LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Kantri

Unitutkija: "Unen häiriöt voivat ennustaa masennuksen puhkeamista"

Uni on mielen korjaussarja. Sen aikana aivoissa tapahtuu valtavasti asioita. Lähes kaikilla masentuneilla on jonkinlaisia unen häiriöitä.
Stiina Hovi

Nukkuminen on vihdoin alkanut julkisessakin keskustelussa saada ansaitsemaansa arvostusta. Mutta miksi vasta nyt?

Helsingin yliopiston unitutkija Tarja Stenberg tietää vastauksen: ”Pitkään on ollut vallalla myytti, että nukkuva on jotenkin laiska. On ajateltu, että aivotkaan eivät tee mitään, kun keho ei tee mitään.” Tämä on kuitenkin täyttä hölynpölyä. ”Tutkimuksissa on selvinnyt, että aivot ovat yöllä hyvinkin aktiiviset. Tieteellisen, tutkitun tiedon kanssa näitä myyttejä vastaan on helpompi taistella.”

Jostain syystä ihmiset eivät luota omiin tuntemuksiinsa uniasiassa. Aikuiselle suositeltu unimäärä on 7–8 tuntia yössä, mutta eri tilanteissa saattaa olla tarvetta paljon suuremmallekin unimäärälle. Vaikka on olemassa lyhyt­unisia ja pidempiunisia ihmisiä, vaihtelee unen tarve henkilön ja elämäntilanteen mukaan. Kehoa kannattaa kuunnella.

Jos päivä on ollut stressaava, ihminen tarvitsee enemmän unta siitä toipumiseen. Terve elimistö pystyy tätä säätelemään – jos sille vain annetaan siihen mahdollisuus. Kroonisesti stressaantunut ei tähän kykene, jolloin suurikaan määrä unta ei enää virkistä.

”Aivojen käyttömäärä on toinen olennainen unentarpeeseen vaikuttava tekijä. Mitä enemmän aivoilla teetetään töitä, esimerkiksi opiskellaan uutta tai sisäistetään tietoa, niin sitä enemmän unentarve vastaavasti lisääntyy.” Stenberg kertoo.

Nykyajassa visuaalinen informaatio on lisääntynyt valtavasti, mikä jo yksistään aiheuttaa aivoille paljon ”pureskeltavaa”.

”Nukkuminen on aivan olennaista hermoverkkojen toiminnalle. Kun ihminen saa tietoa, se on ensin työmuistissa eli lyhytkestoisessa muistissa. Yön aikana asia siirretään pitkäkestoiseen muistiin. Jokainen tietää, että huonosti nukutun yön jälkeen unohtelee asioita paljon helpommin”, Stenberg sanoo. Nukkuessa tieto siis tallentuu aivoihin ja auttaa oppimaan.

Tärkeää on etenkin riittävä syvän unen saanti. Silloin aivosolujen aineenvaihdunta­tuotteet huuhtoutuvat pois, aivot huolletaan valveillaoloajan rasituksista. Hermosolujen väliset yhteydet päivittyvät ja uusiakin soluja syntyy. Myös kasvuhormonia erittyy nukkuessa. Elimistö ja aivot palautuvat.

Alkoholia on totuttu pitämään rentouttavana unentuojana, mutta se vähentää radikaalisti juuri syvän unen määrää.

Oman perusunentarpeen saa selville yksinkertaisella testillä. ”Jätä kahvi, alkoholi ja muut piristeet pois pariksi päiväksi. Mene iltaisin nukkumaan, kun nukuttaa, äläkä laita herätyskelloa soimaan aamulla. Tätä kun teet kolmisen päivää, saat selville keskimääräisen unentarpeesi”, Stenberg vinkkaa.

Puhumme suoritusyhteiskunnasta. Onko nukkumistakin alettu suorittaa?

”Unta ei voi pakottaa. Sitä voi ainoastaan houkutella luomalla sille otolliset olosuhteet. Ihminen voi pakottaa itsensä lenkille tai syömään porkkanoita mutta ei nukkumaan.”

Nukkumista mittaamaan on keksitty erilaisia laitteita. On älykelloja ja sormuksia. ”Pitää muistaa, että ne mittaavat liikettä ja sydämen sykevälivaihtelua ja päättelevät siitä, nukkuuko ihminen. Varsinaista uniprosessia ne eivät voi mitata. Niiden algoritmikin on suunniteltu lähinnä nuorille, terveille ihmisille. Mutta jos ne auttavat ihmisiä muuttamaan elintapojaan ja ajattelemaan hyvinvointiaan, niin se hyöty niistä kyllä on.”

Uni linkittyy vahvasti myös mielenterveyteen. Jopa masennus voi puhjeta univajeen vuoksi.

