Maatalous

Miksi toinen saa 80 lypsävän tilalla 27 euron tuntipalkan, toinen joutuu maksamaan työtunnistaan 11 euroa?

Tuore investointi selittää osan kannattavuuseroista, mutta muitakin selittäjiä löytyy.
Jukka Pasonen
Taloustohtori-palvelusta voi hakea lukemattomia vertailuja oman kiinnostuksensa mukaan.

Luonnonvarakeskuksen Luken Taloustohtori-palveluun on lisätty uusi ominaisuus, jossa voi verrata parhaiten ja heikoimmin pärjäävien tilaryhmien tunnuslukuja. Sen avulla on kiinnostavaa miettiä, mitkä tekijät vaikuttavat tilan menestymiseen.

Valitsimme tarkasteltavaksi näkymän, josta löytyvät vuoden 2018 maitotilojen tulokset. Taloudelliseksi kokoluokaksi valittiin 250 000–500 000 euroa. Lukema tarkoittaa summaa, joka syntyy, kun kaikki tilan tuotanto säilörehua myöten arvotetaan euroiksi.

Eläinyksiköiden määrä liikkui tässä luokassa 120:n paikkeilla ja lypsävien määrä oli noin 80.

Tämän kokoluokan tiloista parhaalla kymmenellä prosentilla viljelijän tuntiansioksi jäi 27 euroa kaikkien muiden kustannuserien vähentämisen jälkeen. Heikoimmassa kymmenyksessä tuntiansio oli 11 euroa miinuksella – viljelijä joutui siis ikään kuin maksamaan 11 euroa tunnista, että saa tehdä työtä, Luken erikoistutkija Arto Latukka selvittää.

Taulukoiden tunnusluvuista voi etsiä syytä eroon.

Tässä tapauksessa heikoimman ja parhaan ryhmän maidon myyntitulot ja esimerkiksi tuet olivat hyvin lähellä toisiaan. Ero ei syntynyt kokonaistuotosta.

Kustannuspuolelta löytyy isompia eroja. Heikoin ryhmä on esimerkiksi ostanut ulkopuolisia palveluja kaksinkertaisella summalla parhaaseen verrattuna.

Myös henkilöstökulut, johon sisältyvät esimerkiksi maksetut palkat, ovat huomattavasti suuremmat heikoimmassa ryhmässä.

Omaa työtäkin kertyy heikoimmassa ryhmässä selvästi parasta enemmän, ja sille laskettu palkkavaatimus heikentää tulosta.

Ja lopulta: korkomenot ovat heikoimmassa ryhmässä moninkertaiset parhaaseen verrattuna. Huonosti pärjäävillä on siis paljon velkaa.

Tämän takia kyseinen vertailu ei anna vastausta siihen, miten juuri minun tilallani pärjättäisiin paremmin. Heikoimman ja parhaan ryhmän tilat eivät nimittäin ole vuodesta toiseen samat.

"Ison investoinnin tehnyt tila putoaa helposti heikoimpaan luokkaan ja alkaa sitten nousta sieltä vuosien kuluessa, kun tuotanto saadaan pyörimään kunnolla", Latukka kertoo.

Toisaalta parhaaseen ryhmään yltävätkään eivät välttämättä pysy siellä pitkään. Niiden menestystä saattaa selittää jokin "lottovoitto" eli harvinaisen hyvin mennyt vuosi.

Jos menestymisen reseptiä etsii, onkin parempi tutkia Taloustohtorin taulukkoa, jossa keskiarvon ohella on listattu "hyvät" ja "heikot" eikä parhaat ja heikoimmat, Latukka suosittelee. Siinä sekä huonoin että paras viisi prosenttia tiloista on jätetty pois ja seuraava 20 prosenttia listattu mukaan.

"Tämä hyvät-ryhmän taso on se, jolla tilojen on mahdollista pysyä."

Vielä tarkemman kuvan saa, kun vertailua tekee jonkin tietyn tekijän, esimerkiksi maidon keskituotoksen perusteella, Latukka sanoo.

Hän käyttää edelleen samaa tietynkokoisten maitotilojen ryhmää vuodelta 2018 ja hyvät ja heikot -luokittelua. Luokittelevaksi tekijäksi valitaan kannattavuuskertoimen sijaan keskituotos.

Kun tilat laitetaan järjestykseen keskituotoksen mukaan, heikossa ryhmässä se on 7 760 ja parhaassa 10 500 kiloa. Heikon ryhmän kannattavuuskerroin on 0,4 ja hyvän 0,7. "Tästä nähdään, että korkeampi keskituotos on johtanut parempaan kannattavuuteen.”

Samanlainen vertailu voidaan tehdä monen muun yksittäisen tekijän perusteella. Uusiksi tekijöiksi ovat tulossa esimerkiksi viljelijän koulutus, tilan elinkaaren vaihe sekä monialaisuus.

Taloustohtori-verkkopalveluun

Lue lisää

Viljatilojen kannattavuuskriisiin löytyy lääke

Naudanlihasektorilla investointihaluja, vasikkapula rajoittaa mahdollisuuksia

Yli puolet sikalaa pitävistä aikoo jatkaa vuonna 2027

Miksi maatalouden kannattavuus näyttää niin erilaiselta eri aineistoissa?