Maaseutu

Entisajan petokarkoite: karja laitumelle jalkojen välistä

Entisajan tiloilla voionnea varastettiin naapurilta ja metsää lepyteltiin, jotta se palauttaisi kadonneen lehmän. Kansanuskoon kuului ajatus onnen rajallisuudesta: jos joku sai jotain, toinen menetti.
Susanna Huhtinen

Jos syntyisit muinaisessa Suomessa, ei olisi lainkaan tavatonta, että kevään tullen suojaisit karjasi taikomalla.

Jo karjasuojan rakentamisessa piti huomioida monia seikkoja. Ovea ei tullut sijoittaa pohjoissuuntaan – tai jos karjasuojassa oli karsinat – karjan päitä sinne päin.

Suotuisin suunta oli etelä tai itä.

Risto Pulkkinen julkaisi viime vuonna aihetta laajasti käsittelevän Suomalainen kansanusko -teoksen. Pulkkisen mukaan peruslähtökohta oli, ettei mitään tapahtunut entisaikaan noin vain, vaan kaikkeen on erityinen syy.

”Jos lehmä katosi, joko luonto oli jollakin tapaa pahoittanut mielensä – tai sitten se oli naapuri.”

Naapurin voionni saatettiin viedä koko vuodeksi lypsämällä salaa hänen lehmiään tiettynä päivänä. Karja- ja viljaonni oli kuin kakku, joka jaettiin ihmisten kesken.

Taikojen mahdista ei aina oltu varmoja.

”Ei pidä ajatella yksiviivaisesti, että ennen aikaan kaikki uskoi tähän ja nyt ei kukaan – varmasti osa oli tosissaan ja jotkut puolitosissaan”, painottaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Juha Nirkko.

"Täällä Pohjantähden alla -kirjassa kuvataan hyvin Koskelan Jussin taikoja: ennen kylvörukousta hän lyö kirveen hamara edellä peltoon ja sanoo: "Ei sunkan siinä mitään… mutta kun semmonenkin tapa on ollu."

”Ei uskallettu riskeerata, eli jättää tekemättä taikoja.”

Karjaa ja peltoja myös suojattiin etukäteen vaikeuksilta varaustaioilla.

Karjaa suojattiin Suomessa aikanaan yleisesti harakoimalla, eli esimerkiksi juoksuttamalla karjaa naisen haarojen välistä. Uskomus perustuu oletukseen siitä, että naisen sukuelimissä piili voimallinen mahti.

Miesten reviirillä harakointi aiheutti vuorostaan vahinkoa. Naapurin pyyntivälineet mies saattoi taikoa tehottomaksi pyytämällä vaimonsa astumaan niiden yli.

Mihin uskomukset katosivat?

Pulkkisen mukaan paljon hiipui sotien välisenä aikana. Suurempi isku oli kuitenkin sodanjälkeinen maaltamuutto, joka hajotti sukuyhteisöt.

Tarinankerrontaketjujen rikkoutumisen lisäksi myös keinovalo ja sähkösauna hälvensivät uskomuksia.

”On havaintopsykologisia selityksiä kotitonttuhavainnoille. Kun hämärä lähti, ei ollut enää havaintojakaan”, Pulkkinen mainitsee. ”Saunatonttuhavainnot taas on yhdistetty häkämyrkytyksiin. Kertomuksissa tonttu tulee usein saunan lämmittäjän tuupertuessa ja herättää.”

Onnen vakioisuuden periaatetta taas mursivat Pulkkisen mukaan teollisuustuotanto ja maaseudulla erityisesti keinolannoitteet.

Lue lisää

Uskoisiko tätä: muna pysyy pystyssä talvipäivänseisauksena

Aarre: Pyhillä luonnonpaikoilla lähestyttiin jumaluuksia – ”Miksei hiisi voisi olla nykyihmisellekin pyhä?”

Karhunveiston MM-kulta meni Mongoliaan: Ärhäkkä voittajakarhu on kaapannut lehmän

Kaupankäyntiä äiti luonnon kanssa