”Tämä oli iso yllätys. Olen 40 vuotta tutkinut unta, ja silti tuli yllätyksenä, että unella on niin suuri osuus masennuksen alkamiseen”, Stenberg kertoo ”Tutkimuksessa kävi ilmi, että unen häiriöt ennustavat masennuksen puhkeamista, mutta ei päinvastoin. Lähes kaikilla masentuneilla on jonkinlaisia unen häiriöitä.”

Syntyy pahan kierre, kun unenpuute lisää masennusta ja masennus häiritsee puolestaan unta.

Arjessa unitutkija korostaa säännöllisyyttä hyvän unen saamiseksi: ”Rytmi, rytmi, rytmi. Se on kaiken A ja O. Jos unessa on ongelmia, ensin pitää saada säännöllinen vuorokausirytmi kuntoon. Eli mennään joka ilta samaan aikaan nukkumaan ja herätään aamulla samaan aikaan, myös viikonloppuisin. Kahvi, alkoholi ja muut piristeet kannattaa jättää pois.”

Älylaitteita on syytetty ihmisten uniongelmista. Stenberg pitää niitä enemmänkin hienosäätönä. ”Ne siirtävät helposti vuorokausirytmiä.” Tällöin ihminen menee nukkumaan turhan myöhään ja uniaika lyhenee. Vajetta alkaa syntyä.

Uni on terveyden indikaattoreista herkin. Se häiriintyy sairastaessa, henkisessä kuormituksessa ja stressitilanteessa.

On kuitenkin myös sairauksia, jotka häiritsevät unta. Näistä yleisin lienee uniapnea. ”Se lisääntyy jatkuvasti ja siitä on suora yhteys painoindeksiin: väestö lihoo. Myös ikääntyminen vaikuttaa asiaan”, Stenberg valottaa.

Unilääkkeiden käytöstä unen asiantuntijat ovat yksimielisiä: niitä määrätään ihmisille liikaa.

”Lääkäreillä ei ole tarpeeksi tietoa unesta. Jos ihminen 15 minuutin vastaanottoajalla mainitsee, että nukkuu huonosti, on lääkäri aika avuton. Hän haluaa auttaa potilasta, muttei välttämättä kykene muuhun kuin määräämään unilääkkeitä”, Stenberg sanoo. ”Unihäiriöiden hoito on aikaa vievää. Suomesta puuttuu koulutus asiaan.”

Unilääkkeiden ongelma on, että niiden tuottama kemiallinen uni on laadultaan paljon luonnollista huonompaa. Esimerkiksi elintärkeitä REM- ja syvän unen vaiheita on vähemmän tai ne puuttuvat. ”On jatkuvan keskustelun aihe, onko parempi, että potilas on ahdistunut ja uneton, vai että hän nukkuu edes sitä huonolaatuista unta.”

Useimmat meistä ovat kokeneet, miltä tuntuu herätä keskellä yötä saamatta unen päästä uudelleen kiinni.

”Jos heräily on satunnaista, siihen ei kannata kiinnittää erityisempää huomiota. Esimerkiksi iän mukana uni kevenee luonnostaan. Jos unettomuus ahdistaa, nouse ylös ja tee jotain. Mutta älä sytytä valoja. Se katkaisee unihormoni melatoniinin tuotannon. Melatoniinia erittyy vain pimeässä, ja sitä tarvitaan unen tukemiseen.”

Entä jos uni ei tule iltaisin? ”Lapsille tehdään rutiineja. Iltapalan jälkeen pestään hampaat, sitten mennään sänkyyn ja luetaan iltasatu. Aikuisille pätee samat keinot. Luo itsellesi illasta toiseen toistuva rutiini, joka itsessään saa aivot kääntymään uniasentoon.”

Rutiini ja rytmit auttavat myös luonnostaan heikkounisempia. ”Unen pituus ja häiriytyvyys ovat usein perittyjä ominaisuuksia, mutta niihinkin voi säännöllisyydellä koettaa vaikuttaa.”

Mitä sanoisit uupuneelle?

”Uupuminen ei ole perimmältään uniongelma, vaikka sekin siihen usein liittyy. Pitää päästä uupumisen juurisyyhyn käsiksi. Vaikka nukkuisi miten paljon, se ei auta, jos stressitekijöihin, työolosuhteisiin tai kuormittavaan elämäntilanteeseen ei puututa.” Kun uupumus hellittää, myös uni normalisoituu ja sen elvyttävyys palautuu.

Jos unitutkija saisi päättää yhden kansakunnan uniterveyteen vaikuttavan asian, niin mikä se olisi?

”Herätyskellot kiellettäisiin lailla!” Stenberg nauraa. Näin ihmiset saisivat nukkua juuri niin paljon, kuin keho ja aivot sillä hetkellä tarvitsevat.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hyvän unen A ja O - Nappaa tästä vinkit nukkumiseen

Ärtymystä, flunssia, muistin pätkimistä - Uupuminen on elimistölle todellinen kriisi

Mitä sanoisit ­kaverille nyt?