Koneet & autot

MT testasi: Tällaisen auton saa sadalla eurolla

Koneet & autot 30.08.2018

Tarjolla on paljon pommeja, mutta myös kelvollisia työjuhtia löytyy.


Jarmo Palokallio
G-Astra on nöyrä käyttöauto, joka ei pröystäile ulkomuodollaan. Käytännöllisempää ja tylsempää autoa saa hakea.
G-Astra on nöyrä käyttöauto, joka ei pröystäile ulkomuodollaan. Käytännöllisempää ja tylsempää autoa saa hakea.
Astra ajettiin katsastukseen suoraan kahden vuoden seisonnan jälkeen.
Astra ajettiin katsastukseen suoraan kahden vuoden seisonnan jälkeen.
Ruoste puri takalokasuojan reunoja, mutta auton pohja oli terve.
Ruoste puri takalokasuojan reunoja, mutta auton pohja oli terve.
Astralle napsahti ajokielto takaturvavyön vastinkappaleen muoviholkin halkeamasta.
Astralle napsahti ajokielto takaturvavyön vastinkappaleen muoviholkin halkeamasta.

Uusi auto on melko kannattamaton investointi. Uutta paremmin raha säilyttää arvonsa vähän käytetyssä autossa. Kolmas mahdollisuus on ostaa mahdollisimman halpa auto ja ajaa se loppuun.

Tällä kertaa lähdin itse hakemaan halvinta mahdollista vaihtoehtoa käyttöautoksi. Silloin haarukkaan kannattaa poimia automalli, jota on paljon tarjolla.

Merkilläkin on väliä. Esimerkiksi Toyota on hyvin suosittu ja yleensä myös hyvin pidetty. Se näkyy valitettavasti myös hinnassa. Niitä ei satasella saa.

Opelin arvostus taas on matalalla, joten niitä on tarjolla selvästi edullisemmin. Samalla ne ovat tietenkin huonommin pidettyjä, joten ostajan pitää olla tarkkana. Joukkoon mahtuu myös pommeja.

Opeleista helmiä kannattaa hakea esimerkiksi Astroista, jotka ovat välillä keikkuneet myyntilistojen kärjessä. Etenkin G-Astrat ovat edullisia ja yksinkertaisia huoltaa. Niitä myytiin aikanaan yli 35 000 kappaletta, joten valinnanvaraa riittää.

Vaikka katsastamaton auto on riski, valinta osui kaksi vuotta koivun alla seisoneeseen vuoden 1998 farkku-Astraan, josta omistaja pyysi sata euroa. Siitä ei viitsinyt edes tinkiä.

Auto hörähti käyntiin, kun siihen löi akun kiinni. Valotkin toimivat, joten sen pystyi ajamaan suoraan katsastukseen.

Katsastusmies tajusi viimeistään pyyhkimiä kokeillessaan, mistä hommassa oli kyse. Pyyhkimet heittivät tuulilasille parin vuoden seisonnan aikana kertyneet koivunsiemenet ja muut roskat.

Kyseessä oli selvästi menopeli, jollaisesta liikennepolitiikasta päättävät haluavat eroon. Astra kuitenkin kesti katsastajan koputtelut, täristelyt sekä jarru- ja pakokaasutestit.

Lieviä vikoja toki löytyi. Vilkkujen väri oli katsastusmiehen mielestä haalistunut. Toisen lampun kuvio oli epäselvä, ja pakoputken kannatinlenkit olivat pettäneet, mistä johtuen pakoputkessa oli pieni murtuma.

Kaikkineen homma näytti silti hyvältä. Lopulta Astralle kuitenkin napsahti ajokielto. Kielto tuli takaturvavyön muovisen vastinkappaleen murtumasta.

Vika oli niin paha, että auton sai ajaa kotiin korjattavaksi vain erillisellä luvalla ja äärimmäistä varovaisuutta noudattaen.

Vähän hymyilytti, kun TM löysi vähän myöhemmin Volkswagen-konsernin uusien autojen takaturvavyöstä todellisen aukeamisvian. Odottelin, että nuo sadattuhannet autot julistetaan Astran tavoin välittömästi ajokieltoon, mutta eihän siinä niin tietenkään käynyt.

Säännöt eivät ole kaikille samat.

Ostin Astraan uudet vilkut, puhdistin etulamput, hitsautin pakoputken pienen murtuman ja vaihdoin takaturvavyön muoviholkin.

Noilla toimilla ajoaikaa irtosi vuosi ja neljä kuukautta.

Uusintakatsastuksen ja korjausten kanssa Astran hinnaksi tuli noin 200 euroa.

Farkku-Astra oli kiva ajettava. Sen tavaratilakin riitti normaalia päivittäiskäyttöä suurempiin kuljetustarpeisiin.

1,8 litran koneella Astra oli riittävän pirteä, eikä sen kulutus huimannut päätä. Rauhallisella ajolla kulutus painui viiden litran pintaan sadalla kilometrillä.

Kuormalla ja moottoritienopeuksilla kulutus pyöri seitsemän litran tuntumassa. Se on varsin hyvin linjassa nykyautojen todellisen kulutuksen kanssa.

Noin 14 000 kilometrin jälkeen Astran moottorin vikavalo alkoi palaa satunnaisesti. Kävi mielessä, että autoon olisi ehkä kannattanut vaihtaa öljyt heti testin alussa.

Toisaalta projektin tarkoitus oli katsoa, kuinka pitkälle satasen panostuksella pääsee. Ylimääräisiä kuluja ei siksi haluttu ottaa, vaikka ne olisivat olleet järkeviä.

Seitsemän kuukauden ja kuuden päivän jälkeen autosta petti venttiilikopan tiiviste. Siitä hävisivät vedot, joten auto oli rullattava tien sivuun.

Tilasin sille samalla ilmaisen noudon paalaukseen. Sitä kautta auto poistui rekisteristä ja päätyi kierrätykseen.

Astran romutusiäksi tuli 20 vuotta, mikä on aika lähellä keskiarvoa.

Kilometrejä sille kertyi 280 000, mikä on ehkä keskimääräistä vähemmän. Se johtuu siitä, että auto oli välillä pitkiä aikoja poissa liikennekäytöstä.

Viimeisen 14 000 kilometrin kiinteät kulut, eli hankinta­hinta, katsastus ja sen vaatimat korjaukset sekä vero ja liikennevakuutus maksoivat noin kolme senttiä kilometrille.

Polttoainekulujen kanssa Astralla ajettujen kilometrien hinnaksi tuli 12 senttiä.

Sitä halvemmaksi liikkumista on vaikea saada.