Kotimaa

Luulitko, että palveluiden tuottaminen on halvinta suurille kunnille? Tuore tutkimus kumoaa luulosi

Kaikkein suurimmilla kunnilla korkea asukasluku on yhteydessä suuriin kustannuksiin opetus- ja -kulttuuritoimea lukuun ottamatta.
Kuvitus: Juho Leskinen
Kaikkein pienimmät kunnat eivät tutkimuksen havaintojen mukaan pysty hyödyntämään toiminnassaan mittakaavaetuja, joten niiden kustannukset ovat verraten korkeat kaikilla tutkimuksen kohteena olleilla toimialoilla.

Jo pitkään valtiovalta on kannustanut kuntasektoria tuottamaan kuntapalveluja suuremmissa yksiköissä jo jonkin aikaa. Yleisen käsityksen mukaan palveluita kannattaa tuottaa nykyistä suuremmissa yksiköissä, koska näin säästetään kustannuksissa.

Tuore suomalaistutkimus kuitenkin haastaa tämän käsityksen. Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa nimittäin havaittiin, että kaikkein pienimmillä kustannuksilla toimivat keskikokoiset kunnat.

Tutkimuksessa arvioitiin asukasluvun ja kuntien palvelutuotannon kustannusten välistä yhteyttä. Sen tarkoituksena oli selvittää, voivatko suuremmat kunnat hyödyntää toiminnassaan niin sanottuja mittakaavaetuja, jolloin asukasluvun kasvu alentaisi kuntien asukaskohtaisia kustannuksia. Tutkimuksen kohteena olivat kuntien kokonaiskäyttötalouden lisäksi sosiaali- ja terveystoimi, opetus- ja kulttuuritoimi sekä yleishallinto.

Kuntien välinen vertailu toteutettiin tutkimuksessa jakamalla kunnat viiteen eri ryhmään kuntakoon perusteella: alle 4 000, 4 000–9 999, 10 000–19 999, 20 000–49 999 ja vähintään 50 000 asukasta. Tutkimusasetelmassa otettiin huomioon asukasluvun lisäksi myös muita kuntien kustannustasoon vaikuttavia tekijöitä, jotta kuntakoon vaikutuksesta voitiin tehdä tarkempia tulkintoja. Kontrollimuuttujina käytettiin muun muassa eri väestörakenteellisia, maantieteellisiä ja kunnan sosioekonomista asemaa kuvaavia muuttujia.

Kaikkein pienimmät kunnat eivät tutkimuksen havaintojen mukaan pysty hyödyntämään toiminnassaan mittakaavaetuja, joten niiden kustannukset ovat verraten korkeat kaikilla tutkimuksen kohteena olleilla toimialoilla.

Ehkä mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että myös kaikkein suurimmilla kunnilla korkea asukasluku oli yhteydessä suuriin kustannuksiin opetus- ja -kulttuuritoimea lukuun ottamatta.

Tutkimuksen tehnyt Itä-Suomen yliopiston lainsäädäntötutkimuksen yliopisto-opettaja Niko Vartiainen toteaa Maaseudun Tulevaisuudelle, että tietyssä vaiheessa tulee vastaan raja, jonka jälkeen ei ole enää mahdollista saada niin sanottuja mittakaavaetuja eli suurempi väkimäärä ei enää laskekaan palveluiden tuottamisen kustannuksia.

"Siihen, mistä se tarkalleen ottaen johtuu, on vaikea vastata. Yksi asia on luultavasti se, että suuremmissa yksiköissä hallinnointi muuttuu monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi", Vartiainen sanoo.

Vartiainen huomauttaa, että hänen tutkimuksessaan ei mitattu palveluiden laatua. Hän pitää mahdollisena, että suuremmissa kunnissa tuotetaan esimerkiksi muita laadukkaampia kulttuuripalveluita.

"Ne voivat nostaa kustannuksia", hän lisää.

Yliopisto-opettajan mielestä liian pitkälle menevät väestöpohjavaatimuksen palveluntuotannossa eivät ole perusteltuja.

"Kun ottaa vielä huomioon kuntaliitosten taloudelliset hyödyt, tutkimusten mukaan yleiskuva on se, että hallinnolliset kustannukset ovat alentuneet, mutta kokonaiskustannukset eivät", Vartiainen huomauttaa.

Yksi tekijä kuntaliitosten kustannusvaikutusten taustalla on yliopisto-opettajan mukaan se, että yhdistymisen myötä kunnan rakenteita ei ole muutettu. Toisin sanoen vaikkapa henkilöstöä ei ole vähennetty, vaikka esimerkiksi yritysten fuusioissa näin usein tapahtuukin.

"Kuntaliitosten kohdalla se vaatii, että aidosti mietitään, miten voidaan kehittää uuden kunnan yhteistoimintaa. On kuitenkin epävarmaa, missä määrin se rakenteiden muuttaminenkaan voisi tuoda kustannussäästöjä", Vartiainen korostaa.

Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa julkaistuun tutkimukseen pääset tutustumaan tarkemmin tästä.

Lue lisää