Koneet & autot

Koneviesti: Raskaat höyrytraktorit tiivistivät peltoa – näillä keinoilla ongelmaa ratkaistiin yli sata vuotta sitten

Koneet & autot 27.05.2018

Raskaiden koneiden maaperälle aiheuttamista haitoista oltiin tietoisia jo ensimmäisten traktoreiden aikaan.


Polttomoottorikäyttöiset traktorit kevenivät 1920-luvulle tultaessa siinä määrin, että pinnalla pysyminen ei ollut enää kynnyskysymys muualla kuin suomailla ja uudisraivioilla. Muutamiin merkkeihin sai erikoisleveitä pyöriä, mutta vanteisiin pultattavat levikkeet olivat kätevämpiä ja halvempia. Kuvassa tehdään uudiskyntöä N-Fordsonin vetämällä 20 tuuman Oliver-auralla.
Polttomoottorikäyttöiset traktorit kevenivät 1920-luvulle tultaessa siinä määrin, että pinnalla pysyminen ei ollut enää kynnyskysymys muualla kuin suomailla ja uudisraivioilla. Muutamiin merkkeihin sai erikoisleveitä pyöriä, mutta vanteisiin pultattavat levikkeet olivat kätevämpiä ja halvempia. Kuvassa tehdään uudiskyntöä N-Fordsonin vetämällä 20 tuuman Oliver-auralla.
Paripyörien käyttö alkoi yleistyä 70-luvun puolivälin jälkeen, kun maiden tiivistymiseen, eli traktoosiin alettiin kiinnittää runsaampaa huomiota. Erilaisten pikasysteemien ansiosta pyörien kiinnitykseen ja irrotukseen kului vain muutamia minuutteja per pyörä ja välivanteiden avulla asennuksesta saatiin tukeva. Parantuneista ominaisuuksista huolimatta levikkeiden hinnat olivat hyvinkin kohtuullisia verrattuna vaikka 10 vuoden takaiseen tasoon.
Paripyörien käyttö alkoi yleistyä 70-luvun puolivälin jälkeen, kun maiden tiivistymiseen, eli traktoosiin alettiin kiinnittää runsaampaa huomiota. Erilaisten pikasysteemien ansiosta pyörien kiinnitykseen ja irrotukseen kului vain muutamia minuutteja per pyörä ja välivanteiden avulla asennuksesta saatiin tukeva. Parantuneista ominaisuuksista huolimatta levikkeiden hinnat olivat hyvinkin kohtuullisia verrattuna vaikka 10 vuoden takaiseen tasoon.

Höyryvoimaa alettiin 1800-luvun puolivälin jälkeen hyödyntää myös peltotöissä, mutta lähes kaikkialla Euroopassa pellot olivat liian pehmeitä raskaille höyrytraktoreille – tarvittiin apuvälineitä. ”Sanomia Turusta” esitteli 160 vuotta sitten englantilaisen Boydell-”höyryhevon” levikkeitä tähän tapaan: ”Sen pyörät owat warustetut kiskoilla, joiden pinta koneen painon suhteen on kaksi sen wertaa lewiä kuin härjän eli hewoisen jalkain alusta. Ne owat ikään kuin rautatien anturat ja killuwat hakoissa pyöräin ulkosiwulla ja putoowat itsestänsä pyöräin ympäri kieriessä ja tekewät siis niin ikään rautatien itsellensä”.

Sittemmin Euroopan puolella siirryttiin muokkaustöissä käyttämään vaijerivetoa, mutta Amerikan isoilla lohkoilla oli kätevämpää kytkeä aurat tai äkeet suoraan höyrytraktorin perään. Etenkin Kaliforniasta löytyi kuitenkin alueita, joissa eivät auttaneet edes ”lewiät kiskot”. Siellä otettiin käyttöön puiset levikepyörät. Mahtavin laite lienee ollut Holtin (myöhemmin Caterpillar) vuonna 1903 mittatilaustyönä varustelema kone, jossa oli puolellaan kolme 2,25 metriä korkeaa ja 1,8 metriä leveää vierettäistä pyörää. Höyrytraktorin kokonaisleveys oli 13,5 metriä ja sillä vedettiin saman levyistä äestä.

Polttomoottoreiden myötä traktorit kevenivät siinä määrin, että 1920-luvulla päästiin jo suhteeseen 60 kg/hv. Takapyörät olivat yleensä 30 senttiä leveät, joten pinnalla pysyminen jollain 1 500-kiloisella traktorilla ei ollut enää yhtä haasteellista kuin höyryaikaan.

Insinööri Niilo Rauvala varoitteli kirjassaan Koneet ja Maatalous (1928): ”Äestystä ei saa toimittaa ilman että vetäjässä on lisäkannatuspyörät paikallaan. Jos siis vetopyörien leveys on 30 cm kynnettäessä, niin äestettäessä sen tulee olla 60 cm. Tämä vaatimus koskee sekä pienempiä että isompia moottorivetäjiä”. Rauvalan mukaan pyörien painaumissa satotappio oli 20–30 prosenttia ja 1,3-metrisellä Traktori-Hankmolla äestettäessä jälkiä tuli huomattavan runsaasti.

Vaivaan oli olemassa halvat lääkkeet. Suosikkimerkit Deering ja Fordson maksoivat 39 000 ja 25 500 mk. Deeringiin sai 1 200 markalla 6-tuumaiset levikkeet, Fordsonin ”levennysvanteet” olivat 550 mk kalliimmat, mutta vastaavasti ne olivat täysleveät 12-tuumaiset. Ne kiinnitettiin vannekehille kuudella pultilla. Ylileveät hakut olivat toinen vaihtoehto, mutta niiden kanssa pelaaminen oli paljon työläämpää. Vähäisestä hinnasta huolimatta levikkeitä ostivat lähinnä vain suomaiden viljelijät.

Lue lisää Koneviestin jutusta: Pintapaineita pienemmiksi

Aiheeseen liittyvät artikkelit