Kotimaa

Veteraanijärjestöt yhdistyvät kohta perinneliitoksi – "Haluamme silti jatkossakin kunnioittaa ja vaalia sotiemme veteraanien ja koko sotasukupolven perintöä"

Sakari Martimon mukaan kysymys on veteraanikentän rakennemuutoksesta, kun sotiin osallistuneen sukupolven määrä vähitellen hiipuu ja naisistuu.
Sanne Katainen
Julkisuudessa esitetään usein väitteitä, että veteraanijärjestöt istuvat suurten rahasäkkien päällä. Sakari Martimon mukaan kysymys on huuhaa-uutisesta, joka nousee tasaisin väliajoin esiin.

Suomessa on kolme valtakunnallista veteraanijärjestöä ja noin 8 500 elossa olevaa sotaveteraania.

Takavuosikymmeninä veteraanijärjestöt riitelivät ajoittain keskenään, mutta nykyään välit ovat lämpimät, ja liittojen päämajakin sijaitsee samassa talossa Helsingin Pasilassa.

Mitä sen jälkeen tapahtuu, kun viimeinen vuosien 1939–1945 sotien veteraani on kuollut?

Suomen Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Sakari Martimo kertoo, että veteraanijärjestöt ajavat nykymuotoisen toimintansa alas arviolta vuoteen 2025 mennessä. Suomen Sotaveteraaniliitto, Rintamaveteraaniliitto ja Sotainvalidien Veljesliitto sulautuvat yhteiseksi valtakunnalliseksi perinneorganisaatioksi.

Kysymys on Martimon mukaan veteraanikentän rakennemuutoksesta, kun sotiin osallistuneen sukupolven määrä vähitellen hiipuu ja naisistuu.

”Haluamme silti jatkossakin kunnioittaa ja vaalia sotiemme veteraanien ja koko sotasukupolven perintöä”, Martimo sanoo.

Konkreettinen esimerkki yhteistyön tiivistymisestä on Rintamaveteraaniliiton ja Sotaveteraaniliiton lehtien yhdistyminen Kenttäpostia-lehdeksi. Sen ensimmäinen numero ilmestyi vuoden 2019 alussa.

Rintamaveteraaniliitto purkaa toimintansa liitoista ensimmäisenä suunnilleen vuonna 2022. Vuonna 2025 sotaveteraaneja on ennusteen mukaan elossa noin 1 000-1 100.

”Pidämme perinneliitossa huolta viimeisistä veteraaneista ja leskistä niin kauan kun tervaskantoja on hengissä. Se lukee jo säännöissämme, Martimo tähdentää.

Veteraanijärjestöt perustivat vuonna 2003 Tammenlehvän perinneliiton kokoamaan yhteen sotien perinnetyötä.

”Toteutamme uudistuksella veteraanien tahtoa. Puolustusvoimien entinen komentaja ja sotaveteraani kenraali Jaakko Valtanen on sanonut viisaasti, että jokainen sukupolvi määrittää itse sotaveteraanien perinnön, jota he haluavat vaalia."

Sotainvalidien Veljesliitto ja Suomen Aseveljien liitto perustettiin talvisodan jälkeen vuonna 1940. Sotainvalidien Veljesliitto keskittyi ajamaan sodissa vammautuneiden suomalaisen etua.

Suomen Aseveljien liitto lakkautettiin välirauhansopimuksen perusteella tammikuussa 1945.

”Neuvostoliiton johtama valvontakomissio näki Aseveliliiton vaarallisena ja revanssihenkisenä joukkona, ja lopetti sen toiminnan mahtimääräyksellään”, Martimo sanoo.

Suomalaiset sotaveteraanit olivat ilman omaa valtakunnallista yhdistystä vuoteen 1957 asti, jolloin perustettiin Rintamamiesten Asuntoliitto. Vuonna 1964 liitto sai nykyisen nimensä Suomen Sotaveteraaniliitto. Joissakin piireissä se katsottiin Aseveljien jatkeeksi.

”Liitto perustettiin 1950-luvulla ajamaan nuorten sotaveteraanien eli poikamiesten asemaa, koska silloinen maanhankintalaki suosi perheitä.”

Vuonna 1964 perustettu Rintamaveteraaniliitto edusti aluksi rajatusti sotarintamalla taistelleita niin sanottuja ”monttumiehiä”. Alun perin järjestön nimi olikin Rintamamiesveteraanien Asunto- ja Tukiliitto ja sitten Rintamamiesveteraanien Liitto.

Julkisuudessa esitetään usein väitteitä, että veteraanijärjestöt istuvat suurten rahasäkkien päällä. Sakari Martimon mukaan kysymys on huuhaa-uutisesta, joka nousee tasaisin väliajoin esiin.

”Jos liittomme kaikki varat jaettaisiin tasan olemassa olevien veteraanien kesken, jokainen saisi noin 70 euroa. Rintamaveteraaneilla on vieläkin vähemmän varallisuutta. Sotainvalidien Veljesliitolla on omaisuutta noin 200 euroa jäsentä kohti.”

Suomen Sotaveteraaniliiton kautta veteraaneille toimitetaan vuosittain noin kaksi miljoonaa euroa keräys- ja kolehtivaroja, ja lahjoituksia säätiöiltä.

”Olemme vain läpilaskutuspaikka. Ne rahat eivät häviä esimerkiksi hallintokuluihin”, Martimo korostaa.

Lue myös:

Edunvalvonnan näkökulmasta nyt eletään parasta vuotta veteraanitoiminnan historiassa – ”Kun mennään 94-vuotiaan veteraanin kotiin, hommassa on muitakin värejä kuin purppuraa"

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Edunvalvonnan näkökulmasta nyt eletään parasta vuotta veteraanitoiminnan historiassa – ”Kun mennään 94-vuotiaan veteraanin kotiin, hommassa on muitakin värejä kuin purppuraa"

MT:n päätoimittajalle Sotaveteraaniliiton tunnustus: "Pitänyt veteraaniasiaa esillä mediassa"

Eläköön sotaveteraanit! Veteraani Aatos Hautaniemi: "Olen ollut ahkera metsämies ja hoitanut omat metsäni"