Koneet & autot

Vuonna 1985 esitelty Valmet 832 oli merkittävä suunnannäyttäjä – Koneviesti tutustui kuormatraktoreiden historiaan

Keveämpien metsäkoneiden kehitys alkoi 1980-luvulla maastovaurioiden estämiseksi.
Tommi Hakala
Kevyissä 10 tonnin kokoluokan koneissa vaadittiin varustukseen 10 metrin ulottuman nosturi. Alkuun se oli 832:ssa kolmijatkeinen Fiskars 50LTM, mutta aivan liian heikkotehoisena (ja -kestoisena) sen vaihtoehtona oli jo toisessa vuosimallissa pykälän järeämpi, kaksijatkeinen 60FT-malli.

Maaperä- ja puunjuuristovaurioihin liittyvät keskustelut levisivät 1980-luvun alkupuolella Ruotsista Suomeen. Tämän seurauksena metsäkoneiden maastovaurioiden vähentäminen loi uusia kevyitä konemalleja, kuten esimerkiksi Ponsse S15, Lokomo 909 Turbo, Ösa 250 JA Rottne Blondin 750 FD. Viimeisenä 10 tonnin kokoluokan kuormatraktorimallinsa uudisti Valmet, jonka 832 -malli oli täysin aiemmista Valmeteista poikkeava uutuus.

832 oli täydellinen vastaus Suomen metsäalan tarpeisiin. Jo ensimmäisenä valmistusvuotena 1985 sitä tehtiin peräti 85 kappaletta, joista 45 kappaletta myytiin Suomeen. Omapainoltaan 832 osui hyvin kymppitonnikoneiden luokkaan, vaikkakin kantavuudessa ja kuormakoossa se antoi hieman tasoitusta.

Se johtui siitä, että kevyet uutuudet, napavälitteiset ja ketjuvetoiset telit, rajoittivat kantavuuden 8 tonniin – kilpailijoiden ilmoittamaa 10 tonnia vastaan. Mutta ajankohtaan, jolloin vielä lähes kaikki harvennushakkuut tehtiin metsurityönä, 832 istui hyvin.

Jo aiemmin Valmetit olivat tunnettuja hyvästä maastokelpoisuudestaan. 872K ja 862K -malleista tutut lyhyt ja korkea keula sekä lähes keskelle konetta sijoitettu keskinivel toteutettiin myös 832:n eturunkoon. Lisänä oli 872K:n reilu maavara. Takarungon osalta 832 avasi kuormatraktoririntamalla täysin uuden maailman. Kevyt, ketjuvetoinen teli tasauspyörästöineen mahdollisti takarungon toteuttamisen yksinkertaisena ja kevyenä.

Keveyden aikaansaamiseksi takarunkoon oli kiinteästi integroitu nosturin jalustapukki. Kuormatilan pankoissa käytettiin taivutettua kevyttä putkirakennetta, joka oli kustannustehokas valmistaa ja sopivasti joustava. Keveyttä toi myös kuormaimella ”kahvasta siirrettävä”, eli ilman lisähydrauliikkaa liikkuva etusermi-pankkoyhdistelmä.

Voimansiirron osalta Valmetilla oli jo 862K-mallissaan käytössä Valmet 411DS-turbomoottori ja Clark 18000 -sarjan momentinmuunninvaihteisto. 832:n sai saman voimalinjan, jossa oli sähköisesti ohjattu vaihteisto. Moottorin suhteen 411DS oli tunnettu hyvästä käynnistyvyydestään ja kestävyydestään.

Kaikista teknisistä mullistuksista huolimatta suurin muutos näkyi ja tuntui kuljettajalle. Tuo muutos oli 832:n uusi ohjaamomalli, joka oli ”ikäkautensa huippuohjaamo”. Ohjaamon pilarit olivat huomattavasti aiempia malleja kapeammat ja näkyvyys ohjaamosta oli selvästi parempi. Ohjaamon sisäseinät olivat perinteiseen tyyliin verhoiltu hyvin ääntä imevällä materiaalilla. Lisäksi se oli konemalli, jolla ajaessa ei todellisuudessa tarvittu kuulosuojaimia.

Kuljettajan hallintalaitteissa oli tehty pieni, mutta mullistava uudistus. Sen lisäksi, että nosturiohjausjärjestelmä oli kilpailijoiden tapaan kevytkäyttöinen ja sähköisillä penkkiin kiinnitetyillä ”pääkallomallin” EHC35-vivuilla – oli suunnittelussa vähennetty kuljettajan käsien liikuttamisen tarvetta. Se toteutettiin sähköisellä minikokoisella suunnanvaihtovivulla, joka oli sijoitettu aivan oikeanpuolen nosturivivun viereen.

Käyttö onnistui pikkusormen hipaisulla ilman, että kättä tarvitsee irrottaa nosturivivusta. Ja kun ajosuunta valitaan, muuttui nosturin kourankääntäjän toiminto käyttämään runko-ohjausta. Näillä ratkaisuilla 832:n hallittavuus oli ahtailla harvennushakkuillakin nopeaa ja helppoa.

Valmet 832 oli kuitenkin puutteita. Mitä ne olivat ja miksi mallin valmistusaika jäi lyhyeksi?

Lue Koneviestin nettisivuilta lisää BM Valmet 832 -kuormatraktorin historiasta sekä tekniikasta.

Lue lisää