Kotimaa

Yksinasuvien määrän kasvu tuo painetta julkisille palveluille –  "Moni pelkää kuolevansa asuntoonsa ilman, että kukaan tietää"

Kotimaa 03.12.2018

Kuka vaihtaa yksin asuvan vanhuksen lampun? Mistä korkean kuumeen kanssa painiva saa särkylääkettä? Kuinka saada talvivaatteet kannettua vintiltä, kun nilkka on murtunut?


LEHTIKUVA / Jussi Helttunen
Suomen vanhenevassa väestössä on yli miljoona yksin asuvaa ihmistä.

Kuka vaihtaa yksin asuvan vanhuksen lampun? Mistä korkean kuumeen kanssa painiva saa särkylääkettä? Kuinka saada talvivaatteet kannettua vintiltä, kun nilkka on murtunut?

Suomen vanhenevassa väestössä on yli miljoona yksin asuvaa ihmistä, ja asuntokunnista yli 40 prosenttia on yhden hengen talouksia. Monet asuvat itsekseen omasta halustaan ja ovat tilanteeseensa tyytyväisiä, mutta Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula ja Kelan tutkija Anneli Miettinen tuntevat myös päinvastaisia kokemuksia. Kontulan mukaan erityisesti ikääntyvillä on huolia siitä, mistä tukea ja apua voi saada esimerkiksi sairauden iskiessä.

"Moni vanhus pelkää kuolevansa asuntoonsa ilman, että kukaan tietää, ja viruvansa siellä kuukausikaupalla", Kontula sanoo.

Kasvava yksinasuminen havahdutti valtioneuvoston toteuttamaan Yksin osana elinkaarta -hankkeen (YSI), jossa selvitettiin yksinasuvien asemaa yhteiskunnassa. Sekä Miettinen että Kontula osallistuivat tutkimuksen tekemiseen.

Miettinen huomauttaa, että yksinasuminen ei vielä itsessään ole huolenaihe, sillä yksinasuvien joukko on hyvin moninainen. Ongelmaksi se muodostuu silloin, kun asumismuoto ei ole oma valinta ja siihen sekoittuu esimerkiksi köyhyyttä tai mielenterveysongelmia.

Miettinen toivoo, että yksinasuminen nähtäisiin julkisissa palveluissa riskitekijänä ja asiakkaiden tilanteet kokonaisuuksina.

"Jos niin kutsuttuja huoli-indikaattoreita yhdistyy, voidaan asiakkaalle tarjota enemmän tukea."

Yksinasuvien tilanteiden moninaisuuden vuoksi ongelmiin on vaikea puuttua politiikan keinoin. Miettisen mukaan tämä tarkoittaa sitä, että on tunnistettava ryhmät, joille vaikeudet kasautuvat. Erityisen vaikea tilanne on yksin asuvilla keski-ikäisillä miehillä.

"Esimerkiksi kuntoutuksen tai työllistämistukitoimien piirissä olevien kohdalla on syytä tunnistaa, että yksinasuminen tuo muita suuremman riskin myös esimerkiksi mielenterveyden ja toimeentulon ongelmille. Työkyvyttömyydessä keskitytään usein lääketieteelliseen kuntoutukseen, eikä tilannetta ehkä oteta huomioon kokonaisvaltaisesti", Miettinen toteaa.

YSI-hankkeen tutkimusryhmä kaipaa lisäselvityksiä siitä, miten yksin asuvat voidaan huomioida esimerkiksi kaavoituksessa, asuntotuotannossa, verotuksessa ja sosiaaliturvassa. Kontula ja Miettinen korostavat, ettei pelkkä taloudellisen puolen huomioiminen riitä poistamaan ongelmia varsinkaan ikääntyvältä vanhusväestöltä ja niiltä, joille pienet tulot eivät ole ainoa ongelma.

"Sosiaalisen tuen puute on hirveän iso asia. Usein yksinasuvia auttaisi, että olisi ihminen, johon ottaa yhteyttä, jolla olisi aikaa kuunnella ja joka voisi tulla auttamaan pienissä asioissa", Kontula sanoo.

Yksi tapa lisätä yhteisöllisyyttä on tukea tavallisia yksiöitä yhteisöllisempiä asumismuotoja. Miettinen näkisi mielellään kokeiluja, joissa asuttaisiin yksin mutta kuitenkin lähellä muita.

"Olisi kiinnostavaa nähdä, löytäisivätkö tällaiset asuntotarjonnat asiakkaita."

Onnellisesti ja tyytyväisinä itsekseen asuvat toivovat usein enemmän huomiota poliittisessa päätöksenteossa ja julkisissa palveluissa. Toukokuussa julkaistussa Väestöliiton työpaperissa Kontula kävi läpi yksinasuvien toiveita yhteiskunnan suuntaan. Monet kokivat olevansa eriarvoisessa asemassa verotuskäytäntöjen ja asumisen korkeiden kustannusten vuoksi.

Kontula sanoo, että yksinasuvat saavat osakseen epäoikeudenmukaista kohtelua esimerkiksi työaikojen joustossa tai lomajärjestelyissä.

"Yleinen on myös olo, ettei poliittisessa päätöksenteossa ei huomioida yksinasuvia. Tulee näkymättömyyden tunne, että ikään kuin minun kaltaiseni ihmisen ongelmia ei tunnisteta."

Taloudellisesti yksinasuvia rasittavat erilaisten maksujen talouskohtaisuus ja yksin kannettu riski esimerkiksi työttömyydestä, sairastumisesta tai yllätysremontista.

Miettinen muistuttaa, että syrjintä on osin myös katsojan silmässä. Esimerkiksi tulonsiirroissa yksinasuvat ovat iso saajaryhmä.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT