Kantri

Eikö piikkikruunu kuki? Katso vinkit huonekasvien sielunelämään

Lue vinkit siitä, miten kliivia, soilikki ja muut tutut huonekasvit saadaan kukkimaan vuodesta toiseen.
Säde Aarlahti
Talvilepo on huonekasvien kukinnalle olennainen asia.

Huonekasvien elämässä ei marras-joulukuussa näytä tapahtuvan paljoakaan. Piilossa lehtihankojen uumenissa viritellään kuitenkin jo tulevan kevään kukintaa.

Kaktukset

Monet kaktuksista palkitsevat kasvattajansa silkinhohtoisilla, värikkäillä kukilla. Kukinta edellyttää kuitenkin kesäkauden lannoitusta sekä talven viileää lepokautta. Kaktusten hankkimisessa ja hoidossa hauskinta on odottaminen ja yllättyminen. Juuri koskaan ei voi olla varma siitä, millaiset kukat ensi kertaa kukkaan puhkeava kaktus saa. Helposti kukitettavia kaktuslajeja löytyy pallokaktuksista (Echinops sp.) sekä pyörö- ja syyläkaktuksista (Rebutia ja Mammillaria sp.).

Optimaalinen lämpötila kaktusten lepokauden aikaansaamiseen on 6–10°C. Sopivan viileä ja valoisa paikka talvilevolle voi löytyä kuistilta tai ullakolta. Lepokauden aikana kaktuksia kastellaan vain kerran pari, jos sitäkään.

Kellosoilikki (Streptocarpus x hybridus)

Soilikit olivat vuosia sitten tuttu näky isoäitien ikkunoilla. Nyt nämä raikkaan romanttiset kukkijat ovat tehneet paluun. Ne ihastuttavat nuoren ikäpolven viherpeukaloita, joille soilikkien maailma tarjoaa loputtoman määrän eri värein kukkivia lajikkeita.

Soilikki viihtyy vedottomalla, valoisalla ja lämpimällä paikalla. Se kasvattaa kukkavarsia jo helmi–maaliskuussa ja uusii kukintaansa pitkälle syksyyn saakka. Runsas kukinta edellyttää kuitenkin, että kasvi saa viettää talvensa viileässä ja valoisassa 15–20°C lämmössä. Jos tämä ei ole mahdollista, voi soilikin talvetusta kokeilla myös huoneenlämmössä. Talvikaudella kasvia kastellaan niukemmin, eikä sille anneta lannoitetta.

Liian pimeällä paikalla lehdet säilyvät kauniina, mutta kasvi ei kuki. Hoidon kannalta tärkeintä on tasainen kosteus. Siksi soilikki menestyy usein paremmin muovi- kuin saviruukussa.

Kliivia (Clivia miniata)

Vanhanajan kliivian eli punasarjan kukittaminen onnistuu kotona, kunhan tietää muutaman sen kasvatukseen liittyvän niksin. Niistä tärkein on se, että kliivia saa viettää talvikauden viileässä, 10–15°C lämmössä. Toinen nikseistä liittyy mullanvaihtoon, johon ei kannata ryhtyä suinpäin. Kliivia viihtyy mieluiten ahtaassa ruukussa.

Talvilevon aikana kliiviaa kastellaan vain vähän. Lokakuun lopusta helmikuun alkuun kastelun voi unohtaa lähes kokonaan. Kastelun määrää lisätään valon määrän kasvaessa maalis-huhtikuussa, jolloin myös kukkavanat kasvavat esiin. Jos kukinnot tuntuvat aukeavan liian matalalle lehtien lomaan, kannattaa kasvi siirtää suojaan varhaiskevään terävimmältä auringonpaisteelta.

Kuningasbegonia (Begonia x Rex-ryhmä)

Kuningasbegoniat ovat tehneet näyttävän paluun kukkaikkunoille. Niiden muhkeat ja värikkäät lehdet sopivatkin hyvin nykyisiin sisustustrendeihin. Samaa ajateltiin jo yli sata vuotta sitten. Tuolloin rotevat ja eksoottiset begoniat vain yhdistettiin aivan toisenlaisiin kalusteisiin. Ne täydensivät tummalla puulla ja samettiverhoilla kuorrutettuja säätyläiskoteja.

Keväällä kuningasbegonia ilahduttaa kasvattamalla lehtien keskelle siroja, valkeita tai punertavia kukkia. Ne tuovat kasvin ilmeeseen tervetullutta raikkautta. Begonian kukittamiseen ei tarvita erityisiä konsteja: kasvi viihtyy hajavalossa itä- tai länsi-ikkunalla, tasaisessa 18–22°C lämmössä. Hoidossa tärkeintä on tasainen kastelurytmi. Vältä kuitenkin juuriston liiallista märkyyttä.

