LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Kantri

Toiskassa ollaan kuin yhtä perhettä: "Monessa perhekodissa henkilökunta tuntuu käyvän vain töissä"

Toiskan perhekoti on muuttanut monen nuoren elämän. Keijo Viertoma ja Tiina Tuominen ovat tehneet 26 vuotta lastensuojelutyötä kotitilallaan.
Johannes Tervo
Tiina Tuominen ja Keijo Viertoma perustivat 26 vuotta sitten Tiinan kotitilalle perhekodin.

"Minusta tuntui kuin olisin tullut kotiin, kun tulin Toiskaan 16-vuotiaana", kertoo nyt 39-vuotias Jaana. "Lapsuudessani tapahtui kamalia asioita ja tämä paikka oli minulle nuoruuden pelastus. Kohtasin ensimmäistä kertaa armollisuutta. Sain mokata ilman kovia rangaistuksia, näyttää tunteitani ja kertoa mielipiteitäni."

Perhekoti Toiska sijaitsee idyllisessä maatilamiljöössä Ilmajoen Koskenkorvalla. Kukko kiekuu, hevoset syövät heinää ja lammaslauma kirmaa aitauksessaan.

Yksi perhekodin nuorista ruokkii kanoja ennen kouluun lähtöään. Tilalla asuu tällä hetkellä seitsemän sijaishuollossa olevaa tyttöä, jotka eivät syystä tai toisesta voi asua kotona.

Toiskan toiminta sai alkunsa 1990-luvun alussa, kun Keijo Viertoma ja Tiina Tuominen miettivät, miten he voisivat elättää perhettään Tuomisen kotitilalla. Viertoma työskenteli tuolloin nuorisokoti Valokissa Jalasjärvellä ja Tuominen oli äitiyslomalla.

Viertoma ehdotti työnantajalleen, että nuorisokodin nuoret muuttaisivat kesän ajaksi heidän tilalleen, jossa heillä olisi enemmän mielekästä tekemistä.

Idea otti tuulta alleen ja niin koko lastensuojeluyksikkö muutti kesäksi Koskenkorvalle. "Samalla päätimme, että nuorisokodin nuorista yksi jää meille asumaan. Siitä toimintamme alkoi hiljalleen kehittyä ja matka jatkuu edelleen", Keijo Viertoma kertaa.

"Saavuin Toiskaan 16-vuotiaana ja asuin täällä kaksi vuotta. Edelleen kutsun paikkaa kodikseni. Tullessani Toiskaan minulle kerrottiin, että ainoa sääntö on, että syödään yhdessä ja kaikesta muusta neuvotellaan", kertoo nyt 22-vuotias Venla.

Perhekotia perustaessaan Viertoma ja Tuominen elivät ruuhkavuosia. Uusioperheessä oli kuusi lasta, joista vanhin oli hädin tuskin kouluikäinen.

"Koska meillä oli pieniä lapsia, päätimme sijoittaa nuoria. Omat lapsemme kasvoivat perhekotitoimintaan pienestä pitäen", Tuominen kertoo. "He ovat sanoneet, että vaikeinta oli, kun oma koti piti jakaa. Pidimme ydinperhettä kasassa tekemällä yhteisiä retkiä ja lomamatkoja."

Johtoajatuksena oli alusta lähtien, että oman elämän on mahduttava perhekodin ympärille. Sijoitettujen nuorten ja henkilökunnan määrää on säädetty oman jaksamisen mukaan vuosien varrella.

Toiskassa on 11 työntekijää, joka ylittää perhehoitolain vaatiman minimimäärän. Heidän joukossaan on sairaanhoitajia, sosionomeja, luonto-ohjaaja ja fysioterapeutti. Toiskassa panostetaan työyhteisön hyvinvointiin.

"Eläimillä oli iso vaikutus. Kävin koirien kanssa lenkillä ja yhden kissan otin mukaani, kun muutin pois", Jaana kertoo.

Eläimet ovat tärkeä osa lastensuojelutyötä. Ensimmäinen hevonen tuli tilalle samana päivänä ensimmäisen nuoren kanssa.

"Tiesimme, että meille on tulossa heppatyttö ja ajateltiin, että hänelle pitää olla tekemistä. Ei auttanut kuin hommata hevonen, vaikka meillä ei ollut aiempaa kokemusta hevosenhoidosta", Viertoma naurahtaa.

Ahdistuneet lapset suhtautuvat usein ihmisiin varautuneesti. Tällöin lapsen saattaa olla helpompi rakentaa vuorovaikutusta eläimen kanssa.

"Vaikka koulusta saapuvaa nuorta odottaa lämmin tupa, ruoka ja välittävä aikuinen, niin pihalla vastaan juokseva koira saattaa olla nuorelle vieläkin tärkeämpi asia", Viertoma toteaa.

"Joskus tuntuu siltä, että eläimet opettavat eniten. Eräs entinen asukkaamme kävi päivittäin lenkillä koiran kanssa ja hän tuli aina tyytyväisenä takaisin. Hän sanoi jälkeenpäin, että sille koiralle kaikki mun murheeni kerroin", Tuominen jatkaa.

"Silloin kun meni huonosti, täällä ei jääty voivottelemaan, vaan keksittiin jotain mielekästä tekemistä", Venla sanoo.

"Monessa perhekodissa henkilökunta tuntuu käyvän vain töissä, mutta Toiskassa ollaan aidosti yhtä suurta perhettä. Täällä eletään ihan normaalia elämää", nuori nainen lisää.

Johannes Tervo
Keijo Viertoma sai peräänsä koko tilan lammaslauman.

Kun nuori sijoitetaan, tilanne on aina haastava. Toiskassa on saatu hyviä tuloksia ja lähes kaikki nuoret ovat kiinnittyneet yhteiskuntaan.

"Jos fokuksena on saada hyvin käyttäytyviä lapsia, niin silloin ollaan metsässä. Sen sijaan heistä pitäisi saada elämästä nauttivia lapsia. Silloin hyvä käytös tulee mukana", Viertoma sanoo.

"Minulla oli totuttelemista vain hyviin asioihin, että voiko tämä kaikki tapahtua oikeasti. Toiskassa nuoresta välitetään aidosti ja häneen tutustutaan ihmisenä, ei ongelmanuorena", Jaana kiittää.

"Täällä harjoittelin kaikki elämän perusjutut, kuten rahankäytön. Sain käydä jääkaapilla ja syödä silloin kuin halusin."

Toiminnan ytimessä on nuoren todellisuuden kunnioittaminen ja arvostava kohtaaminen. Myös lasten ja heidän vanhempiensa välistä suhdetta pyritään vahvistamaan tiiviin yhteydenpidon avulla.

"Vaikka olimme perhekotia perustaessa nuoria ja vailla nykyistä elämänkokemusta, niin kohtaaminen oli arvostavaa jo silloin. Ei se tietoista ole ollut missään vaiheessa", Tuominen pohtii.

"Aloin kulkea täältä seurakunnan nuorten illoissa. Keijo tuumasi, että saat olla kahteentoista yöllä, mutta laita viesti, kun tulet. Minusta tuntui oudolta, että jotain aikuista edes kiinnosti, tulenko kotiin yöksi", Venla kertoo.

"Keijo ja Tiina ovat auttaneet minua senkin jälkeen, kun lähdin täältä pois. Olen päässyt kiinni elämään ja löytänyt oman alani. Opiskelen kirkon nuorisotyönohjaajaksi."

Perhekodin pyörittäminen vaatii vahvaa osaamista. Tiina Tuomisen mukaan ensimmäisenä edellytyksenä on ammatillinen koulutus ja työkokemus joko sosiaali- tai terveydenhoitoalalta. Lisäksi vaaditaan stressinsietokykyä ja joustavuutta,

"Vaikka olisi kuinka hyvä sydän ja halua auttaa, niin valitettavasti ne eivät näissä hommissa riitä", Tuominen toteaa.

Toiskan toiminta on avointa ja läpinäkyvää. Ovet ovat auki molempiin suuntiin. Viertoma ja Tuominen ovat kouluttaneet itseään ja olleet aktiivisesti mukana kehittämässä laadukasta lastensuojelutyötä maanlaajuisesti.

”Verkostoituminen ja itseään viisaampien ihmisten kanssa tekemisessä oleminen on ollut tärkeää. Tätä työtä ei voi tehdä mustavalkoisesti, että kuvittelee olevansa aina oikeassa”, Viertoma sanoo.

Toiskassa on asunut tähän mennessä noin 60 sijoitettua nuorta. Yhteydenpito nuorten kanssa on jatkunut senkin jälkeen, kun he ovat muuttaneet ja aikuistuneet.

"Myös huumori on yksi Toiskan kantavista voimista. Täällä uskalletaan nauraa niin itselle kuin muillekin. Yhteydenpito Keijon ja Tiinan kanssa on jatkunut läpi vuosien. He ovat vanhimman poikani kummeja", Jaana kertoo.

Johannes Tervo
Jaana (keskellä) vietti nuoruutensa Toiskassa: "Minusta tuntui tuolloin kuin olisin tullut kotiin." Vieressä istuva Venla, 22, komppaa. Hän kutsuu Toiskaa yhä kodikseen, vaikka asuu jo muualla. Vasemmalla Jaanan tytär Jolanda.

Haaveena on, että jokainen nuori voisi tuntea ylpeyttä perhekodissa viettämästään ajasta. Viertoma sanoo, että he ymmärsivät asian vasta Toiskan 15-vuotisjuhlissa.

"Juhlien kunniaksi painatimme kaikille samanlaiset paidat ja pyysimme työntekijöitä laittamaan ne juhliin. Kun rupesimme ottamaan vieraita vastaan, niin yllättäen kaikilla nuorillakin oli paidat yllään, Viertoma kertoo. "Nuoret esittelivät ylpeänä paikkaa vieraille. Silloin ymmärsimme aliarvioineemme heidät. Olimme yhtä ja samaa porukkaa."

Yksi Toiskan voimavaroja on ollut kolmen sukupolven viisaus. Tilalla asui ennen Tiinan iäkäs Salme-äiti, joka näytti nuorille "mumman mallia".

Kun Salme kuoli vuonna 2016, entiset asukkaat keräsivät rahaa ja ostivat hänen muistoksensa kaksi omenapuuta.

Vastuu perhekodista siirtyi vuoden alussa perheen vanhimmalle pojalle Kalle Reinikalle. Tiina ja Keijo jatkavat edelleen elämäntyötään ja ovat yhä Toiskan "isä ja äiti".

"Olen tyytyväinen siihen, että vaikka vastuu on siirtynyt, emme ole vieläkään kyllästyneet työhömme. Silloin alussa meidän piti olla yltiöoptimisteja ja ottaa isku kerrallaan vastaan. Mutta nyt kun katsoo taaksepäin, niin tämä on ollut mielenkiintoinen seikkailu ja kaikesta on selvitty", Viertoma summaa.

"Teininä minua ärsytti, kun Keijo sanoi joka aamu, että kyllä elämä on ihanaa", Venla kertoo. "Nyt hoen samaa aamuisin, kun vedän rippikoulua nuorille. Se toimii edelleen."

Jaana ja Venla esiintyvät jutussa pelkillä etunimillään.

Johannes Tervo
Sosiaaliohjaaja Teea Ekola vastaa Toiskan hevostoiminnasta. Toiskassa on viisitoista hevosta ja yksi aasi.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Arpaonni suosi ja kolme sotkamolaista koululaista voitti hirvijahtiin tutustumispäivän – päivän parasta antia hirvien näkeminen ja nylkeminen

Kustantajat eivät kiinnostuneet positiivisesta lastensuojelukirjasta: "Ei ole myyvä aihe ellei ole sosiaalipornoa"

Ylen selvitys: Joka kymmenennen lastenkodin toiminnassa puutteita