Kantri

Puolitoista vuotta sitten Anni eli sumuisessa huumekoukussa, käytti amfetamiinia ja hankki rahaa rikollisin keinoin – Ensikoti ja äitiys muuttivat elämän

Anni iloitsee nyt Ella-vauvastaan. Äiti ja tytär saivat hyvän alun yhteiselle elämälleen Kokkolan ­Ensikoti Iidassa, joka on erikoistunut päihde­ongelmaisten äitien auttamiseen.
Johannes Tervo
Anni ja Ella viettävät ensimmäistä yhteistä jouluaan kotiseudulla pohjoisessa.

Ella-vauva makaa viltin päällä ja vilkuttelee iloisena silmiään Anni-äidilleen. Olemme Ensikoti Iidassa Kokkolassa. Täältä alkaa äidin ja tyttären matka kohti uutta ja yhteistä elämää.

Anni on vähän yli parikymppinen. Hän hehkuu äitiyden onnea ja elämäniloa.

On vaikea uskoa, että vielä puolitoista vuotta sitten sama nainen eli sumuisessa huumekoukussa, käytti amfetamiinia ja hankki rahaa rikollisin keinoin.

Elämä oli rankkaa ja sekasortoista. Annin mukaan sen hetkistä tilannetta kuvaa hyvin se, että hän asui miehensä kanssa pimeässä asunnossa, sillä sähköt oli katkaistu maksamattomien laskujen takia.

Käännekohta oli, kun Anni kuuli olevansa raskaana. Silloin hän halusi päästä huumeista lopullisesti. Samalla hän erosi, sillä lapsen isä ei ollut valmis yhtä suureen elämänmuutokseen.

Anni on kotoisin pieneltä paikkakunnalta Pohjois-Suomesta. Hän hakeutui päihdehoitoon kotikunnassaan ja myöhemmin Kokkolassa. Ensikoti Iidaan hän saapui kuukausi ennen Ellan syntymää.

”Minulla oli vahvoja ennakkoluuloja tällaisia paikkoja kohtaan. Tunteet olivat tänne tullessa tosi sekavat. Astuessani ovesta purskahdin itkuun. Samalla minusta tuntui, että haluan jäädä tänne”, Anni muistelee elämänsä käännekohtaa.

Vuonna 2005 perustettu Iida on ensisijaisesti lastensuojeluyksikkö, jonka tehtävänä on tukea vanhempia päihteettömyydessä ja vanhemmaksi kasvamisessa. Kuntoutusjaksot kestävät puolesta vuodesta puoleentoista vuoteen.

Kodinomaisessa kuntoutusyhteisössä on viisi perhepaikkaa. Hoitosuhteet ovat ympärivuorokautisia. Toimintamallina on yhteisökuntoutus, joten jokainen asiakas huolehtii siivouksesta ja pyykinpesusta.

Huumeseulonta tehdään viikoittain ja asiakas puhallutetaan aina, kun hän palaa ensikotiin talon ulkopuolelta.

Iidan asukkaat eivät ole viihdekäyttäjiä, vaan heidän koko elämänsä on pyörinyt päihteiden ympärillä.

Moni heistä ei ole ollut koskaan selvin päin omassa kodissaan. Ääritapauksissa Iidaan on saavuttu ilman omia kenkiä.

Ensikotiin päädytään pääasiassa lastensuojelun kautta. Raskauden tultua ilmi useimmat päihderiippuvaiset vanhemmat hakeutuvat neuvolaan ja samalla heidän ongelmiinsa päästään käsiksi.

”Osalla motivaationa omaan päihteettömyyteen on pelko siitä, että lapsi otetaan huostaan tai heitä huolestuttaa syntymättömän lapsen terveydentila”, ohjaaja Päivikki Puutio-Ojala sanoo.

”Pelko voi olla aika musertava, ja se vaatii työstämistä. Täällä ajatus omasta päihteettömyydestä kehittyy pikkuhiljaa, kun vanhempi ymmärtää, että vanhemmuus ja päihteet ovat huono yhdistelmä.”

Anni haaveili jo lapsena omasta perheestä. Kotileikeissä hän halusi aina olla äiti.

Sitten lapsihaaveet jäivät. Anni alkoi käyttää alkoholia 14-vuotiaana, ja pari vuotta myöhemmin mukaan tulivat huumeet.

”Päihteiden käyttöni lähti käsistä 17-vuotiaana. Isän kuolema oli laukaisevana tekijänä. En osannut käsitellä menettämisen surua. Nyt opettelen käsittelemään tunteitani täällä”, Anni sanoo.

Hoidossa vauvan etu on aina ensisijalla ja vauvat huomioidaan kaikessa kuntoutustoiminnassa.

Moni asiakas on kasvanut päihdeperheessä, joten hänen kiintymyssuhteensa omiin vanhempiinsa on vääristynyt. Tavoitteena on, että kiintymyssuhde omaan lapseen alkaisi kehittyä jo ennen vauvan syntymää.

Tunnetaitoja ja kiintymyssuhdetta vahvistetaan Ensikoti Iidassa green care -menetelmien avulla. Sellaisia ovat muun muassa hevostoiminta, luontoretket ja voimaannuttava valokuvaus.

Etenkin valokuvaus on ollut suuri apu päihdeongelmaisten vanhempien identiteetin muutosprosessissa. Kun äiti tai isä näkee kuvia ja videoita omasta tavallisesta lapsiarjestaan, identiteetti muuttuu usein pikkuhiljaa vanhemman identiteetiksi.

”Valokuvauksen myötä olen nähnyt itsessäni hyviä puolia. Se on ollut mukavaa ja voimaannuttavaa”, Anni toteaa.

Anni on vielä korvaushoidossa. Kuntoutusjakso etenee portaittain. Hänellä on oma asunto, mutta hän yöpyy vauvansa kanssa Iidassa. Seuraavassa vaiheessa he yöpyvät kotonaan ja lopulta edessä on muutto omilleen.

Päihderiippuvuudesta irti pääseminen on pitkä prosessi, joka vaatii vanhemmalta täydellistä elämänmuutosta. Lähtötilanne on joskus niin haastava, että kokenutkin työntekijä kohtaa ennakkoluuloja.

”Taitaa olla liian kova työmaa”, totesi ohjaaja Sami Simpanen kerran nähdessään tulevan asiakkaansa.

”Hän oli todella huonossa hapessa ja minä tein johtopäätöksiä. Nyt olen ollut saman kaverin kanssa puhumassa sadoille ihmisille Helsingissä. Tässä työssä on tervettä kohdata omia ennakkoluulojaan. Sillä jos niitä ei kohtaa, ne saattavat muuttua tosiksi”, Simpanen puntaroi.

Hoitoon hakeutumista vaikeuttaa usein se, että päihdemaailmasta tulleilla on negatiivisia kokemuksia viranomaisista.

Äitiys ja päihteet ovat tunteita herättävä yhdistelmä. Ensikotiin tullaan useimmiten itsetunto nollassa.

Siksi lähityöntekijän on uskottava vankkumattomasti päihderiippuvaisen elämänmuutokseen.

”On ratkaisevaa, että joku uskoo sinun selviytyvän, koska suurin osa asiakkaistamme ei itse usko siihen. Aina on toivoa. Monesti pitää möyriä ihan hirveän syvissä mudissa ennen kuin tulee muutoksen aika”, Puutio-Ojala tietää.

Ensikoti Iidassa tulokset ovat olleet hyviä. Suurin osa äideistä kuntoutuu niin hyvin, että lapsen huostaanottoa ei tarvita.

”Kolmasosa kuntoutusjakson käyneistä vanhemmista pärjää omillaan ja kolmannes vahvasti tuetusti. Loput eivät kotiudu lastensa kanssa.”

”Sekään ei ole aina epäonnistuminen. Joskus huostaanotto tehdään sovitusti ja on lapsen etu. Monella äidillä on monta lasta huostaanotettuna, ja he palaavat hoitojakson jälkeen päihde-elämäänsä”, Puutio-Ojala toteaa.

Simpanen ja Puutio-Ojala olivat perustamassa Ensikoti Iidaa vuonna 2005. Työkenttä on muuttunut hurjasti vuosien saatossa.

”Väkivalta on raaistunut ja muuntohuumeet ovat yleistyneet. Lisäksi aineiden saatavuus on helpottunut huomattavasti. Huumeita voi tilata kotiovellensa muutamalla kännykän näppäyksellä”, Simpanen sanoo.

”Päihdehistoriat ovat pidentyneet. Nuorellakin ihmisellä voi olla kymmenen vuoden päihdehistoria kovista huumeista. Sen sijaan lisääntymisikäisiä puhtaita alkoholiongelmaisia ei enää juuri ole. Suuri osa asiakkaistamme ei edes käytä alkoholia”, Puutio-Ojala jatkaa.

Puutio-Ojala toteaa, että työssä joutuu kohtaamaan omat kipeät kohtansa ja suhtautumistavat joutuvat koetukselle.

”Ilman tätä työtä olisin autuaan tietämätön monista maailman pahuuksista. Päihdemaailma on raadollisimmillaan ihan hirveä. Naisen asema ei siellä ole kovin häävi.”

”Siellä esiintyy raakaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Kosketuspinta omiin tunteisiin voi olla esimerkiksi sellainen, että meille saapuva asiakas ei pidä minään, jos hänen ohimolleen laitetaan ase. Sellaista sattuu”, Simpanen sanoo.

Palkitsevinta Simpasen ja Puutio-Ojalan työssä on se, kun he saavat seurata läheltä valtavaa elämänmuutosta, jonka lopputuloksena on usein onnellinen perhe.

”Asiakkaiden kehonkieli ja ulkoinen habitus muuttuvat hoitojakson aikana. Moni on tänne tullessaan huppariin verhoutunut ja jatkuvassa suojauksessa. Kun hoitojakso päättyy, ovesta kävelee ulos itsensä ja lapsensa ylpeydellä kantava vanhempi. Silloin tulee aina tippa linssiin”, Simpanen toteaa.

”Jokaisen asiakkaan läksiäisissä tulee itkettyä silmät päästänsä. Myös silloin herkistyn, kun asiakas liikuttuu ja saa kiinni jostain tunteesta, jota hän ei ole pystynyt kokemaan pitkiin aikoihin”, Puutio-Ojala sanoo.

Annin haaveena on saada opiskelut loppuun, löytää työpaikka ja elää onnellista lapsiarkea.

Hänen tapaansa useimmat ensikodin asiakkaat haaveilevat ihan tavallisista arjen asioista.

”Se on iso oivallus tässä yhtälössä, koska päihteillä haetaan nousuja kerta toisensa jälkeen. Kun riemu pitäisi saada tavallisesta arjesta, se ei ole aina simppeli homma”, Puutio-Ojala toteaa,

”Tässä meitä auttaa green care. On konkretiaa, kun vanhempi näkee lapsensa nukahtavan laavulla makuupussin päälle. Eväät ovat iso osa asiaa. Paistamme lettuja ja testaamme, miltä vaahtokarkkihampurilaiset maistuvat”, Simpanen jatkaa.

Monet ensikodin asiakkaat eivät ole tottuneet hoitamaan arkisia asioita. Laskut ja sakot saattavat olla maksamatta vuosien ajalta.

”Selvitämme velat ja kartoitamme maksamattomat sakot. Moni on käyttänyt päihteitä 15–20-vuotta, eikä heillä ole mitään tietoa, paljonko he ovat velkaa ja minnekin”, Simpanen kertoo.

Ensikoti Iidassa totutellaan myös tavallisiin arkiasioihin, kuten ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin. Moni asiakas on tottunut elämään siten, että ruokaa on syöty vain, jos huumeilta on sattunut jäämään rahaa.

”Mietitään yhdessä ihan perusasioita: mitä ruoka maksaa ja mihin on milloinkin varaa. Jos herkutellaan, niin se on jostain pois. Järjestämme paljon yhteisiä juhlia. Se on virkistävää, ja samalla harjoittelemme juhlien viettoa selvinpäin”, Simpanen sanoo.

Anni on huomannut, että hänen ympärillään on alkanut tapahtua hyviä asioita. Hän on kohdannut aitoa välittämistä monelta taholta.

Kun Ella-vauvalla oli kotiutumispalaveri Kokkolan synnytyslaitoksella, synnytyksessä mukana ollut kätilö halusi olla mukana, vaikka hänellä oli vapaapäivä.

”Soitin tänään poliisille ja kysyin, että onko minulla mitään selvittämättömiä asioita siellä. Oli kiva kuulla, kun tuttu poliisi kehui ja totesi, että tämä oli todella fiksu liike sinulta. Ennen jouduin poliisilaitoksella koppiin, mutta nyt sain sieltä positiivista palautetta. Se tuntui todella hyvältä.”

Ensimmäinen joulu vauvan kanssa on useille vanhemmille kaikista ikimuistoisin.

Muutaman päivän kuluttua Anni ja Ella lähtevät joulunviettoon pohjoiseen. He viettävät joulua mummojen ja sisarusten kanssa, ja toki joulupukkiakin odotetaan paikalle.

”Ellan lahjatoiveena on pulkka. Saapa nähdä, onko pukki ollut kuulolla”, onnellinen äiti naurahtaa.

Annin ja Ellan nimet muutettu.

Lue lisää