Piikkikruunu (Euphorbia milii)

Piikikäs ja kukkiva piikkikruunu sopii huolettomallekin kasviharrastajalle. Se on sopeutunut hyvin kuivaan ja lämpimään huoneilmaan, ja kukkii kiitollisesti ilman erityisiä lämpökäsittelyjä.

Piikkikruunut, joista tutuin on Euphorbia milii -laji, viihtyvät aurinkoisella ikkunalla. Kasvia kastellaan kerran, pari viikossa niin, että multa ruukussa kuivahtaa kastelukertojen välissä. Pieni unohdus kastelussa saattaa joskus olla vain hyvästä ja suorastaan innostaa kasvia kukkimaan.

Jos piikkikruunu lopettaa kukinnan, on syynä usein liian hyvä hoito. Etenkin liiallista lannoitusta on syytä välttää.

Perhosorkidea (Phalaenopsis sp.)

Perhosorkidea on huonekasvien joukossa edelleen varsin uusi tulokas, vaikka se nykyisin onkin kenties niistä tunnetuin ja rakkain. Kasvin suurina etuina ovat sen kaunis kukinta, helppohoitoisuus sekä ikkunalaudalle sopiva koko.

Kasvin hoidossa tärkeintä on välttää kylmyyttä ja vetoa. Kukka viihtyy ympäri vuoden tasaisessa, 20–23°C lämmössä. Talvikaudella sen voi sijoittaa eteläikkunalle, mutta suurimman osan vuotta orkidea viihtyy länsi- tai itäikkunalla. Laji viihtyy pienessä ruukussa varsin vähällä hoidolla. Oikea aika kasvin kasteluun on vasta, kun juuristo on muuttunut hopeanhohtoiseksi. Tällöin ruukun voi upottaa puoleksi tunniksi vesikylpyyn.

Älä anna kukkivalle orkidealle lannoitusta. Kukattomanakin aikana kasvia on syytä lannoittaa varovasti. Vanhaa kukkavanaa ei kannata leikata pois, sillä kasvi hyödyntää sitä usein uusien nuppujen kasvatukseen.

Kiinanruusu (Hibiscus rosa-sinensis)

Kaikkien tuntema kiinanruusu on aurinkoisen ikkunan komistus. Lajin suosiosta kertoo se, että siitä on jalostettu satoja ja taas satoja, eri värein ja eri muotoisin kukin kukkivia lajikkeita. Kiinanruusun kukinta edellyttää mieluiten viileää talvikautta valoisassa noin 15–17°C lämmössä.

Talvikaudella kasvia ei lannoiteta, ja kasvia kastellaan niukahkosti. Kun kasvu keväällä lähtee käyntiin, myös kastelua lisätään. Kasvukaudella kiinanruusu pitää tasaisesta kosteudesta, ja mullan kuivahtaminen voi johtaa kehittyvien nuppujen varisemiseen. Parhaimpia kukkaharrastajan aarteita ovat vanhat, pistokkaina ikkunalta toiselle leviävät kiinanruusut, sillä kauppojen uudet kiinanruusuristeymät eivät ole kaikkein helpoimpia talvetettavia.

Isoposliinikukka (Hoya carnosa)

Isoposliinikukka on yksi niistä vanhanajan huonekasveista, joita on kasvatettu jo 1800-luvun säätyläiskodeissa. Itäisestä Aasiasta ja Australian seuduilta kotoisin oleva köynnös viihtyy ahtaassa ruukussa, ja alkaa yleensä kukkia vasta vanhemmalla iällä. Usein kukinta yltyy vuosien saatossa niin, että aikuiseen ikään päässyt köynnös kukkii monta kertaa kesäkauden aikana.

Köynnös viihtyy tasaisessa huoneenlämmössä ympäri vuoden. Se sietää talvikaudella myös alhaisempia, noin 15°C lämpötiloja, mutta kukkii yhtä lailla ilman viileää jaksoa. Talvilevon aikana, loka-helmikuussa, kasvia kastellaan vain niukasti. Uudelleenistutukseen ryhdytään vasta, kun kasvi selvästi kärsii ruukun ahtaudesta. Myös rajuja leikkauksia on syytä välttää.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tiesitkö: Nyt on aika huoltaa huonekasvit – tee ainakin nämä

Suomalainen innovaatio: viherseinän juuriston mikrobit hajottavat ilman myrkkyjä ravinteiksi

Vaativa orkidea palkitsee kokeilijan