Puun sorvaaminen ja pintakäsittely ovat tuoneet leivän monelle suomalaiselle – 1970-luku oli erityisesti sorvattujen puutuotteiden vuosikymmen - Kotimaa - Maaseudun Tulevaisuus
Kotimaa

Puun sorvaaminen ja pintakäsittely ovat tuoneet leivän monelle suomalaiselle – 1970-luku oli erityisesti sorvattujen puutuotteiden vuosikymmen

Monessa Euroopan maassa ei erillisiä käsityötunteja koulussa enää ole, joten taitojen opettaminen seuraavalle polvelle on siirtynyt vanhempien vastuulle
Jaana Kankaanpää
Sorvatut kynttilänjalat tulivat voimakkaasti osaksi sisustusta 1970-luvulla. Vasemmalla Aarikan tuotteita ja oikealla Matti Hokkasen.

Puusta on perinteisesti valmistettu monenlaisia työkaluja ja kalusteita. Vielä nykyisinkin koulunsa päättävät hallitsevat puun työstämisen alkeet käsityötuntien ansiosta.

Monessa Euroopan maassa ei erillisiä käsityötunteja koulussa enää ole, joten taitojen opettaminen seuraavalle polvelle on siirtynyt vanhempien vastuulle ja erilaisten harrastekerhojen tehtäväksi.

Puuesineiden sorvaaminen on ollut hyödyllinen taito. Sorvaamalla saatiin valmistettua työkalujen osia, tuolien jalkoja, porraskaiteiden puolia, nappuloita ja helmiä. Sorvi ei ole mikään uusi väline – käsin pyöritettävä sorvi oli käytössä Suomessa jo keskiajalla.

Sotien jälkeen sorvattuja puuosia alettiin käyttää laajalti teollisissa tuotteissa. Pienet sorvaamot valmistivat alihankintana pienosia, kuten kahvoja, vetimiä, kädensijoja, leluja ja pelinappuloita. Sorviin laitettiin yleensä koivua.

Vielä 1950-luvulla kalusteet ja esineet olivat kooltaan pieniä ja muotokieleltään siroja ja vaatimattomia. Jos puuosia sorvattiin, ne olivat yksinkertaisia.

Käänne tuli 1960-luvulla, jolloin kodinsisustukseen tuli kokoa ja uudenlaisia muotoja. 70-luvulle tultaessa sorvilla pyöritettiin entistä raskaampia ja kurvikkaampia muotoja. Moni sorvaamo koki kuitenkin 1970-luvulla vaikeita aikoja, kun puisia tuotteita alettiin korvata muovisilla. Niiden oli löydettävä uusia tuotteita.

Kaija Aarikka perusti yrityksensä vuonna 1954, kun hän vielä opiskeli Ateneumissa. Aarikan alkuvuosien hopeaa ja jalopuuta yhdistävien korukokeilujen jälkeen tuotanto vakiintui puunappien ja -helmien valmistamiseen.

Aarikka tilasi puiset sorvatut napit eri alihankkijoilta mutta värjäsi ne itse. Värjäyksen jälkeen puinen pinta tuntui karhealta ja hiekkaiselta.

Karhea nappi oli täysin sopimaton hienoon silkkivaatteeseen, joten tarvittiin erillinen viimeistelyvaihe. Koivun värjäys ja viimeistely ovat Aarikan tarkoin pidettyjä liikesalaisuuksia.

Nappien ja helmien jälkeen tulivat sorvatut kynttilänjalat, jotka nekin tulivat yritykseen alihankkijalta puuvalmiina. Ruustinna-kynttilänjalka esiteltiin yleisölle jo vuonna 1968.

Aarikka ei suinkaan ollut ainoa yritys, jonka tuotanto perustuu sorvattuihin sisustustuotteisiin.

1960–70-lukujen vaihteen joka kodin suosikkituote oli männystä sorvattu kynttilänjalka, joka oli niin korkea, että sitä pidettiin lattialla. Puunväriseen jalkaan asetettiin värikäs pöytäkynttilä, ja se asetettiin lattialle television viereen tai toistamaan värikkään ryijyn värejä.

Sorvaamalla valmistettiin sisustukseen myös pöytä-, lattia- ja kattovalaisimia, kukkapylväitä ja näyttäviä saunan ovenripoja. Punaiseksi tai vihreäksi petsattu Bonanza-ruokailukalusteryhmä perustuu sorvattuihin yksityiskohtiin.

Matti Hokkanen & Co on tehnyt rohkeita muotoja puusta sorvaamalla. Muotoihin on yhdistetty vahva väri ja kahdella sävyllä ruiskumaalattu väritys, jolla saatiin liukuvärjäystä muistuttava lopputulos. Matti Hokkasen retrotyylisiä kynttilänjalkoja tapaa ympäri Suomen, ja ne ovat löytäneet tiensä kaappien kätköistä takaisin käyttöön ja sosiaaliseen mediaan.

Lue lisää

Tiesitkö, että nostalgisten Sarvis-tuotteiden alkuperä löytyy lehmän maidosta?

Metsät kannattaa laittaa nyt kuntoon

Köyhän kulkukauppiaan pojasta tuli maailmallakin esiintynyt vuolumestari: "Elämä pitäisi nähdä suurena lahjana"

Nuutinpäivä toi kepposet ovelle – ja ajoi vainajat pois kummittelemasta