Kotimaa

Lukijalta: Kotitietäni ajaa 200 autoa vuorokaudessa – silti hoito ei soitoista huolimatta onnistu, koska se ei "prioriteettilistan kärjessä"

"Olisi aika miettiä uudelleen, miten hoidamme teitämme tulevaisuudessa, jotta maaseudulla voisi jatkossakin asua, elää ja yrittää."
Jaana Kankaanpää
Kenen tie kunnostetaan ja kuinka nopeasti, Henna Takatalo miettii mielipidekirjoituksessaan.

Jos asut soratien varrella, tiedät varmaan sen tunteen, kun lähdet kotoa ajamaan ja mietit, joko nyt jo olisi tie lanattu, ettei tarvitsisi seilata tietä laidasta laitaan ja väistellä kuoppia. Välillä tilanne on niin paha, että väistäminen ei enää auta, on vain ajettava ihan todella hiljaa.

Tiedän, että perusväylän­pitoon tehdään tasokorotuksia 300 miljoonaa euroa tälle ja tuleville vuosille. Mitä se tarkoittaa konkreettisesti ja miten se näkyy?

Olen viime syksyn ja talven aikana soittanut lukemattomia kertoja liikenteen asiakaspalveluun ely-keskukseen ja kertonut kotitieni kunnosta. Minulle on myös lukemattomat kerrat vastattu: ”Välitämme tiedon urakoitsijalle”. Minulle on kerrottu myös, että he tekevät parhaansa asian korjaamiseksi. Uskon, että sekä ely-keskus että urakoitsijat varmasti tekevät parhaansa. Missä siis on vika?

Hoitoluokitus myös määrittelee, mikä tie on prioriteeteissä korkealla. Sitä määrittelee liikenteen määrä, merkityksellisyys ja maankäyttö.

Pyysin viimeksi soittaessani liikenteen asiakaspalveluun, että minulle soittaisi joku, jonka kanssa voisin keskustella, mikä oikeasti mättää. Minulle soitettiin parin viikon kuluttua ja kerrottiin, että kunnostukseen hoitourakoissa on tietylle tielle määrätty tietty määrä rahaa ja mursketta vuosittain.

Oma kotitieni ei ole kuulemma prioriteettilistan kärjessä, koska liikennettä ei ole tarpeeksi.

Vedottiin myös siihen, että ilmastonmuutoksen takia lumi tuleekin vetenä ja heikentää sorateiden huonoa kuntoa entisestään. Tämäkin on ymmärrettävää, mutta pitäisi kuitenkin voida sopeutua vallitsevaan tilanteeseen.

Otin kyllä hieman itseeni, ettei minun kulkeminen täältä muualle tai yritykseni asiakkaiden tänne pääseminen ole niin tärkeää kuin niillä, jotka asuvat prioriteettilistan kärjessä olevien teiden varsilla. Kotitieni ei ole mielestäni mikään kinttupolku. Keskimääräinen liikennemäärä on 200 autoa vuorokaudessa.

Pitäisikö hoitosuunnitelmat päivittää? Olisi aika miettiä uudelleen, miten hoidamme teitämme tulevaisuudessa, jotta maaseudulla voisi jatkossakin asua, elää ja yrittää.

Henna Takatalo

Lieto

Kaikki MT:n mielipidekirjoitukset

Lue lisää