oonks mä nyt joku Pentti Linkola?” hän hymähtää.

Hovi myöntää itsekin tekevänsä töitä ympäri vuorokauden ennen kuin kirjan aineisto pitää luovuttaa kustantajalle, mutta sen jälkeen on aikaa levätä.

Niin kuin kissat. Ne näyttävät mallia, miten suhtautua elämään. Hovin lemmikit Nekku ja Kultsi lötköttävät koko haastattelun ajan makuuhuoneen vesisängyllä. Hovi tunnustautuukin kissaihmiseksi.

Hovin työhuoneessa on röykkiöittäin tilkkuja, kirjoja, kansioita, kankaita. Hän kerää käsityöaiheista kirjallisuutta – erityisesti keskiajan pukuhistoriaa – sekä keskiajan seikkailuromaaneja ja tietokirjoja, jotka täyttävät kirjastohuoneen.

”Etsin koko ajan uutta tietoa. Esimerkiksi veljen viisikymppisillä serkku kertoi tekevänsä raparperilohta. Kysyin, mitä siihen tulee, ja kotiin tultuani kirjoitin ohjeen tiedostoihin raparperin kohdalle. Olen töissä koko ajan, sille ei vain voi mitään.”

Omia viisikymppisiään Hovi ei ole viettänyt, vain muutamat 25-vuotisjuhlat, hän virnistää. ”Isoilla 25-vuotisjuhlilla täällä oli 80 vierasta. Meillä oli satuaiheiset naamiaiset. Jokaisessa huoneessa oli satuaiheinen arvoitus. Esimerkiksi makuuhuoneeseen oli tehty saapasjalkakissa: sängyllä oli miekka ja sulkahattu, ja kissat nukkuivat siellä. Ei kukaan arvannut satua, mutta hauskaa oli!”

Katajahovissa on pidetty myös muun muassa Oi ihana toukokuu -bileet, missä vierailla oli kellohameet ja syötiin lihaa ja perunoita HP-kastikkeen kera ja juotiin skumppaa.

”Toukokuussa alkaa olla jo kivat ilmat ja tekisi mieli juhlia jotain. Siitä se lähti.”

Juhlissa on käytössä vapaaehtoinen ruokakassa, ettei kenenkään talous rasittuisi liikaa.

Kun sämpylät on leivottu, päästään lihaan. Hovi ottaa esiin kirsikkaliköörissä marinoituneen naudanlihakimpaleen. Siitä tulee pääruoka-annos, jonka voi tarjota joko graavina tai kypsentää halutessaan pannulla.

”Mitään ei kannata heittää pois. Esimerkiksi kaikista kivistä tulee hyvä likööri, niin luumun, omenan, päärynän, aprikoosin kuin avokadonkin. Heität kivet pulloon, kaadat viinaa päälle ja annat tekeytyä vuoden.” Tämä lihan marinadiohje ei siis sovi hätäiselle, jos täytyy aloittaa liköörin teosta.

Hovin ei tarvitse, sillä hänellä on hyllyssään viisikin vuotta vanhoja liköörejä. ”Yksi cassiksen loppu on vuodelta 1999, se on kuin jumalten nektaria!”

Lämpimänä ruokana on broilerikastike, jonka kanssa Hovi tarjoilee maustettua riisiä ja mustaherukkaketsuppia.

”Meille ei tarvitsisi tuoda ulkomailta ketsuppeja, kun marjoista saa vaikka mitä. Keskiajallakin ruoka tuli läheltä ja oli sesongin mukaista.”

Keskiaika on Hovin toinen rakkaus luonnonantimien ohella. Siihen hän hurahti jo 1980-luvun lopussa, kun hän ihastui vanhaan musiikkiin ja kävi serkkunsa kanssa Visbyssä, missä vietettiin keskiaikaviikkoa.

”Tutustuin suomalaisiin, jotka olivat perustamassa keskiaikaseuraa Suomeen. Minusta tuli yksi perustajajäsenistä.” Seuran tarkoitus on elävöittää keskiaikaa sellaisena kuin se olisi parhaimmillaan ollut.

Esimerkiksi keskiaikainen makumaailma näyttäytyy Hoville voimakkaana.

”Jos varhaiskeskiajan ihminen maistaisi meidän ruokaamme, hänestä se olisi mautonta, ihan pliisua. Varhaiskeskiajalla suola oli kallista, joten ruokaa säilöttiin muilla tavoilla, esimerkiksi hapattamalla tai rasvaan upottamalla”, Hovi tietää ja kysyy, oletko maistanut surströmmingiä, ruotsalaista hapansilakkaa.

”Se on erinomaista, jos unohdat sen hajun. Itse en voinut syödä kuin kaksi viipaletta, kun multa paloi ­makuaisti.”

Jaana Kankaanpää
Satu Hovin tupakeittiö on talon keskellä, ja siellä on tilaa vieraille ja seurustelulle.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Video: Buhurt on kamppailulaji jossa vastustajaa lyödään miekalla ihan tosissaan: "Kyllä se tuntuu, mutta ei satu"

Keskiaikaisessa täyskontaktitaistelussa miekat kalahtelevat ja hiki valuu – "Mustelmat kannetaan ylpeydellä"

Myyntidata paljastaa suomalaisten pääsiäisen yrttisuosikit: Rosmariini, timjami, minttu, basilika ja tilli jakavat maan