Maaseutu

14. luukku: Koirannahkakintaat saivat haukkuja

Maaseutu 14.12.2015

Perintökalleudet kaivetaan usein esiin jouluna. Aina ei kannattaisi.


Terhi Pape-Mustonen
Kyseenalaiset kintaat itse teossa.

Ukkini oli teki mittavan uran, paitsi maanviljelijänä ja erinomaisena ukkina, myös joulupukkina. Hän vieraili kylän talojen lisäksi koulun joulujuhlissa ja kaiketi muissakin pikkujouluissa.

Ukki panosti myös varusteisiinsa: takki, parta ja hattu olivat varsin halpaa muovista massatuotantoa, mutta asusteet tekivät miehen.

Pukin virka-asuun kuuluivat kippurakärkiset saappaat, poronsarvella koristeltu kävelysauva sekä ukin oman isän tekemä kontti. Komeuden kruunasivat kintaat.

Niiden valmistusmateriaali tuntui nykypäivän lapsosesta kuitenkin varsin kyseenalaiselta: se oli talon entinen pystykorva. Koiran nimeä kukaan ei enää onneksi tiennyt, valmistusajasta on tainnut kulua ainakin 70 vuotta.

Kintaistako sitten juuri johtui, että koirat suhtautuivat pukki-parkaan aina äärimmäisen epäluuloisesti. Tätini pienimunsterinseisoja oli muuten äärimmäisen rauhallinen ja kiltti tapaus, mutta pukkia se ei sietänyt ollenkaan. Myöskään toisen tätini kultainen noutaja ei halunnut olla ukon kanssa missään tekemisissä.

Koirien paniikki taisi vähän pelottaa lapsiakin. Toivoa sopii, ettei kellekään kuitenkaan jäänyt joulupukkifobiaa.

Kyseessähän oli kuitenkin vain kiertotalouden uskollinen lähettiläs, joka halusi käyttää tavarat loppuun asti.

Avaa myös muut joulukalenterin luukut!

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT