Kotimaa

Seppo Vuokko: "Kun etsit mahdollisimman halpaa, tuet miljardöörejä!"

Kotimaa 12.02.2019

Edullisten hintojen perässä tehdyt valinnat voivat kostautua lähipalvelujen katoamisena, menetettynä aikana ja polttoaineena.


Kari Salonen
Seppo Vuokko ei matkusta euron tai viiden euron alelipuilla, koska liikennöitsijänkin pitää hänen mielestään saada korvaus matkustajan kuljettamisesta.

Työntekijä ja kauppias ansaitsevat kohtuullisen palkkion, muistuttaa MT:n vieraskolumnisti, kasvitieteilijä ja luontotoimittaja Seppo Vuokko.

Hän pohtii kolumnissaan sitä, että tyhmää on maksaa liikaa, mutta yhtä tyhmää on myös maksaa liian vähän. Erityisen tyhmää on hankkia halpa tavara sen hinnan houkuttamana, ilman tarvetta.

Vuokko muistuttaa, että halvat hinnat perustuvat usein siihen, että asiakas tekee työn: tulee itse varastoon kymmenien tai jopa satojen kilometrien päästä, poimii tavarat hyllyltä, nostaa ne tiskille ja kuljettaa kotiinsa, missä usein kokoaakin esineen.

"Mutta on myös tyhmää kuvitella, että suurfirma jakaisi tavaraa tai palveluita tappiolla. Varmasti se kerää omansa pois."

"Kun kauppa keskittyy suuriin halleihin, tavara hankitaan mahdollisimman halvalla ja asiakkaat tekevät työn, firma tekee hyvää tulosta ja raha kertyy omistajille, siis osakkaille, jotka eivät oikeastaan tee yhtään mitään yrityksen hyväksi. Kun etsit mahdollisimman halpaa, tuet miljardöörejä!", Vuokko julistaa.

Hän huomauttaa, että moni kritisoi lähikauppaansa korkeista hinnoista, eikä siksi käytä sitä.

Vuokko nostaa esimerkiksi myös liikenteen, ja toteaa, että oman auton käyttö tulee yllättävän kalliiksi.

"Auton käyttö maksaa aina vähintään sen minkä verottaja hyväksyy käyttökuluiksi (43 senttiä kilometriltä 2019), mutta todelliset kustannukset ovat useimmiten enemmän, eurokin kilometriltä riippuen auton koosta, hinnasta ja käytön määrästä."

Siksi halvan hinnan perässä kulkeminen voi tulla kalliiksi. Jos kyljysten hinta kaupungin marketissa on 50 senttiä halvempi kuin lähikaupassa, ei niiden perässä kannata monta kilometriä ajaa.

Vuokko vertaa 900 kilometrin matkan taittamista junalla tai omalla autolla. Kulut olivat junalla vajaat 90 euroa. Autolla ne olisivat olleet moninkertaiset. Muutakin etua junassa oli.

"Sain istua mukavasti, lukea ja katsella maisemia, käydä ravintolavaunussa tai syödä eväitä kaikessa rauhassa eikä tarvinnut tuijottaa asfalttiin maalattuja raitoja ja yrittää pysyä niiden välissä törmäilemättä toisiin autoihin.

Perillä oli rentona ja levänneenä, eikä aikaakaan mennyt juuri sen enempää kuin itse ajaen olisi joutunut käyttämään."

Hän ei periaatteesta osta euron tai viiden euron matkalippuja, sillä liikennöitsijänkin pitää saada jonkinlainen korvaus kuljettamisesta.

"Halvimman tarjouksen perässä juokseminen johtaa väistämättä tarjonnan keskittymiseen. Halpuuttamisen tarkoitus on houkuttaa asiakkaat pois kilpailijalta ja sitten pitkällä tähtäimellä tavoitteena on monopoli – ja silloinhan hintoja voi taas nostaa. Kun et käytä kyläkauppaasi tai bussivuoroa tai muita lähipalveluita, ei tarvitse myöskään ihmetellä niiden katoamista", Vuokko linjaa.

Koko kolumnin pääset lukemaan tästä.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT