LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Koneet & autot

Koneviesti: Tällaista on mekaanikon työ Etelämantereella – Esa Vimpari huolehtii Suomen tutkimusretkikunnan tekniikasta

Etelämantereella on Suomen tutkimusasema Aboa. Vimparilla on huolettavana poikkeuksellisen tarkkaan harkittu kalustovalikoima, jota huolletaan välillä todella ankarissa olosuhteissa.
Niko Nurminen
Ensimmäinen ilta tutkimusasemalla. Vimpari etsii syytä moottorikelkan käynnistämisvaikeuksiin. Seurana retkikunnan johtaja Priit Tisler ja tutkija-geofyysikko Juho Vehviläinen.

Suomen tutkimusretkikunnassa Esa Vimparin vastuulla on tela-ajoneuvo Nasun sujuva operointi. NA-140-Nasuilla hoidetaan retkikuntalaisille vesi jäätikön vesitaskuista, jotka sijaitsevat kolme kilometrin päässä tukikohdasta. Lisäksi Nasut huolehtivat retkikunnan muista kuljetustarpeista tietämättömillä alueilla, jonne ei mikään huoltoverkko yllä. Retkikunnan mekaanikon on pystyttävä ratkaisemaan kaikki eteen tulevat koneongelmat itse.

”Aluksi tänä vuonna jouduttiin tulemaan vain yhdellä Nasulla toimeen, sillä ensin paloi toisesta kannentiiviste, ja sen jälkeen myös toisesta. Nyt on tilanne toinen, kun saimme molemmat vanhat koneet hyvään kuntoon, ja vielä kolmaskin kone paikalle. On hätävaihtoehtoja”, Vimpari kertoo.

Normaali toimintakausi suomalaisella tutkimusasemalla Aboalla kestää 10 viikkoa. Viimeisin keikka alkoi Suomesta viime marraskuun lopussa, ja kymmenen hengen ryhmä palasi takaisin Suomeen helmikuun puolivälin jälkeen. Tähän jaksoon sijoittuu Etelämantereen kesä, joka muistuttaa Pohjois-Suomen talvea.

Aboalla lämpö voi olla tutkimuskauden aikana plussan puolella, eikä se useinkaan tipu paljon kymmenen pakkasasteen alle. Suomesta poiketen kuitenkin tuulet voivat nousta nopeasti hirmumyrskylukemiin eli noin 50 metriin sekunnissa. Erityisesti näiden tuulien riepotellessa Etelämantereen lumirakeet tunkeutuvat sisään laitteiden pienimmistäkin aukioista, ja pienirakeista jäätä muistuttavan lumen rakenne lähentelee hiekkapaperia.

Koska aurinko pysyy 73. leveyspiirillä korkealla, auringon säteilylukemat ovat huikeat. Tämä taas laittaa laitteiden pinnoitteet koville. Maalit haalistuvat nopeasti, tiivisteet hapertuvat ja erityisesti renkaiden suojaamiseen on kiinnitettävä huomiota.

”Aluksi, kun autot olivat ulkona, laitettiin renkaiden peitoksi vanerit liinalla kiinni, jottei niihin tule suoraa valoa. UV-säteily on niin kova. Nyt ulkona säilytettäviin renkaisiin teetettiin valkoiset pressuhuput päälle”, Vimpari kertoo.

Retkikunnalla on käytössään myös kaksi Toyotan AT-44-mallista Hilux-autoa sekä Valmet 505 -traktori.

Lue lisää Koneviestistä, millaisia ongelmia retkikunta on kohdannut koneidensa kanssa ja miten niistä on selvitty!

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Etelämantereen otsoniaukko viettää nelikymppisiään – viime viikolla se oli poikkeuksellisen pieni: "Ei todiste otsonikadon loppumisesta"

Antarktiksella sulaa nyt vuodessa kuusi kertaa enemmän jäätä kuin 40 vuotta sitten

Voiko tämä olla mahdollista? Tuoreita mansikoita voidaan ehkä nauttia myös Marsissa