Koneet & autot

Koneviesti: Traktorionnettomuuksien huippu oli 1920-luvulla – peukaloiden ja ranteiden murtumiset kuuluivat aloittelevan kuskin koulutukseen

Koneet & autot 09.07.2018

Traktori ei ole hevonen. Uuteen koneeseen totuttelu vaati maaseudulla useita kuolonuhreja.


Traktoreiden määrä kasvoi moninkertaiseksi 1950-luvulla. Pelloilla tapahtuneet onnettomuudet vähenivät, mutta eivät loppuneet. Nostolaitteeseen kytketty työkone esti tehokkaasti ympärimenon, mutta työntövarren korvake oli kiusallisen helppo ja tehokas kiinnityspiste hinaustilanteissa. Suurin osa sotien jälkeisistä traktorisurmista lienee aiheutunut tämän kaltaisesta tilanteesta. Turvaohjaamot ovat vähentäneet onnettomuuksia, mutta kokonaan ne eivät ole loppuneet.
Traktoreiden määrä kasvoi moninkertaiseksi 1950-luvulla. Pelloilla tapahtuneet onnettomuudet vähenivät, mutta eivät loppuneet. Nostolaitteeseen kytketty työkone esti tehokkaasti ympärimenon, mutta työntövarren korvake oli kiusallisen helppo ja tehokas kiinnityspiste hinaustilanteissa. Suurin osa sotien jälkeisistä traktorisurmista lienee aiheutunut tämän kaltaisesta tilanteesta. Turvaohjaamot ovat vähentäneet onnettomuuksia, mutta kokonaan ne eivät ole loppuneet.
Ensimmäinen julkisesti uutisoitu vakavampi traktoriturma sattui Pälkäneellä elokuussa 1922, onnettomuudesta raportoitiin vähintään 40 sanomalehdessä. Kilpailevien merkkien myyjät aloittivat laajan Fordson-vastaisen yleisönosastokirjoittelun, vaikka tämä ja melkein kaikki muutkin 1920-luvun traktorionnettomuudet johtuivat kuljettajan kokemattomuudesta. Aamulehti 19.8.1922.
Ensimmäinen julkisesti uutisoitu vakavampi traktoriturma sattui Pälkäneellä elokuussa 1922, onnettomuudesta raportoitiin vähintään 40 sanomalehdessä. Kilpailevien merkkien myyjät aloittivat laajan Fordson-vastaisen yleisönosastokirjoittelun, vaikka tämä ja melkein kaikki muutkin 1920-luvun traktorionnettomuudet johtuivat kuljettajan kokemattomuudesta. Aamulehti 19.8.1922.

Itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosina maalla ja kaupungeissa elettiin jatkuvassa hengenvaarassa. Teollisuuslaitoksissa risteili suojaamattomia hihnoja ja akseleita, pienemmät ja isommat räjähdykset olivat tavallisia, putoamisia tapahtui tämän tästä. Työsuojelu nähtiin tarpeelliseksi vasta paljon myöhemmin.

Traktorikauppa alkoi vilkastua 1920-luvun alkupuolella ja melko pian sanomalehdissä alkoi näkyä uutisia kokonaan uudentyyppisistä onnettomuuksista. Traktorikauden alkaessa amerikkalainen AllWork ja kotimainen Kullervo olivat reilun vuoden ajan eniten myytyjä traktoreita. Yli 2-tonniset, päälle 3 metriä pitkät ja pari leveät koneet liikkuivat nopeimmillaan 6 km/h. Noin 7,5-litraisten moottoreiden voima oli hyvin hidasta.

Kummankin markkinat vallannut Fordson oli eri tyylin kone: puolta kevyempi, yli 50 senttiä lyhempi ja kapeampi ja kaksi kertaa nopeampi. Moottori reagoi äksymmin ja otti kuormittamattomana paljon yli 1 000 kierrosta minuutissa.

Vakaasti liikkuneilla ja käänteissään kömpelöillä AllWorkilla ja Kullervoilla ei uutisoitu tapahtuneen ainakaan mainittavia onnettomuuksia. Kampikäynnistyksessä saattoi murtua peukaloita tai ranteita, mutta ne kuuluivat aloittelevan traktorikuskin peruskoulutukseen.

Fordson todettiin valtion traktorikoetuksissa hieman kiikkeräksi koneeksi. Etupää kohosi helposti, jos kytkintä nosti nopeasti ja ohjaus vaati jatkuvasti tiukkoja otteita, jarrutkin puuttuivat. Kyntämisen ja maantiekokeen lisäksi testattiin traktoreiden ojienylityskykyä ja siinä piti Fordson-kuskin olla erityisen tarkkana. Koetusten tuloksia seurattiin tarkkaan ja Fordsonin miinuspisteet huomioitiin, mutta tosiostajat eivät niistä välittäneet. Heille riitti, että Fordson oli halvin ja nykyaikaisin traktori.

Elokuussa 1922 tapahtui sitten ensimmäinen laajempaa huomiota saanut kuolemaan johtanut traktorionnettomuus, kun ojaa Fordsonillaan ylittänyt pälkäneläinen viljelijä jäi puristuksiin kaatuneen traktorin alle. Vastaavia tapaturmia riitti jatkossa jokaiselle syksylle ja keväälle. Asetelma oli lähes aina sama. Traktorin takapyörät juuttuivat ojan pohjalle, kuljettaja painoi kytkintä, lisäsi kaasua ja nosti poljinta nopeasti, että traktori nousisi vauhdilla ylös. Vain muutama kuski selvisi keikauksesta hengissä. Onnettomuuksista uutisoitiin hyvinkin yksityiskohtaisesti, mutta samat kohtalokkaat käyttövirheet toistuivat taas jonkun ajan kuluttua.

Ensimmäisen onnettomuuden jälkeen alkoi tiukka syyttely lehtien palstoilla, mutta nimimerkit paljastivat nopeasti itsensä tyyliin: ”Maanwiljelijäin on siis syytä olla hywin warovaisia näiden traktorien suhteen, sillä waikka ne owatkin wähän halwemmat kuin esim. Kullerwo-traktori, woiwat ne käden käänteessä käydä korwaamattoman kalliiksikin”.

Käytännössä kaikki tuon ajan traktorionnettomuudet johtuivat kuljettajien kokemattomuudesta, siirtyminen hevosista traktoreihin oli vaikeaa.

Fordson oli äkkinäisen käsissä vaarallinen kone, mutta se oli osallisena suurimpaan osaan tuon ajan onnettomuuksista siitä yksinkertaisesta syystä, että muut merkit olivat harvinaisia. Lehtikirjoittelu ja kilpailevien merkkien turvallisuuden korostaminen katkesi lopulta ensimmäiseen Internationalin keikahdukseen.

Lue lisää traktorionnettomuuksien historiasta Koneviestin jutusta

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT