Kuka on aktiiviviljelijä?

Puheenjohtajamaa Tanska oli laatinut kysymykset keskustelujen pohjaksi. Suoria tukia koskevat kysymykset koskivat nuorten viljelijöiden ja pienten tilojen tukijärjestelmiä, vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea ja täydentävää tukea viljelijöille alueilla, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita.

Lisäksi tukikeskustelussa käytiin läpi tukien jäsenmaan sisäistä uudelleenjakoa, aktiiviviljelijän määritelmää sekä suurtiloja koskevaa tilakohtaista tukikattoa.

Useimmat jäsenmaat halusivat nuorten viljelijöiden ja pienten tilojen tukijärjestelmät vapaaehtoisiksi jäsenmaille. Näin voitaisiin paremmin ottaa jäsenmaiden erilaiset olosuhteet huomioon.

Jäsenmaiden kannat vaihtelivat vapaaehtoisen tuotantoon sidotun tuen osalta. Osa maista piti tukia välttämättöminä ja osa halusi luopua kokonaan tuotantoon sidotuista tuista.

Suomi tuki pienten tilojen tukijärjestelmän ja nuorten viljelijöiden tuen vapaaehtoisuutta jäsenmaalle.

"Pidän hyvänä, että tuotantosidonnaisia tukia voitaisiin maksaa jatkossakin, sillä niillä on erittäin tärkeä merkitys erityisesti luonnonolosuhteiltaan heikoilla alueilla, joilla tuotantokustannukset ovat korkeita", maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen totesi keskustelussa.

Hyvänä Suomi piti myös komission tavoitetta tukien suuntaamisesta aktiiviviljelijöille, eli niille viljelijöille, jotka käytännössä huolehtivat maan viljelystä tai eläinten kasvatuksesta.

Koskinen korosti, että aktiiviviljelijän tarkempi määrittely tulisi jättää kansalliseen päätösvaltaan, jotta maatalouden erityispiirteet eri puolilla yhteisöä voidaan ottaa huomioon.