Kotimaa

Professori: 1500-luvulla oltiin aina jonkinlaisessa hiprakassa – Suomessa siemailtiin aluksi simaa ja metua, mutta 1800-luvulla "Viina-Suomi lakkasi olemasta"

"Yksin juopottelu on alkoholismia. Siihen on suhtauduttu aina kielteisesti", toteaa professori Kustaa H. J. Vilkuna
Jukka Pasonen
Ihmisellä on ollut tarve päihtyä jollain tavalla jo paljon ennen kirjallisten lähteiden olemassaoloa.

Ihmiset ovat vähintään vuosisatojen ajan käyttäneet alkoholia pääosin erilaisiin juhlatarkoituksiin.

Jyväskylän yliopiston Suomen historian professori Kustaa H. J. Vilkuna huomauttaa, että ihmisellä on ollut tarve päihtyä jollain tavalla jo paljon ennen kirjallisten lähteiden olemassaoloa.

Vilkunan kirjoittamassa kirjassa Juomareiden valtakunta suomalaisen alkoholinkäytön historian tarkastelu alkaa 1500-luvulta. Syitä tähän on Vilkunan mukaan kaksi. Ensinnäkin kyse on siitä, että 1500-luvulta lähtien on olemassa kirjallisia lähteitä eli käytännössä tuomioistuinten pöytäkirjoja, joissa kuvataan alkoholinkäytön seurauksia. Toisaalta 1500-luvulla alettiin myös kontrolloida alkoholin käyttöä.

Vaikka kirjan tarkastelujakso alkaa 1500-luvulta, on Suomessa kuitenkin käytetty alkoholia myös paljon aiemmin. Professori Vilkuna arvioi, että alkoholinkäytön alkupiste löytyy hyvin pitkältä esihistorialliselta ajalta. Esihistoriallisella ajalla tarkoitetaan aikaa ennen kirjoitustaidon käyttöönottoa. Eurooppalaisessa tarkastelussa esihistoriallisen ajan viimeinen ajanjakso alkoi noin 10 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Suomessa esihistoriallinen aika kesti arviolta 1100-luvulle saakka.

Varhaisimmat päihteet nykyisen Suomen alueella ovat olleet sima ja metu, jotka molemmat ovat käymispohjaisia tuotteita. Vilkuna muistuttaa, ettei alkoholipitoisen juoman valmistaminen edellyttänyt edes maanviljelyä, vaan raaka-aineet saatiin kasaan luonnosta keräämällä.

"Sima ja metu ovat vahvasti esihistoriallisia päihteitä", Vilkuna painottaa.

Esihistorialliseen aikaan sima ja metu olivat käytännössä sama juoma. Keskiajalla tilanne hieman muuttui, kun Saksasta alettiin tuoda Suomeen simaviiniä.

Siitä, miten vahvaa esihistoriallisen ajan alkoholi oli, ei ole varmuutta, mutta professorilla on oma aavistuksensa.

"Tuskin kuitenkaan olen aivan väärässä, jos väitän, että metu oli vahvempaa kuin tavallinen olut", hän pohtii.

Siman ja metun raaka-aineina käytettiin hunajaa, viljaa, suomyrttiä sekä mahdollisesti marjoja. Suomyrttiä käytettiin myös oluen maustamiseen ennen humalan leviämistä.

Myöhemmin mukaan kuvaan tuli olut, joka oli keskiajalla suosituin juoma. Leimallista oli, että olutta joivat kaikkien yhteiskuntaluokkien edustajat.

Professori huomauttaa, että ohrasta on tehty oluen kaltaista päihdyttävää juomaa käytännössä niin kauan, kun sitä on meillä viljelty.

"Eli ollaan hyvin kaukana esihistoriassa", hän sanoo.

Viina sen sijaan yleistyi vasta 1600-luvulla koko Euroopan alueella. Ymmärrettävästi tärkeässä roolissa viinan kannalta olivat talonpojat, jotka tuottivat viinan raaka-aineita.

Pohjois-Euroopassa viininviljelyn mahdollisuudet olivat heikot, joten viini oli käytännössä tuontitavaraa. Keskiajalla viinistä pääsivät nauttimaan yhteiskunnan ylimmät kerrokset eli käytännössä he, jotka olivat jollain tavalla mukana ulkomaille suuntautuvassa kaupassa tai joilla oli varaa ostaa maahan tulevaa viiniä.

"Se on ylemmän sosiaaliryhmän juoma", Vilkuna huomauttaa.

Keskiajan viinit olivat hyvin makeita nykyisiin viineihin verrattuna.

1700-luvulla ja sitä seuranneella vuosisadalla elettiin punssin kulta-aikaa.

"Sen ympärille luotiin herraskainen kulttuuri, johon kuuluivat esimerkiksi punssimaljat", professori kertoo.

1800-luvulla suomalaisessa alkoholikulttuurissa tapahtui raju käänne. Vilkunan mukaan viinan juominen yksinkertaisesti lopetettiin. Tämä muutos näkyi erityisesti maaseudulla, joka oli tärkeä alue viinan raaka-aineiden kannalta.

"Viina-Suomi lakkasi olemasta", Vilkuna toteaa.

Vuosisadan lopulta lähtien juomakulttuuri siistiytyi ensinnäkin siitä syystä, että teollistuvassa yhteiskunnassa tehtaiden pyöriminen oli olennaista. Tehdastoiminta taas ei onnistunut, jos kansalaiset olivat humalassa. Kehitys on jatkunut näihin päiviin saakka.

"Ihmisillä on niin paljon järkevää toimintaa, missä ei voi olla juovuksissa. Voidaan juoda se lasillinen tai pullollinen, mutta sen jälkeen pitää taas pystyä tekemään jotain."

Alusta lähtien tarve juoda alkoholia on kytkeytynyt Vilkunan mukaan juhlimiseen ja sosiaaliseen elämään.

"Satokauden juhlistamiseen tai jumalalle uhraamiseen liittyy syöminen ja juominen. Yksi perusosa on myös ollut päihteiden käyttö", hän toteaa.

Vilkuna korostaa, että jumalalle uhraamisen kautta alkoholin käytölle saatiin ikään kuin hyväksytty sosiaalinen peruste.

"Meillä on nyt tässä juhla ja se ylevöityy hienoksi, kun me päihdymme", professori sanoo.

Alkoholinhuuruinen juhliminen oli alussa oman yhteisön sisäinen asia, johon ei haluttu ulkopuolisten puuttuvan.

Ei ehkä ole suuri yllätys, että alkoholia on yleensä juotu päihtymistarkoituksessa. Vaikka alkoholinkäyttöä kontrolloimalla on pitkään pyrittykin siihen, että kansalaiset eivät kuluttaisi alkoholia päihtymistarkoituksessa, ei tässä useinkaan ole onnistuttu. Ajatus siitä, että alkoholia voisi juoda ilman päihtymistarkoitusta, on verrattain uusi.

Historiallisesta perspektiivistä katsottuna alkoholiin on liittynyt kiinteänä osana sosiaalisuus.

"Yksin juopottelu on alkoholismia. Siihen on suhtauduttu aina kielteisesti", Vilkuna sanoo.

Viime vuosien suuntaus, jossa kulutus siirtyy alkoholipitoisista juomista hiljalleen kohti alkoholittomia, on Vilkunan mukaan luonteva jatkumo aiemmalle historialliselle kehitykselle. Hän painottaa, että olennaisessa roolissa alkoholin nauttimisessa on seura.

"Jos joku haluaa juoda olutta tai viiniä, se voi olla alkoholitontakin", hän lisää.

Humalaisena ihmisenä pidetään nykyään erilaista ihmistä kuin aiempina vuosisatoina.

"Kyllä se meidän raja on paljon lievempi nykyään", professori sanoo.

Entisaikoihin humalan määritelmään ei vielä riittänyt se, että silmät punersivat ja puhe oli hieman epäselvää.

"Jos poskipäät punottavat, sitten ollaan vasta siinä ilotuulella", Vilkuna naurahtaa.

Voi ajatella, että nykymittapuulla tarkasteltuna esimerkiksi 1500-luvulla oltiin käytännössä aina vähintään jonkinlaisessa hiprakassa.

"Olutta oli tarjolla aamusta iltaan saakka. Sitä kitattiin niin valtavia määriä, että kyllä sitä pienessä pohnässä oltiin alinomaan, mutta työt piti hoitaa", Vilkuna huomauttaa.

On kuitenkin syytä huomata, että alkoholia ei ollut koko ajan saatavilla, vaan olutta tehtiin kerralla suurempia määriä ja välillä se pääsi loppumaan.

Lue lisää:

Yksin eristyksiin jäänyt ikäihminen on voinut hakea lohtua pullosta – hoitopalveluissa päihdeongelmat näkyvät viiveellä

Suomalaisnuoret käyttävät päihteitä eurooppalaisia ikätovereitaan harvemmin – alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäyttö lisääntynyt

Korona-aika saattaa lisätä monen alkoholinkäyttöä – asiantuntija kertoo, mitä kannattaa tehdä, jos oma juominen mietityttää

Lue lisää

Luulitko, että Tanska on aina ollut olutmaa? Juomakulttuuri muuttui 1800-luvulla

Vuosisatojen ajan viinit olivat niin sanotusti paremman väen juomia – professori kertoo, milloin viineistä alkoi tulla koko kansa juomia ja mikä kehitystä selittää

Suomalaiset joivat koronavuonna vähemmän alkoholia kuin koko 2000-luvulla – riskikulutus väheni etenkin työikäisillä miehillä

Etanolin kysyntä siivitti Altian ohran käytön ennätykseen